Lokakuu vetelee viimeisiä mutta tänään aamullakin oli yli kymmenenastetta lämmintä kun lähdin puolikuuden aikaan juoksemaan. Ei tarvinnut pitkähihaista ja muutenkin ilma oli juoksijan unelma, happirikasta mutta kuitenkin kuivakeli eli mitään ei satanut. Juoksu nyt ei varsinaisesti kyllä ihan kauhian hyvin kulkenut, pienoinen stressi saa taas tossut painamaan enemmän ja sykkeet taivaaseen mutta kyllähän se kuitenkin herätti ja juoksun ja suihkun jälkeen olo oli "taivaallinen". 

Aamulla kun aloittaa aikaisin ehtii tekemään vaikka mitä... kuten lukemaan kirjaa... olen nyt aivan hurahtanut Eva Wahlströmin kirjoihin. Tai siis ekan sain tänään kahlattua läpi jo kohta alkaa se toinen. Tosi kiva tapa kirjoittaa ja teksti on mielenkiintoista vaikka itse nyrkkeilystä en sillä tavalla mitään ymmärräkkään...sanoisin että "Aika kova muija tuo tyyppi.!" Ja sillai superpositiivisessa mielessä. 

Miehellä on iltavuorot ja hän hoisi tänään vanhimman vanhempainvartin. Pelkkää positivista palautettahan tytöstä tuli. Kovasti hänen laulutaitojaan taas kehuttiin. Nyt iltavurojen ajan mummo hakee minikääpiön eskarista ja  on täällä niin kauan kun minä pääsen töistä... näin siis tänäänkin. Kun tulin töistä kotiin odotti minua täällä ruoka ja iloiset lapset. :) Aika luxusta! Ei siinä kauan jaksa olla hyytynyt vaikka kuinka pitkä päivä (alkanut siis jo kellon soidessa hieman viiden jälkeen) ja haikea mieli tuntui verottavan jaksamista. Lasten pulputusta kuunnellen vedin ruuan naamaan ja läksimme uimaan. Siellä  jos missä väsyt karisee ja huolet vaipuu unholaan ja asiat saa oikeat mittasuhteet.  Hallissa oli myös tuttuja (niin kuin lähes aina) ja heidän kanssa höpötellessä meni aikakin nopeasti. 

Nyt uimisen jälkeen on hyytynyt olo, väsy meinaa iskeä mutta kyllähän se saa jo kohta iskeäkin. Loppuillan suunnitelmana on vajota sohvalle nauttimaan siitä Eva Wahlströmmin toisesta kirjasta ja yrittää muistaa käydä nukkumaan suht ajoissa, huomenna kello herättää taas salille. 

Oikeestaan vaikka välillä on hankalaa niin toisaalta tää elämä on kuitenkin aika kivaa. Se mikä ei tapa niin vahvistaa. Hyvin huomaa että rivit tiivistyy ja oma perhe tuntuu vielä entistäkin tärkeämmältä. Ne joilla on oikeasti väliä, he joiden mielipiteellä on oikeastaan väliä tulee vedettyä ihan liki, meidän perhe, meidän pieni yksikkö. 

Laskeskelin tuossa aikani kuluksi yhdessä vaiheessa tulevia tuloja ja menoja viivan alle (rakastan tuollaista laskemis ja lista jne hommia, olen varmaan entisessä elämässä ollut tilintarkistaja tai kirjanpitäjä) niin totesin että kyllä tässä jotenkin selvitään. Mitään reissuja tai ylimääräistä  ei nyt tehdä vähään aikaa mutta perus eloa uimahalleineen, geotouhuineen, retkeilyineen ja muine  harrastuksineen. Uskon että tää tästä iloksi vielä muuttuu vaikka ahdistus meinasi iskeä tuossa jokunen päivä sitten.  Ja  vapaa-ajan haasteita, jostain luin että ihminen ei kehity henkisesti eikä fyysisesti jos ei saa tarpeeksi haasteita. Niitä olisi tiedossa  jos vaan niihin uskaltaa heittäytyä, harkinnassa vielä mutta mutta..... kovasti kiinnostaa, niistä lisää jos ne nyt toteutuu, haastetta ainakin riittää ja tekemistä niin paljon kuin ikinä haluaa vaan tehdä. :) 

Mutta ihanaa iltaa itse kullekin.