Kuukausi on vaihtunut jo joulukuuksi. Arki askareet ei silti ole muuttuneet mihinkään. Päivät täytyy töistä, koulusta ja harrastuksista.

Viime aikojen kuulumisia nyt kuitenkin pitkästä aikaa.

Marraskuun 25. päivä täytti keskimmäisemme jo 9 vuotta.  Äidin pienestä pullerovauvasta on kasvanut kaunis ja liikunnallinen nuori neiti. Äkkipikainen jästipää jossa kuitenkin sisällä asuu herkkä pieni tyttönen.  Syntymäpäiviä juhlittiin tuossa sukulaisten ja ystävien voimin viime viikonloppuna ja parin viikon päästä valtaavat sitten keskimmäisen kaverit elokuvateatteri vip salin kaverisynttärien merkeissä. Kummallista ajatella että minulla on jo kaksi ihan oikeasti aika isoa tyttöä, isoa ja ihanaa.

Vaikka synttäripäivänä tyttönen tietenkin leijui pilvissä niin hieman ikävän sävyn päivä sai kun huomattiin että keskimmäisen pyörä oli pöllitty meidän pihalta. Siis kuinka törkeää pitää olla että jonkun on oikeasti pitänyt ensin kävellä meidän pihalle ja viedä LAPSEN pyörä, jotenkin olisi ymmärtänyt jos jostakin koululta tai tienvarresta olisi lähtenyt mutta omalta pihalta. Ei tullut hyvämieli.

Vanhentuvien lapsien lisäksi on viime päivät olleet musiikin täytteisiä. Isojen tyttöjen koulun musiikkiluokat järjesti konsertin ja siellä siis esiintyi kaikki musiikkiluokat. keskimmäinen edusti siis 3A luokkaa ja vanhin 4A luokkaa. Konsertti oli ihana niin kuin aina. Kyllä se aina herkistää nähdä omien lasten esiintyvän. keskimmäistä jännitti kovin ja hän ei ollut oikein tyytyväinen suoritukseensa, kotona tuli pettymysitku  Lohduttelin tyttöä ja sanoin totuuden mukaisesti että heidän luokan esitys oli ihan mahtava. Katsomossa tuskin kukaan huomasi yhden kohdan pientä haparointia sanoissa vaan kaikki olivat keskittyneet katsomaan hienoa esitystä joku tuli suoraan sydämestä. keskimmäinen oli tosiaan esiintymisestään pettynyt mutta onneksi sitten illan mittaan suurin pettymys haihtui pois ja hymykin palasi tyttösen huulille.

Vanhin tyttömmehän on jo konkari noissa konserteissa verrattuna siskoonsa ja hän ei esiintymistä pahemmin jännitellyt. Tytöllä on kova ääni ja täytyy taas sanoa että kyllä sen oman lapsen äänen tunnistaa sieltä muiden joukosta.

Hieno oli siis konsertti ja buffetin  kahvi ja pulla maistui oikein hyvälle.

Oman koulun konsertin lisäksi vanhimman luokka oli tuossa viikonloppuna keikalla eräissä pikkujouluissa.  Kovin tyytyväinen oli vanhin myös esiintymiseensä siellä. Hyvä niin!

Musisoinnin lisäksi tietenkin jalkapalloa… likoilla on ollut nyt noita futsal pelejä ja tästä eteenpäin jouluun asti on joka viikonloppu joku peli jossakin päin. Tytöt tykkää pelata joten hauskaahan se on. 7.12 lähdemme Vantaalle ja siellä onkin sitten odotettavissa tiukkaa vääntöä pääkaupunkiseudun futisjoukkueita vastaan.

Minikääpiö ahertaa myös futiksen parissa futisleikkikoulun tiimoilta ja lisäksi hän on kovasti treenannut tulevaa telinevoimistelun pikkujouluesitystä varten.  Kärrynpyörä ja kuperkeikka esityksistä saamme nauttia kotona lähes päivittäin kun tyttö työntää olohuoneessa sohvapöydän sivuun, laittaa youtubesta musiikkia ja hienoakin hienommat esitykset saavat alkaa. Ihana pieni pimpula tuo minikääpiö, täynnä esiintymisen iloa ja suurta itsevarmuutta.

Mitähän muuta…. No ainakin perinteiset piparinpaistobileet tulee taas itsenäisyyspäivänä. Meillä on ollut monena vuonna jo tapana kavereiden kesken yhdistää hirveä määrä piparitaikinaa, koristeita, karkkia jne ja leipoa niistä pipareita… tai siis lapset leipoo ja aikuiset juoruaa.  Muiden vuosien tapaan tämä on taas siis edessä ja tällä kertaa itsenäisyyspäivä sattuu perjantaille joten silloin meillä sitten leivotaan.  pahimman sokerihumalan välttääksemme yritämme syöttää lapsille myös hieman ruokaa ennen pipareita joten päivä on siis yhdistetty itsenäisyyspäiväruokailu, leivonta, vertaistuki, leikki sekä aikuisten juoruamispäivä. En malta odottaa!  Ainakin 10 lasta, 5 aikuista, monta koiraa ja hurja meteli, itsenäisyyspäivän viettoa parhaimmillaan <3 .

Muuta ihmeellistä en nyt muista tapahtuneen. Tai no ikäviä asioita tietenkin maailmaan mahtuu (kuten Rauhalan koulun lähistön lasten ahdistelija, jota etenkin keskimmäinen tuntuu stressaavan aika paljon) mutta ei niillä halua nyt tätä ihanasti alkanutta joulukuun alkua pilata.

Koska olen päivät töissä enkä aurinkoa pahemmin näe niin en voi todeta että aurinko paistaisi risukasaani mutta todettakoot kuitenkin että tällä hetkellä elämä on mallillaan, vaikka se auringon valo ei valaise niin valoa saa kynttilöistä ja voimaa ystävistä. KIITOS ETTÄ OLETTE OLEMASSA! <3

Iloa ja lämpöä jokaiselle tasapuolisesti!