Sunnuntai. Pitkästä aikaa harmaa päivä. Ulkona ei sada mutta pilvet roikkuu painavana taivaalla. Miehellä on aamuvuoro ja minä ja likat vietetään päivä futiksen parissa. Ruonalan halillla on futispäivä ja sinne ajattelimme suunnata palloa potkimaan. Iltapäivällä uimaan ja illaksi on suunnitteilla leffa makuunista. Koko katras sohvalle, leffaa ja karkkia, ajanpysäytystä.... 

Viime päivät on menneet arkisissa puuhissa, futiksen ja muiden harrastusten, töiden ja koulun parissa. Likat laskee päiviä kesälomaan ja treenaa kovasti koulun konserttia varten. Sukulaisille tiedoksi että kalenteriin voi jo merkitä 8.5 klo 1800, silloin olisi taas esiintymistä tarjolla. Lippuja myydään piakkoin. 

Isoilla likoilla on siis koulussa paljon mielestä puuhaa ja minikääpiö kerhoilee intoa täynnä. Pari kuukautta vielä kerhoilua ja sitten syksyllä eskariin... nämä alkaa olla jo isoja neitejä nämä meidän tytöt. Puskeekohan tässä jo itselleen ikäkriisiä tämän takia....

Itse painan hommia töissä ja kovasti olen yrittänyt käydä myös juoksemassa ja salilla. Jalka, joka oli tuossa jossakin vaiheessa niin kipeä että juoksusta ei tullut mitään, on jo parempi ja pientä silloin tällöin kipuilua lukuunottamatta ei se hidasta juoksua. Salitreenistä olen oppinut nauttimaan yllättävän paljon lyhyessä ajassa. Tiistai ja torstai aamuisin soi kello 0520 ja kipaisen salille ennen kuin tulen laittamaan likat kouluun (klo 0730). Toimii yllättävän hyvin. Aamulla kun saa tuon "hoidettua pois alta" niin ilta on aikaa lapsille ja aamun treenistä saa energiaa koko päiväksi. Kolmas salipäivä on yleensä lauantai ja jos vaan mahdollista niin se yritetään käydä miehen kanssa yhdessä, laatuaikaa hikoillen. :) Muuten miehen kanssa kaksinainen aika on jäänyt taas ihan liian vähiin. Yhteisiä vapaapäiviä ei ole oikein ollut ja ne jotka on niin ne on suosiollla pyhitetty koko perheelle.  Onkohan outoa jos sanoo ikävöivänsä omaa miestään....? Kuulostaa kliseiseltä mutta ihan oikeasti kaipaan semmoista aikaa että ihan vaan kahdestaan pystyisi jutella, vaikka riidellä jos ei muuta keksi mutta sitä aikaa jolloin kukaan ei keskeytä, olla vaan. No onneksi tiedän että vaikka nyt on kiire ja elämä hektistä niin jossakin vaiheessa on myös se hetki kun sitä aikaa on, lapset on pieniä loppuen lopuksi vain pienen hetken ja jossakin vaiheessa meillä on sitä kahden keskeistä aikaa varmaan enemmän kuin nyt ikinä ymmärtää mutta pitäisi vain nyt tässä välissäkin yrittää jossakin välissä ottaa semmoinen hetki jolloin laittaisi lapset hoitoon ja keskittyisi ihan vaan siihen että mitä muuta me ollaan kuin äiti ja isä, mitä me oikeasti ajattelemmekaan ja mitä toiveita tai haaveita toisella on tulevaisuudessa. Arjessa se toisen oikea kuunteleminen jää helposti siihen lyhyeen tiedon vaihtoon kaiken kiireen keskellä juttelu on enemmänkin tietojen päivittämistä kuin oikeaa keskustelua.  


Mutta siis... arki rullaa omalla kiireisellä painollaan ja vapaa-ajasta nautitaan silloin kun sitä on. Tänään  sitä on siis minulla ja tytöillä ja nautimme siitä jalkapallon ja uimisen merkeissä.  Nyt sitä aamupalaa laittamaan ja kohta kentänlaidalle. 

Tsemppiä arkee jokaiselle ja aurinkoisia päiviä vaikka nyt ulkona harmaalta näyttääkin.