Mukava ihana lauantai päivä alkaa kääntyä iltaan. Vielä on ruoka uunissa ja tytöt leikkii leikkejään mutta illan puolella ollaan jo. 

Aamu alkoi tänään hitaasti. Jostakin syystä minua ei nukuttanut aamu seitsemän jälkeen enään yhtään. Pötköttelin sängyssä, selailin nettiä ja lueskelin kirjaa. Ihanaa kun ei tarvinnut sinkota minnekkään. Puoli yhdeksän maissa alakertaan hipsi minikääpiö ja pian sen jälkeen muutkin tytöt. Siinä me sitten hissukseen alettiin koko porukan voimin valmistamaan aamupalaa, "Hotelli aamiainen" kuten tytöt sanoo. Tuoremehua, tuoretta patonkia, suklaamuroja, pekonia , kananmunia ja nakkeja.Tytöt söivät hyvällä ruokahalulla. Aamupalan jälkeen aloimme valmistautua uimaan lähtöön. Tällä kertaa suuntasin tyttöjen kanssa Inkeroisten uimahalliin. Mies ei tällä kertaa päässyt mukaan koska sillä välin kun me uiskenteltiin lämpöisessä vedessä rassasi mies autoa papan kanssa. UImassa oli kivaa kuten aina ja mikäs tuolla inkeroisissa on puljatessa kun vesikin on mukavan lämpöistä.  UImisen jälkeen reippailtiin  tyttösten kanssa vajaan kilometrin matka uimahallilta mummille ja papalle. Aivan ihana ilma. Kylmä mutta aurinkoinen ja kun oli varustauduttu kunnollisilla ulkovaatteilla niin matka taittui mukavasti. 

Mummilla ja papalla sitten syötiin ruokaa ja mies jatkoi auton rassaamista. Auto tuli kuin tulikin kuntoon neljän tunnin urakan jälkeen, JEEE, nyt ei vuoda pakosarja enään, JEI!!! Taitavia nuo miehet! Iltapäivällä lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Kotona ensin ajattelimme että lähdemme miehen kanssa kahdestaan heittämään lenkin mutta tytöt innostuivatkin lähtemään mukaan. Kovasta pakkasesta huolimatta meni himpun vajaa pari tuntia  ulkona hujauksessa, käytiin kolmisen  kilometrin potkukelkka lenkki ja paikka paikoin tie oli hienosti kunnolla jäässä ja täytyy sanoa että potkukelkalla pääsee KOVAA! 

Nyt tultiin tosiaan äsken sisään ja heitettiin ruoka uuniin. Tämän päivän nukkumaan meno nyt taitanee himpun venyä mutta väliäkö sillä huomennahan on vielä VAPAA sunnuntai koko porukalla, luxusta sanon minä. 

Maanantai meni ihan töiden parissa, töissä oli mukavan kiireinen päivä ja aika meni nopeasti. Töiden jälkeen tulin kotiin ja täällä oli vastassa juuri uimasta tulleita tyttösiä ja ihanalta tuoksuva kalasoppa. Oli ihana istua valmiiseen pöytään ja kuunnella tyttöjen höpötyksiä päivän kulusta ja uimareissusta. Ihan suurimmaksi uutiseksi ja ilon aiheeksi nousi se että keskimmäisen Pirkko ope oli palannut pitkältä sairaslomalta töihin... kyllä sitä oli odotettukkin. Ihan ikävissäään oli tainnut olla koko luokka.

Kun oltiin syöty  lähdettiin koko porukan voimin ulkoilemaan. MInulla oli alunperin zumba varattuna illaksi mutta tein jo päivällä päätöksen että haluan tuon illan ihan vaan nauttia tyttöjen ja miehen seurasta, arkista laatuaikaa perheenä, sitä ehtii jotenkin nykyään niin kovin harvoin. Pari tuntia siinä sitten tehtiin  lumitöitä ja harrastettiin hanki hyppelyä, aivan ihanaa ja virkistävää yhdessä puuhailua. Itse sai pään tuuletettua koko päivän sisällä olon jälkeen ja lapsetkin oikein silmin nähden nautti ulkona olosta ja lumihangessa möyrimisestä. Parin tunnin ulkoilun jälkeen tultiin sisälle , lapsille iltapalaa ja tytöt nukkumaan. Oma loppu  ilta sitten vierähtikin ihan telkkaria  tuijottaessa miehen kainalossa, parempaa paikkaa ei taida maan päällä ollakkaan .

Tänään aamu alkoi sitten aamupalan jälkeen ulkoilulla. Lapset olivat aivan innoissaan kun lunta oli tullut taas PALJON lisää ja tytöt oli jo pikkuisen kahdeksan jälkeen ulkona lumihommissa. Keskimmäinen meni yhdeksäksi ja vanhin vasta kymmeneksi kouluun joten he ehtivät hienosti leikkiä pihalla heti aamusta. Itsekkin päätin tuossa ennen puolta yhdeksää heittää toppvaatteet työvaatteiden päälle ja painua hetkeksi lumitöihin. Oli muuten hyvä ratkaisu. Mukavaa hommaa ja hieman sai happea ennen taas koko päivän sisällä kököttämistä. Ennen yhdeksää sitten heitin keskimmäisen samalla kouluun kun lähdin itse töihin. Vanhin ja minikääpiö jäi vielä pihaleikkeihin ja minikääpiö oli mennyt sisään vasta yhdentoista maissa eli ulkoilua tuli hänelle ainakin ihan mukavasti tälle aamulle. 

Tänään töissä ei ollut mikään kummoinen päivä mutta ihan mukavaa kuitenkin. Töiden jälkeen hain tytöt kotoa ja lähdimme kohti jumppaa. Oli taas oikein virkistvä jumppa taas kerran. Ihania ne vieraat lapset ja omatkin aivan loistavia. Minikääpiökin oli innoissaan mukana jumpassa ja mieskin oli jumppaa katsomassa, tai hän käveli Tessan kanssa lenkillä sinne jumppapaikkaan ja jäi sitten seuraamaan jumppaa jos vaikka minikääpiö olisi halunnut sieltä keskenkaiken pois muttä se oli turha pelko sillä tyttö jumppasi ihan siinä missä muutkin vaikka ikäeroa olikin aika paljon. Jumpan jälkeen iltapalaa taas ja tytöt nukkumaan. Nyt mies pelailee pelejään ja minä haaveilen kuumasta kinuskikastikkeesta ja jäisistä puolukoista.. eli pakastimen kaivelua tiedossa kohta. 

Huomenna menen taas töihin ja iltasella sitten jos menisin sinne zumbaan. Isot tytöt menee tyttökerhoon ja mies hengailee minikääpiön kanssa joten siinä on minulla sitten hyvä sauma käydä tuulettamassa hieman päätä zumban tahtiin ja hikoilla pois niitä kaloreita jotka tulee tämän päiväisestä (jos vaan ne löydän sieltä pakastimesta) puolukkakinuskki herkustani. 

Mukava alku viikko takana ... ja toivottavasti mukavana jatkuukin.

Se olis sunnuntai sitten... Viikonloppu on mennyt nopeasti ja mukavasti. Perjantain töiden jälkeen oli tytöt jo lähteneet mummille ja papalle yökylään ja minä aloin valmistella itseäni iltaa varten. Ilta oli oikein mukava. Puoleen yöhön asti istuskeltiin  meillä ja siitä sitten kaupunkiin. Kaupungilla oli aika vähän porukkaa mutta hauskaa oli silti. Kaiken kaikkiaan ihan loistoilta. ja mikä parasta, lauantai aamuna kun heräsin niin EI OLLUT RAPULAA , tuommoinenhan se paras juhlinta reissu on hauskaa ilman krapulaa.  Kiitos kaikille mukana olijoille, oli ihana nähdä  kaikkia ja tietty vielä jäi ikävä niitä jotka eivät mukaan tällä kertaa päässeet. 

Lauantaina aamulla heräsin jo aivan liian aikaisin. En oikein osaa nukkua tuommoisen juhlinta illan jälkeen ja sen takia unet jäi vain pariin tuntiin. Mutta koska ei ollut oloja olin oikein tyytyväinen. Soittelin tytöille mummin luo ja siellä he olivat hyvin voivia. KOska mies ei ollut ihan yhtä onnellisessa asemassa tuon krapulattomuuden suhteen ajelin minä aamupäivällä hakemaan tytöt ja käytiin sitten Inkeroisissa samalla uimassa. Oikein mukava uimareissu taasen ja kun tuolla on vielä tilaa uida ja vesi on lämmintä niin mikäs sen mukavampaa. UImisen jälkeen käytiin vielä papan ruokapöydän antimia syömässä ja sitten suunnattiin kotiin. Kotona mies alkoi osoittaa elpymisen merkkejä ja päätiomme lähteä koko porukka luistelemaan. Luistelureissu jäi kuitenkin lyhyeksi, luistinrataa ei ollut aurattu ja luistelu tila oli todella pieni. Tähän päälle vielä minikääpiön väsy raivari niin katsoimme parhaaksi lähteä kaupan kautta kotiin. Kaupasta haettiin ruokajuttuja ja kurvattiin vielä makuuniin hakemaan lasten leffa. Kotona ruuanlaittoa ja syömistä ja sitten sohvalle koko porukan voimin katsomaan Karvakamut 2:sta karkkipäiväkarkkien kanssa.   Ilta nie siis mukavasti rauhallisissa merkeissä. Iltasella tytöt vielä hetken katsoi putousta mutta vaikka puoli Suomea onkin ohjelmasta ihan innoissan kuuluu meidän perhe siihen puolikkaaseen joka ei ohjelmasta saa oikein mitään irti.... Tytöt pitkästyi hyvin nopeasti ja meni nukkumaan ja itsekkään en jaksanut pitää silmiä auki vaan joko ohjelman tylsyydestä tai armottomasta univelasta johtuen simahdin ennen yhdeksää sohvalle ja siitä siirryin yhden maissa sänkyyn nukkumaan.  Koko yön nukuin kuin tukki ja tänään aamulla puoli kymmenen jälkeen nousin ylös.  Univelkojen kuittaamis yö siis. 

Tänään aamulla heräiltiin kaikki siis aika myöhään. Aamupalan jälkeen tytöt leikkikeskenään ja me lähdettiin miehen kanssa lenkille. teki tosi hyvää ja happi sai mielen virkeäksi. Lenkin jälkeen ruokaa tytöille ja sitten minä lähdin minikääpiön kanssa tanssiin ja isot tytöt isänsä kanssa hiihtämään lentokentän maastoon. Nyt isot on vielä hiihtämässä ja minikääpiö leikkii prinsessaa ja minä EN TEE MITÄÄN. Aika loisto fiilis, meinaan tämä mitään tekemättömyys  

Iltapäivällä vanhimmalla on pianotunti ja sen jälkeen ajateltiin koko porukan voimin lähteä kumparepuistoon mäen laskuun ja illalla minä pääsen taas pitkästä aikaa zumbaan JEEEEE!!!!  Mukava viikonloppu siis, ystäviä ja perheen kanssa möllöilyä, ei kai paremmasta väliä. 

Ensi viikko on taas kiireinen mutta onneksi miehellä on vapaat joten vaikka minä lennän paikasta toiseen pää kolmantena jalkana saa lapset sentään nauttia koulupäivän jälkeen rauhallisesta menosta ja ehtivät tällä kertaan hieman useammin uimaankin , tällä viikolla kun uimakerrat jäi kahteen ihan vaan yksinkertaisesti kiireen vuoksi. Vanhin jo huomattelikin asiasta tänään joten ensi viikolle yritämme päästä pulikoimaan hieman useammin.

Mutta nyt taidan hetken jatkaa tätä "EI MITÄÄN TEKEMISTÄ" ja kohta ne isot kotiutuneen hiihtämästä ja voisi vaikka lämmitellä heille kaakaota.  

 HUH HUH!!! Perjantai saapui vihdoin.  Takana hurjan kiireinen mutta itseasiassa kaiken kaikkiaan ihan kiva viikko kuitenkin. Olin hieman huolissani siitä että pimahdan kiireineni viimeistän keskiviikkona mutta toisin kävi. Vielä ainakin yhdessä koossa on niin pää kuin ruumiskin.  

En muista milloin olen viime päivityksen ehtinyt tekemään mutta pikainen kertaus viikon asioista nyt joka tapauksessa, jos tulee päällekkäistä infoa niin haitanneeko tuo mitään. Eli tiistai päivä meni töissä ja ilta jumppakerhossa, siellä oli niin kuin aina oikein mukava, ihania lapsia siellä niin ne vieraat kuin omatkin.  Keskiviikkona menin siis tavoistani poiketen töihin. Sieltä kun tulin kotiin oli mies lähtenyt vanhimman kanssa laskettelemaan ja keskimmäinen ja minikääpiö katseli pikku kakkosta kun saavuin kotiin. Kun lastenohjelmat loppui olin itse todella "hapeton" ja päätin tyttöjen kanssa lähteä ulos tuossa kuuden maissa. Ratkaisu olikin mitä parhain.  Tunnin verran minä tein lumitöitä ja keskimmäinen ja minikääpiö hiihti ympäripihaa. TUnnin hiihtämisen jäkeen halusi minikääpiö jo luovuttaa mutta keskimäisellä virtaa vielä riitti. Päätimme että lähdemme pienelle lenkille, minikääpiö potkukelkalla ja keskimmmäinen suksilla. Lenkkeily ratkaisu osottautui taas kerran hyväksi, tosin milloinkas lenkkeily olisi huono juttu ollut. Puolen tunnin lenkin jälkeen tultiin sisään iltapalalle ja tytöt kävi nukkumaan. Vanhin ja mies kotiutui vasta puoli yhdeksän maissa ja siitä vanhin meni suoraan sitten nukkuman ja mies yövuoroon töihin. Itse kampesin itseni sohvalle hetkeksi mutta jo hyvissä ajoin siirsin itseni sänkyyn nukkumaan.  Torstaina aamusella taas töihin ja illalla uimaan. MIehellä alkoi vapaat  joten päästiin ihan koko porukalla uimaan, oli oikein mukavaa. Uimisen jälkeen päätettiin pitkästä aikaa käydä mäkkärissä iltapalalla, se oli virhetikki, kuten aina  hyvää ruokaa mutta sen jlkeen tulee huono olo... ja muutenkin kello oli jo kahdeksan kun ehdittiin kotiin ja tytöt rätttpoikki väsyjä. Ei muuta kuin lapset nukkumaan ja itse sohvan pohjalle. 

Ja nyt on sitten perjantai aamu... Tänään vaikka mieli tekesi töiden jälkeen vaan napata lapset kainaloon ja upota sohvaan niin tytöt on kuitenkin lähdössä mummille ja papalle yökylään. JO kauan aikaa sitten oli tälle päivälle sovittu illanvietto jossa näen ystviä pitkästä aikaa. Ystävämäärä joka mukaan tällä kertaa pääsee on kyllä ikävä kyllä supistunut tälle illalle aika pieneen  mutta ihana nähdä pitkästä aikaa niitä ketkä mukaan ehtii.

 Huomisen aion sitten heräämisen jälkeen pyhittää vain ja ainoastaan lapsille. Iltaselle varmasti jokin lastenleffa ja muuten ulkoilua niin ja jalkapallo treenitkin on huomenna.  Sunnuntaina on saman suuntaiset suunnitelmat kuin lauantaille eli lasten kanssa yhdessä oloa ja jos raaskin niin käy zumbassa kun en sinne tällä viikolla ole ehtinyt lainkaan... muutenkin nyt tuntuu olevan TODELLA VAIKEA saada tuo minun oma zumba mahtumaan kalenteriin niin ettei se veisi vähäisiä aikoja lasten kanssa ololta...  mutta jos sitä sunnuntaina raaskisi ottaa itselleen sen reilun tunnin omaa aikaa ja käväistä hankkimassa hiet pintaan, ennen tuo sunnuntain zumba oli paljon parempaan aikaan eli myöhään mutta nyt aika on muuttunut... harmi!!!!! . Maanantaina zumba on onneksi vielä siihen aikaan että lapset käy jo melkein nukkumaan kun sinne suuntaan eli maanantain zumban taidan kalenteriin merkitä semmoisella ÄIDIN HARRASTUS korostuksella.  Edelleenkään en tajua miten muut työssä käyvät äidit ehtii itse harrastaa töiden ja lasten harrastusten ohella niin että he ehtii lastenkin kanssa vielä olemaan tarpeeksi  mutta niinhän se on että ensin työ ja sitten huvi, Tai tässä tapauksessa ensin lapset sitten zumba.  

Mutta siis semmoista tällä kertaa... niin ja ne asiat joita olen tässä pohtinut koko viikon niin toivon mukaan järjestynee... tavalla tai toisella!!!

Ja tänään yritän kaikesta kiireen tunteesta huolimatta pysähtyä ja nauttia yhteisestä ajasta vanhojen kavereiden kanssa onkin ihan kauhea ikävä, ja tiedättekös että kaikkein suurin ikävä minulla taitaa ollaihan sitä omaa miestäni jolle en ole ehtinyt viikon aikana sanoa muuta kuin moi, moikka ja joo katsotaan huomenna.... Jospa sitä tänään ehtisi vaikka hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan mitä sillä toisella on asiaa.  

 Olo on taas niin väsynyt että itkuksihan se taas meni ja siis nyt puhutaan ihan siitä vaan että olen väsynyt ajatusteni kanssa ja kaiken selvittelyn kanssa. Kukaan ei anna suoria vastauksia ja joku asia pitää selvittää tuolta ja toinen täältä, mutta sitähän se on noiden virastojen kanssa aina.....HUOH!!!

Eilen oli töissä pitkästä aikaa rapsakka päivä. Tuollaisista päivistä minä itse asiassa tykkään että saa koko ajan tehdä jotain , aika kuluu nopsaan ja muutenkin kun tekee koko ajan jotain ei ehdi ajatella liikoja. Työpäivä meni siis sukkelaa ja iltasella lähdin hakemaan lisävoimaa lapsista. Ja täytyy sanoa että taas kerran jumppaohjaajan homma pelasti minut varmasti suuremmalta hermoromahdukselta. Ne lapset, kaikki 26 jotka eilen jumpalla oli ovat niin ihania ja energiaa antavia että voi pojat sentään. Omista tytöistä tällä kertaa jumppaamassa oli kaikki ja kaikki tykkäsi kovin. Minikääpiökin siis tykkäsi vaikka viime kerran kun  jumpassa oli  kiljui suoraa huutoa niin nyt oli tyttö mukana kaikessa ja AIVAN INTOA TÄYNNÄ.  

Itselleni tuo taas kerran lasten kanssa vietty aika sai minut enemmän vakuuttuneeksi siitä (joka on varmaan muille siis kavereilleni  jo ihan itsestään selvyys) että jossakin vaiheessa elämääni, siis joskus ennen eläke ikää,  haluan työskennellä lasten tai nuorten kanssa. Harmittaa vietävästi ettei silloin aikoinaan lukio aikana tullut opiskeltua itselleen ylioppilaspaperin lisäksi lähihoitaja papereita se kun olisi tuonut lisäopintoja siihen aikaan vain vuoden verran.  No mutta olen tässä nyt useammasta suusta kuullut ettei se opiskelu ole myöhäistä vieläkään... eikä ikinä. Ne lastenhoitajan paperit (kai se on lähihoitaja) tai sosionomin (lastentarhan opettaja) kai tässä eniten houkuttaisi.  Eli sitten kun minä uskalla niin sitten sen teen (siis haen kouluun enhän minä sinne välttämättä edes pääse..)... siihen voi tosin kulua aikaa... Ehkä on perempi että tytöt hieman kasvaa ja kun saa lainoja hieman enemmän maksettua pois... ja muutenkin huomaan omaavani omantunnon joka kolkuttele ja huomauttelee pistäviä kommentteja ajatusteni väliin. Vaikka tärkeät ihmiset minulle kuinka tsemppaa ja on kannustavia niin se olen minä itse kuitenkin olen se joka vielä "haraa vastaan" ja haluan yrittää olla kaikille mieliksi... ****kiltin tytön syndrooma....*** Mutta joskus sen teen mutta vielä ei kaiketi ole oikea aika...

Mutta se siitä. Nyt on nyt ja mennään näillä.  Tällä viikolla tosiaan minulla on tänäänkin töitä vaikka on keskiviikko. Ajattelin että koska on myynnin aloitus niin varmaan kiirettä pukkaa ja on kiva olla avuksi. Tämän pävän vapaan siirrän sitten toiseen ajankohtaan. Itseasiassa siirrän sen sinne hiihtolomalle eli viikolle 9 joka minulla piti olla lomaa mutta  kun kävi ilmi että lomapäivät ei siihen viikkoon riitäkkään, joku sekaannus jossakin vaiheessa ja kun itse en oikein tajunnut noita lomapäivien kertymisiä niin en osannut pitää huolta niistä) mutta nyt on sovittu että pidän ne lomapäivät mitä minulla on niin silloin ja loput sitten palkatonta kun ollaan sinne reissuunkin lähdössä.  Töistä kyllä ehdotti että voin pitää ensi kesän lomapäiviä jo etukäteen mutta mielummin nyt pidän muutaman päivän palkatonta ja sitten pysyn itsekartalla noiden lomien kanssa kun ne pidetään oikeina ajankohtia (minulla siis sotki noita lomapäiviä ne äitiyslomalla kertyneet lomat ja minun ajatuksia se että kun lomakausi ei katkea vuoden katkeamiseen vaan sinne maaliskuun loppuun... jne.. kauhean vaikeita kaikki nuo, kaikesta pitäisi tietää kaikki). Mutta siis täysi viikko tämä viikko ja toivon kovasti että päivät on samanlaisia kuin eilen eli kiireisiä koska silloin aika menee mukavasti.  Miehellä on yövuorot ja mummo joutui lähtemään Lappeenrantaan isomummoa hoitamaan täksi viikoksi mutta onneksi saatiin apua mummilta. Mummi on nyt sitten ollut eilen ja tulee täään ja huomenna vielä minikääpiötä hoitamaan muutamaksi tunniksi aamuisin kun mies nukkuu. Eli ihanaa että asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Yöllä taas mietin, valvoin ja pohdin,  tulin siihen tulokseen että asiat järjestyy jotenkin...  Aamulla katsoin itseäni peiliin ja sanoin itselleni että ASIAT JÄRJESTYY ja yleensä aina juuri niin kuin niiden on tarkoituskin. Tällä luottamuksella mennään..... Ja jonkinmoiseen ratkaisuunkin itse pääsin jos se vain muille kelpaa....

 Takana todella mukava viikonloppu.  Launtain puuhat kerroinkin jo edellisessä viestissä mutta sihen lisättäkööt että ette ikinä voi kuvitella (tai ehkä voittekin...) kuinka ihanaa on katsoa elokuvaa kolmen tyttösen kanssa jotka nauraa tikahtuakseen. Minikääpiö sai hurjia hysteerisiä naurukohtauksia muunmuassa siitä kun Velho  gargamel sa kananmunasta päin näköä eikä yhtään sen vähempää naurattanut Sisu Smurffi ja uudet " I N.Y " alushousutkaan. Huippu leffa tuo smurffit ja huippuseurassa toki. Isot nauraa kätkättivät vaikka olivat leffan jo kertalleen nähnyt... taisi vain lisätä naurua kun muisti että mitä KOHTA tapahtuu. 

Sunnuntaina herättin kello herätykseen... Futis harkat... Kellon herätys ei ole mikään mukava IKINÄ mutta koska tytöt oli aivan innoissaan niin oli mukava tarttua niiden intoon. Ja sitä paitsi... Treeneissä saatiin tietää että aamuherätykset sunnuntain osalta jalkapallosta loppui tähän kun treenit siirtyi lauantai iltapäivälle.. itse en oikein tiedä mitä mieltä olen tästä muutoksesta.. lauantai kun oli meidän harrastusvapaa päivä mutta toisaalta kaipa se tunti menee kun tytöt niin tuosta tuntuu tykkäävän.

Mutta siis joka tapauksessa aamulla jalkapalloon ja sieltä sitten kotiin syömään.  Ruuan jälkeen mies lähti keskimmäisen kanssa laskettelemaan ja minä minikääpiön ja vanhimman kanssa ensin minikääpiön tanssiin ja sieltä sitten uimaan. Oli oikein mukava uintireissu ja miehellä ja keskimmäiselläkin oli ollut hauskaa rinteessä.  Tyttö oli kuin omena, punaposkinen ja surper innoissaan kun kotiutui. . Vanhin menee nyt sitten tällä viikolla joku päivä rinteeseen isänsä kanssa. Ekaa kertaa kun tänä vuonna käyvät niin ei ajateltiin että parempi nyt aluksi käydä pari kertaa ihan vain yhden kanssa ennen kuin ottaa molemmat rinteeseen samaan aikaan. Nyt sitä pitää treenata kun hiihtolomalla on se lappiin lähtö ja siellä rinteet on hieman eri tasoa kuin tuo Uuperi. 

Uimisen jälkeen minä käväisin vielä Tessan kanssa lenkillä ja kun lasketelijat kotiutui niin sitten oli vuorossa ruokaa, taas, ja kyllä sitä menikin.. oli tainnut lapsilla tulla nälkä kaikesta liikunnasta.  Iltasella minä käväisin vielä zumbassa (ihan huippu zumba olikin) ja sen jälkeen painuttiin nukkumaan kaikki. Lapset ja mies kasilta ja minä yhdeksältä, mies lähti yövuoroon töihin joten hänen unet jäi sitten siihen 20-21 nukkumiseen. MInä nukuin kuin tukki koko yön mutta SILTI aamulla oli vaikea herätä... KUINKA PALJON IHMINEN VOI TARVITA UNTA???????  Huoh!! No mutta joka tapauksessa. Aivan loistava sunnuntai ja ihan huippu hyvä fiilis pitkästä aikaa, kukaan ei riidellyt , eikä tapellut, eikä kitissyt. Kaikki auttoi kaikkia ja kaikilla oli kivaa, voiko parempaa päivää enään pyytääkkään. 

Tässä keskimmäinen laskettelemaan lähdössä:

 Nyt se on maanantai taas.. ja ARKI. Tämä viikko on yhtä rumbaa... (omat harrastukset tiputin jo ihan suosiolla tältä viikolta pois)  minulla on koko viikko töitä, tämä siis jo aiemmin sovittu TÄYSI viikko ihan minun aloitteesta ( koska myynnin on aloitus) eikä liity vielä mitenkää siihen mahdolliseen tulevaan osittaisen hoitovapaan lopetukseen.... siitä lisää kun saan ajatukset järjestykseen.. Pakkohan minun on siihen kai suostua, EN HALUA mutta... mutta mutta siitä lisää kun saan noi laskelmani valmiiksi.... Ennen huhtikuun alku siihen en missään nimessä edes pysty mutta sen jälkeen se lienee järjestettävissä.... HUOH!!! Juuri kun ajattelin että nyt on kaikki hyvin  ja alkaa sujua niin sitten tulee tämä HUOH!!!... minä en pidä muutoksista... en sitten yhtään.  

 Pikainen päivitys pitkästä aikaa.. Jos olette luulleet että olen kuollut tms kun blogi ei päivity niin ei hätää... täällä sitä vielä hengissä porskutellaan. Meillä on ollut kotona hienoisia tietokone (nettiyhteys ongelmia) ja muutenkin on pidellyt kiirettä. Töiden jälkeen on ollut aika veto pois ja puhelimella blogin päivitys ei ole oikein tuntunut mielekkäältä.

Koko viikko on ollut jotenkin henkisesti tosi rankka. SAin kuulla että minun lyhennetty työviikko (osittainen hoitovapaa) on vaakalaudalla (siitä lisää joku päivä, vielä en pysty ajattelemaan järkevästi ja en ole sanut vielä laskelmiani valmiiksi..)  ja paine siitä ja muut kiireet (siis kotona, töissä on ollut  rauhallista)  on pitänyt pään aika lähellä hajoamispistettä. Zumbaankaan en ole ehtinyt aikoihin...ehkäpä siinä onkin syy siihen pään hajoamiseen, liikunnan puute!!!!

Mutta siis henkisesti raskas viikko takana mutta nyt on viikonloppu ja mieli on himppusen parempi. Parempi mieli alkoi jo oikeastaan jo eilen,  sain viettää tyttöjen kanssa mukavaa laatuaikaa tosin vasta  ltasella mutta kuitenkin. Eilen Aamulla lähdin siis  töihin, siellä oli aika hiljainen mutta ihan ok päivä. Kun viideltä pääsin kotiin lähdettiin heti uimaan, Karhulaan, mummokin tuli mukaan.  Uimisen jälkeen tultiin tyttöjen kanssa kotiin ja tehtiin pizzaa ja katsottiin voice of Finlandia, tytötkin jaksoi katsoa sen loppuun asti. Kaikki kolme ihanaa kääpiötäni siinä tiukasti kainalossa ja tuijotettiin telkkaria ja arvosteltiin laulajia...   Halipusu ilta tyttöjen kanssa tuli tarpeeseen ja jotenkin eilinen ilta, vaikka perjantia 13.päivä olikin oli ehkä koko viikon ja ehkäpä koko kuukaudenkin paras päivä. Tuolla taas jaksaa jonkin aikaa.

Tänään ollaan käyty pulkkamäessä ja uimassa ja äsken syötiin tortilloja ja kohta on  koko perheen leffan vuoro ja tietenkin karkkia... Ihanaa aikaa KOKO PERHEEN KESKEN (miehelläkin on siis vapaapäivä).   Laatuaikaa parhaimmillaan!!!!

Näillä siis mennään... HUomenna jalkapalloa ja tanssia... niin ja niitä laskelmia...HUOH!!!!

Tänään pieni pala historiaa....

Olipa kerran, tasan 15 vuotta sitten,   juuri 16 vuotta täyttänyt  tytön tylleröinen. Tytöllä oli  elämä edessä ja kaikki niin hyvin kuin teini ikäisellä tyttösellä  vaan voi olla. Oli paraskaveri jonka kanssa touhuttiin ja vietettiin aikaa iltaisin, oli ystäviä ja kavereita.  Juuri tasan  15 vuotta sitten tämä tytön tylleröinen päätti viettää hieman mukavaa aikaa parhaan ystävänsä kanssa, illan viettoon oli pyydetty myös pari poikaa...

Samaan aikaan oli myös 19 vuotias poika. Poika oli äskettäin kotiutunut armeijasta ja vietti aikansa hengaillen omien kavereidensa kanssa ja harmaalla escortilla huristaen (ainakin silloin kun se nyt suostui käynnistymään tai oli rahaa bensaan) .Tasan 15 vuotta sitten  tämän pojan kaveri sanoi pojalle että "Mennään taas sinne Kotkaan moikkaamaan niitä tyttöjä...." Poika suostui koska oli aiemminkin tuolla tytöllä Kotkassa käynyt ja mitäpä muutakaan sitä 19 v pojan koltiainen perjantai iltana ajattelisi kuin tyttöjä. 

Niin tuli poika kaverinsa kanssa tytön luo kylään ja sinä iltana tapahtui jotain... Tyttö ja poika jutteli, ihastui, rakastui ja päätti kysyä toisiltaan ne Teini ikäisen vakavat sanat " Alatko oleen mun kaa....?"  Tuolloin teini ikäisen suurella varmuudella he pitivät toisiaan kädestä kiinni ja he päättivät että he on yhdessä aina, koko loppu elämän, he päättivät suojella toisiaan ja olla toisilleen "se oikea" ...... Ja vieläkin, tänään tasan 15 vuotta myöhemmin he pitävät vieläkin  toisiaan kädestä kiinni.

Vuodet on vierineet ja vieläkin he istuvat vierekkäin kädestä toisiaan pitäen. Samalle sohvalle on ilmestynyt heidän lisäkseen kolme ihanaa prinsessaa ja useampi koirakin on tuona aikana heidän varpaitaan nuollut. Poissa on hiljaisuus,  rauha ja keskeytymättömät keskustelut, vähiin on jäänyt kahden keskinen aika ja kiireettömät aamut, Kaukana on teini iän hullutukset ja hullun hurmaava vapaus.  Mutta tilalle on tullut jotain... jotain  paljon parempaa, Rakkaus on syventynyt ja toisen on oppinut tuntemaan läpikotaisin!  Vaikka välillä tyttö raivoaa silmät tulta leimuten ja välillä poika hautautuu hiljaisuuteen niin silti he tietävät että se käsi on siinä ja se  on yhtä tuttu ja turvallinen kuin koko tämän 15 vuoden ajan. He tietävät että he ovat kuin hiukset ja purukumi...tarrautuneet toisiiinsa eikä mikää tai kukaan heidän väliin koskaaan todella pääse, he ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta eikä heille mikään tai kukaan ole tärkeämpää kuin heidän yhteinen perhe.  

Sillä hetkellä kun tyttö ja poika 15 vuotta sitten päättivät olla toisillensa "se oikea"  he tuskin osasivat aavistaa kuinka paljon kyyneleitä ja töitä se välillä vaatii. He tuskin ymmärsivät sitä että elämä ei ole ihan pelkkää ruusun terälehdillä tallustelua ja yhteisiä pilvilinnoja. Mutta nyt 15 vuoden jälkeen he ymmärtävät hieman enemmän ja tietävät että vaikka eteen ihan varmasti tulee myrskypilviä niin yhdessä se tuttu  käsi toisen kädessä niistä on mahdollista päästä läpi ja selviytyä. He ymmärtävät että vaikka se elämä ei ehkä joka hetki tuonnutkaan niitä ruusun terälehtiä niin se toi jotain paljon parempaa...Se toi yhteisen ihanan elämän kaikkinen tuulineen ja tyynineen, se toi yhteisen perheen, talon ja luottamuksen siihen että vielä näin 15 vuoden jälkeenkin he haluavat olla toisillee "se yksi ja oikea". 

Tänä aamuna tyttö herätessään pojan vierestä, katsoi nukkuvaa poikaa ja kiitti hiljaa enkeleitä siitä että silloin 15 vuotta sitten he johtivat tuon pojan hänen luokseen! 

Vanhan sillan luona taas, 
poika rinnan tyttö lasta, 
virran tahtoo ylittää, 
Koskeen kuohuvaan, 
he varoo katsomasta, 
edelleen he käsissään, 
pitää toisen kättä, 
tahtoo empimättä, 
heikkoutta toisen ymmärtää, 
empimättä tahtoo virran ylittää..

Matkallaan, he suojan saa, 
pienistä hetkistä toisiaan vasten, 
korkeuteen, huokailee, 
varjele tiet tämän maan orpo lasten, 
kun ilta viilenee..

Luvanneet on rakastaa, 
he täällä toinen toistaan, 
vaikka polku pimeyteen, 
joskus kuljettaa, 
silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen..
 (Juha Tapio) 

 Eilen katselin kalenteria.... ahdistus alkoi hiipiä ja jossakin vaiheessa suoranainen paniikki, yöunetkin meni hermoillessa (nukuin viime yönä vajaat kaksi tuntia ) ... KIIRE, LOPUTON KIIRE. Jokaiselle arkipäivälle olisi muka jotain suunnitelmia, milloin minun zumbaa, milloin jumppaa, milloin tyttökerhoa ja tyttöjen zumbaa ja tanssia, jalkapalloa jne.... EI EI EI... Miehen kanssa juteltiin (ahdistuksen pyörteissä kaivauduin yöllä kainaloon ja herätin miehen) päätettiin että noin ei vaan voi jatkua. Me näännytään kiireeseen hyvinkin pian ja aikaa vapaaseen harrastamiseen eli uimiseen, lasketteluun, hiihtoon ja ihan vaan oleskeluun perheenä  ei jää yhtää tuolla menolla. Ja muutenkin kun ehdin tyttöjä näkemään vaan pari tuntia päivässä töiden jälkeen niin se että he luuhaavat harrastuksissa senkin vähäisen ajan sai sydämeni kylmäämään.  

Käytiin miehen kanssa läpi lista tyttöjen harrastuksista ja päätettiin että jalkapallo (tuntuu olevan heille rakkain) ja tiistain jumppa (jossa minä olen ohjaajana) saa riittää isoille tytöille liikunta harrastuksiksi. Näiden lisäksi vanhin saa jatkaa pianon soittoa ja seurakunnan tyttökerho kavereiden  on mukavaa ajanviettettä molemmille tytöille mutta tanssi ja zumba saa nyt jäädä pois ainakin nyt täksi kevätkaudeksi.  Minikääpiö jatkaa midanceaan ja minä yritän käydä sen 2-3 kertaa zumbassa ja mies salilla saman verran.  Kun karsitaan harrastuksemme noihin niin meillä jää vielä kaksi arki iltaa sekä lauantai ihan "harrastus vapaiksi" ja noiden aikana sitä sitten ehtii uida, lasketella hiihtää, luistella retkeillä ja muutenkin vaan olla möllötellä. 

Etukäteen pelkäsin hieman tyttöjen reaktiota harrastusten vähentämiseen mutta vastaanotto olikin aika positiivinen. Kun kerroin että he eivät nyt zumbaan eikä tanssiin menisikään ja selitin miksi niin tytöt olikin hyvinkin ymmärtäväisiä eivätkä pistäneet yhtään hanttiin. Keskimmäinen totesikin että no ihan hyvä... Jalis onkin tärkein.  Eli ihan hyvin nuo ymmärsi sen että kaikkea ei vaan ehdi. Vanhinkin nyökytteli ja myönteli että arkivapaa illat tulee tarpeeseen niin ehtii paremmin leikkiä kavereiden kanssa ja ehtii enemmän uimaan ja hiihtämään. Eli ehkäpä nuo ei sitten niin älyttömästi niitä ohjattuja harrastuksia kaipaakkaan vaikka aina ovat niitä halunneet ja pyytäneet ja niissä ihan hyvin viihtynyt. Mutta kokeillaan nyt näin hieman "kevennettyä" talvea, jospa sitä ei itsekkään uuvahtaisi niin helposti. 

Nyt siis näyttää viikot seuraavilta. Maanantai: Minun zumba ; Tiistai : jumppa ;  keskiviikko: tyttökerho ja minun zumba  ;  torstai: VAPAA (tosin keväällä alkaa taas luontokerho 1 x kk ja se luultavasti on to mutta koska se on harvoin niin se on ihan jees) ;   perjantai : VAPAA  ; lauantai: VAPAA ; sunnuntaina: Jalkapallo isoilla, tanssi minikääpiöllä ja minulla zumba. MIes käy salilla aina kun ehtii ja noiden lisäksi tietty joka päiväiset koiran lenkitykset mutta nyt olo on hieman kevyempi kun kalenteriin mahtuu edes muuta vapaailta. 

Tänään on sunnuntai joten aamulla heräsimme kellon soittoon ja lähdimme tyttöjen kanssa isojen jalkapallo harjoituksiin. Treenit alkoivat kello 09:00. Isot tytöt olivat nyt toista kertaa harjoittelemassa ja tykkäävät siitä tosi paljon. Keskimmäinen oli intoa täynnä kun treenien jälkeen  kertoi tohkeissaan saaneensa kaksi maalia ja molemmat tytöt odottavat kovasti jo ensi viikon treenejä. Aamuherätyskään ei ollut tytöille paha, kun sanoin että nyt ylös että ehditään treeneihin pinkaisi molemmat sängyistään reipaasti...kouluaamuina tuo nouseminen on hieman hitaampaa. . Sillä välin kun isot treenasi jalkapalloa juoski minikääpiö pitkin hallin juoksurataa  ja ryömi aitajuoksu esteiden alta ja minä tietty sinkoilin minikääpiön perässä pitkin hallia. Hyvää kuntoilua siis kaikille tytöille tuo treeniaika.

Nyt tytöt laulaa singstaria ja kohta lähden minikääpiön kanssa hänen tanssiinsa. Iltapäivällä on vanhimman pianotunti ja tarkoituksena olisi sen jälkeen taas valjastaa Tessa suksen veto hommiin... eli riemun kiljahduksia pitkin syrjäkatua on tiedossa luultavasti  tänäänkin.  Iltasella minulla olisi mahdollisuus zumbaan mutta taidan tänään kuitenkin jättää väliin. Miehen kanssa suunniteltiin yhteistä hikilenkkkiä jos  isot sillä välin vahtisi minikääpiötä. Ja muutenkin tänään minulla on sellainen "perheolo" eli haluan leipoa sen pannukakun jota olen nyt suunnitellut useamman päivän ja käpertyä sohvalle koko perheen voimin telkkaria katsomaan.  Huomenna on taas töitä, kerhoa, koulua, zumbaa jne joten tänään on aika perheelle!