Viikonloppu. AAH, ihanaa. Eilen perjantaina mies oli iltavuorossa ja minä pääsin jo neljältä töistä tämän päiväisen pyhäinpäivän takia. Kun pääse neljältä ehtii tekemään vaikka mitä. Heti kun kotiuduin lähdettiin käymään mummon ja likkojen kanssa lenkillä ja käveltiin siwaan hakemaan samalla pizza tarpeet. Perjantai kun on perinteisesti meillä herkku päivä. Lenkin jälkeen kotin ja pizzan valmistukseen, ihana kun tuntui että aika on vaikka kuinka, tuo tunnin aikaisemmin töistä kotoiutuminen helpotta kyllä hurjasti, en edes osaa kuvitella jos aina pääsisi jo neljältä.... sitähän olisi aika niin ettei sitä tiedä mihin sitä laitaisi :) . Ilta sitten meni likat kainalossa sohvalla vain elämää ohjelmaa katsellen ja herkkuja syöden. Ihan parasta <3 

Tänään sitten nukuttiin pitkään. Koiratkin nukkui eikä herättäneet minua normaalin tapaan vaan posotin itsekkin unta tuonne yhdeksän asti. Heräämisen jälkeen aamupalaa naamariin ja ulkovehkeet niskaan ja retkelle. :) Koska mies meni vasta iltavuoroon niin täytyi aamupäivä käyttää tehokkaasti. :) Katsottiin kordinaatit parille kätkölle ja toinen niistä löydettiinkin vaika aika haasteellisen reitin takana olikin. Toinen oli pakko luovuttaa ja jättää huomisaamulle, miehen oli ehdittävä töihin ja tuolla ekaa kätköä etsiessä oli taas hurahtanut jo monta tuntia ulkoilun merkeissä. :) 

Tässä meidän rennot retkeilijät: 

rennot%20retkeilij%C3%A4t-normal.jpg

Tällä kertaa hieman haasteellisempaa reittiä:

haasteellinen%20reitti-normal.jpg

Iitu sai välillä kantopalvelun, lellipentu :) 

iitu%20yli%20lammikon-normal.jpg

Tessaa ei tarvi kannella: 

Tessa%20k%C3%A4tk%C3%B6ill%C3%A4-normal.

Vihdoin löytyi kätkö, mitä siellä onkaan. :) 

k%C3%A4tk%C3%B6%20l%C3%B6ytyi-normal.jpg

 

Nyt mies lähti töihin ja vanhimmalle tuli kaveri. Keskimmäinen ja minikääpiö leikkivät keskenään ja minulla on aikaa. Kummallista. Ajattelin kohta lähteä hieman juoskentelemaan kun ei minua täällä kotona tunnun kukaan kaipaavan, jos vaikka jonkun lyhyen spurttilenkin kävisi jolkottelemassa. Huomenna olisi tarkoitus laittaa aamusta kello soimaan ja lähteä miehen ja Tessan kanssa aamu kympille joten täytyy tänään hieman säästellä ettei nyt ihan "ylikuntoon" mene. :) 

 

Nyt sitten tästä päästäänkin sopivasti siihen pieneen "itsekehuun", olen aika ylpeä itsestäni just nyt. Olin asettanut itselleni tavoitteen kuukauden juoksukilometreistä. Tavoite oli saada 100 kilometriä juostua lokakuun aikana. Tavoite oli saavutettavissa mutta ei kuitenkaan minun juoksumäärille mikään helppo iisi piisi homma. No lokakuu loppui ja kun tarkistit tarkat kilometri lukemat sporttrackerista niin lokakuun aikana tuli juoksukenkiä ulkoilutettua 131,96 km, eli tavoitteesta mentiin yli että heilahti. Olin kyllä aikasta lailla tyytyväinen juoksusaldooni. :)

Ja siis ihan vaan itseni voittamisesta tässä on kysymys. ja se on aika hieno fiilis, se itsensä voittaminen meinaan. Minä kun en ikinä ole ollut mikään liikunnallinen ihminen vaan tavattoman laiska enemmänkin niin oli hienoa huomata että jos haluaa niin pystyy .  Tällä kuulle en aseta mitään tavoitteita. Juostaan kun hyältä tuntuu mutta täytynee sanoa että olen tainut jäädä hieman koukkuun siihen fiilikseen joka tulee juoksulenkin jälkeen kun hikivirtaa ja tietää tehneensä jotain, joten eiköhän niitä kilometrejä tällekkin kuulle kerry. 

 

Mutta se itsekehusta, ei pidä ylpistyä liikaa :D 

 

Eipä muuta kuin ihanaa viikonloppua kaikille!