Nyt en tiedä missä mennään. Kroppa on väsynyt, juoksu tuntuu tahmealta, jo viiden –kuuden  kilometrin juoksu saa olon väsyneeksi. Olo on kylmä ja ärsyyntynyt… Yskänrokko puskee huuleen. Ruoka ei maistu, leposykkeet miljoona.... Turhauttaa… jos kroppa on ylirasittunut niin siihen ei auta kuin lepo.. tiedänhän minä sen mutta nyt sitten mietityttää että mitäs jos kyse onkin vaan syksy laiskuudesta jos kroppa salakavalasti huijaa lepoon. Hyvää treeniaikaa menee hukkaan sormien ”laiskotellessa”. Unelmat keväisistä juoksukarkeloista valuu sormien välistä. HCR:n halvempaa ilmottautumista on enää pari viikkoa jäljellä ja ilmottautua ei uskalla kun luottoa omiin kykyihin ei ole nimeksikään.

Nyt ei auta vaikka uudet icebugit ovat kuin unelmat eikä mieltä lohduta edes uusi juoksuasu, kun ei kulje niin sitten ei kulje.

MIKSI SE  EI KULJE???!!

Viime viikko oli juoksun kanssa ihan siis suoraan sanottuna hirveää. Mies oli jo aiemmin hieman varoitellut ylirasittumisesta. Olen tahkonnut nyt viikosta toiseen sitä 30-40 km/viikko tahtiin ja tähän mennessä on tuntunut ihan hyvälle. Tasaisen tappavaa  vauhtia on kunto pikku hiljaa noussut ja tähän asti on aina huomannut että joka lenkki menee toista paremmin, paremmin ja nopeammin mutta nyt on tullut stoppi. Lenkin jälkeen ei oikein enää palaudu, juoksu tuntuu raskaalta ja motivaatiota kipittämiseen ei meinaa oikein löytyä, suoritukset ovat alkaneet mennä alas kuin lehmänhäntä.

Nyt kahtena viime viikkona olen saanut käydä läpi aikamoista stressiä (ei mitään vakavaa mutta semmoisia velvoitteita jotka olen ottanut raskaasti vaikka ”vapaaehtoisia” ovatkin) , siis henkisellä puolella painetta on ollut  aika paljon ja ruokahalut sekä nukkuminen oli tuossa jossakin vaiheessa hieman kadoksissa. Tämä yhdistettynä treeniin voi tietty olla yksi syy ”yli”rasittumiseen mutta mitä jos ei olekaan, takaraivossa huutaa pieni ääni että ”laiskamato, tiesinhän minä ettet pysty juoksemaan… LAISKA”  Itse sitä  taitaa olla itsensä ankarin valmentaja ja persuuksiin potkija. Pelko siitä että nyt jos antaa hieman periksi niin saako sitä sitten motivaatiota enää kasaan ollenkaan, pakottaa juoksemaan vaikkei se hyvältä tunnukaan. Pelko siitä että nyt jos pitää ”lepoa” niin vähäinenkin kunto rappeutuu. En taida oikein vain osata olla tekemättä mitään. jos en ”pääse” juoksemaan niin sitten on tehtävä jotain muuta, ainakin käytettävä se aika hyödyksi, kumpa osaisi edes neuloa niin voisi sitten kutoa vaikka sukkaa sohvan nurkassa silloin kun pitäisi oikeastaan olla juoksemassa vetoja pururadalla. HUOH!! Milloin liikunnasta on tullut näin vaikeaa.

Ja liikunnan lisäksi kummatusta aiheuttaa verenpaine lääkkeet (jotka voi tietysti osaltaan vaikuttaa tähän olo tilaankin)  Eli ilman lääkkeitä paineet on kovat mutta sitten "juoksupäivinä" paineet laskee taas monesti liiankin alas. Välillä sitten mennään lattian kautta kun silmissä sumenee liian alhaiset paineet mutta tämä siis tapahtuu vain ja ainoastaa juoksun jälkeen. Eli ei kai niitä lääkkeitä voi oikein lopettaakaan, jotain pitäisi keksiä... Mutta noh, minä ja lääkärit keskustelemassa ei ole hyvä idea.

En tiedä. Eilen ja tänään olen lukenut artikkeleja jos jonkinmoisia aiheesta jotkut suosittaa lepoa ja jotkut taas ”palauttavaa” liikuntaa. Taidan kokeilla  tuota jälkimmäistä kun en osaa oikein paikallaankaan olla.  Eilen jätin  juoksun väliin ja korvasin  sen koirien kanssa kävelyllä, se kyllä kulki mutta koko ajan sitä miettii että olisiko sittenkin pitänyt mennä juosten, laiskaksiko tässä on tullut.... Sunnuntaina  käytiin miehen kanssa hölkkäilemässä 10 km ja tosiaan ei tuntunut hyvälle, normaalisti tuommoinen lenkki ei pahemmin tunnu missään mutta silloin tuntui että ei meinaa ollenkaan lämmetä lenkin jälkeen , paleli vaan  ja uimahalli reissun jälkeen sitä  oli kyllä aika sohvaan juurtunut olo mutta silti yö meni aika pitkälle pyörimiseksi. Tänään olisi juoksupäivä taas , kysymys nyt sitten kuuluukin, lähteäkö juoksemaan vaiko eikö, korvaisiko päivän treenini reippaalla kävelylenkillä koirien kanssa vai huilasiko vaan. Hitti vie kun näkisi jostakin kristallipallosta että johtuuko nämä fiilikset nyt ylirasittumisesta johon ei auta kuin lepo vai onko tässä nyt vaan joku ”rapakunto laiskuus” jota pitää vaan potkia persuuksiin ja antaa mennä kahta kovemmalla teholla. HUOH!

 

No mutta jotta ei mene koko päivitys ihan nyt kiukutteluksi niin kerrotaanpa muutama sana lapsosistakin.

Lapsia ei ainakaan laiskuus vaivaa. Viikonloppuna oli Vantaalla iso futsal turnee.. menestys ei ollut mikään mahtava mutta innolla tytöt pelasivat ja hienoja pelejä olikin vaikkakin vastustajat oli tällä kertaa aivan liian kovia. Mutta kokemusta ja mukavia muistoja kertyi tuollakin reissulla.  Samalla reissulla käytiin Jumbossa shoppailemassa vanhimmalle uudet talvivehkeet. ja VOI HERTTINEN SITÄ IHMISMÄÄRÄÄ! ihmisiä oli joka puolella , Intersportissa oli puolentunnin jonot kassoille ja sovituskoppejakin sai jonotella. Ei olisi minusta pääkaupunkiseudulla asujaksi.  Mutta ihmismäärästä huolimaatta saimme siis tehtyä hyvät ostokset ja tosiaan hienot pelit. Koko lauantai siinä hurahti ja kotona oltiin iltasella vasta yhdentoista pintaan.  Minikääpiö oli pelireissulla mukana ja hänhän viihtyy noissa turneissa erinomaisesti. Sillä aikaa kun isot likat viuhtoi kentällä  tai punoi joukkueensa kanssa pelistrategioita hillui minikääpiö ympärihallia kaverinsa kanssa. Välillä leikit oli levitettynä pukuhuoneeseen ja välillä kahvion lattialle. Välillä lelut reppuun ja muuten vaan seikkailemaan.  olen kyllä onnekas siinä asiassa että tyttö viihtyy  noissa tapahtumissa hyvin. Olisi todella hankala lähteä päiväksi reissuun jos tietäisi että yhtä pitäisi koko ajan  viihdyttää.  Mutta onneksi siis tyttö viihtyy hyvin itsekseen ja tietty meillähän on aivan loistotilanne kun isojen likkojen pelikaverilla on saman ikäinen pikkuveli kuin meidän minikääpiö ja  hänen kanssa  sitten viihtyminen onkin sitten jo ihan yyber hyvällä tasolla. Lauantainakin nähtiin kaksi ”talliaista” viipottamassa ympäri hallia.

Huomenna keskiviikkona onkin sitten minikääpiön telinevoimistelu esitys joten juhlia ja tapahtumia on jos jonkinmoisia tässä lähipäivinä.  Tulevana lauantaina taas sitten pelaillaan Futsalia, tällä kertaa Korialla ja niiden pelien jälkeen on Mummo ihana luvannut tulla katsomaan tyttöjä pariksi tunniksi niin minä pääsen  ”minun ihmisten” eli parin frendin kanssa hieman pikkujoulustelemaan. Aika  todella kauan on viime kerrasta kun olen aikuisten ilmoilla ollut joten sanoisin että MUKAVAA!!   Sunnuntaina juhlii keskimmäinen synttäreitään kavereiden kesken elokuvateatterissa eli se on sitten pikkuisten karkkipussien väkertelyä ja kuljetushommia sunnuntaille. Eli tiedossa kaikkea mukavaa. Vielä kun saisi juoksun taas kulkemaan niin elämä olisikin aika lähellä täydellistä.