Ihana ihana lauantai!! Hidas aamu. Lapset katsoo pikku kakkosta ja itse hörpin kaffetta kaikessa rauhassa.  Aivan ihana fiilis kun ei tarvi miettiä että mihin seuraavaksi pitäsi rynnätä...ainut huoli on kun kahvikupissa väheneee ja joutuu nousemaan ylös ja hakemaan lisää . Pikkuisen eri fiilikset siis kuin viime viikolla (olimme mahataudissa).

Tälle päivälle ei ole muuta suunnitelmia kuin että uimaan mennään. Sekin että minne mennään uimaaan on vielä täysin auki. Itseäni kiinnostaisi Inksan halli (lämpöisemmän veden ja ilman takia) mutta jaksaakohan sinne lähteä ajamaan. Tarkoitus on lähteä ihan "tyttö porukassa" kun mies toipuu tämän päivän eilisestä "Carillo viestistään"(nimensä mukainen hiihtojuttu). No mutta Inksaan tai Kotkaan jompaan kumpaaan tänään uimaan ja muuten sitten vaan ulkoilua ja möllöttelyä.

Eilinen ilta tosiaan oltiin kaverin luona leikkimässä. Isot tytöt leikki talon lasten kanssa niin nätisti että lähes unohdimme heidän olemassa olon.  Vaaveli hämmäili siinä meidän aikuisten kanssa ja varasteli Emma Hauvalta (talossa oli siis myös Emma niminen koira kuten meilläkin) pusuja ja välillä piti niitä Myyriä käydä ihmettelemässä .  Eilen siis saatin jo hyvä startti mukavaan viikonloppuun. Nyt sitten vaan nautitaan! 

Launtain kunniaksi pari kuvaa:

 Jo on kumma kun päivät täyttyy kaikenlaisesta pienestä puuhasta ja ei ehdi edes blogia päivittelemään.  

Eilen olisi ollut muskari päivä mutta se oli TAAS peruttu, voisin sanoa että hieman nyppii nuo ainaiset perumiset, muskarista kun on kuitenkin maksettu ihan kohtuullinen summa ja sitten tuntuu että se on aina peruttu.. no mutta minkäs teet. Koska muskaria ei ollut, ja mummokin oli jo ehti lähteä keskimmäisen kanssa kerhoon ennen kuin asian sain tietää niin meillä olikin sitten vaavelin kanssa ihan kaksin keskeitä laatuaikaa. Laatuaika vietettiin avoimessa kerhossa, siellä vaaveli oli hieman reppana koska tutut kaverit eivät olleet päässeet paikalle. Avoimesta tultiin kotiin syömään ja odottelemaan isoja tyttöjä kotiin. PÄivä meni siinä jotain nysvätessä ja iltasella tuli pari tuttua kyläilemään. Eli kyllä ne päivät saa näköjään kulumaan ilman ohjelmaakin.

Tänään vein aamulla vanhimman eskariin ja keskimmäisen ja vaavelin hoitopäivään. Olin etukäteen hieman pelännyt että miten vaaveli kerhoon jää, edellisestä kerrasta on pitkä aika (4 vkoa)ja muutenkin vaavelilla on jokin äiti kausi meneillään, kukaan muu kuin äiti ei kelpaisi oikein mihinkään. Huoleni oli kuitenkin turha. Vaavelin kanssa kävin käsi pesulla ja sen jälkeen tyttö vilkutti reippaasti heipat ja lähti isosiskonsa kanssa leikkimään, REIPAS TYTTÖ!!

Itse kävin äsken tappamassa aikaa citymarketissa, siellä oli mammutti markkinat mutta vaikka kuinka yritin löytää jotain kivaa ja halpaa niin eipä oikein onnistanut,. Isoille tytöille löysin parit sukkahousut ja itselleni repun, toisaalta, onhan siinäkin.

 Nyt aion löhötä sohvalla ja lukea hömppäpömppää tuonne puoli kahteentoista asti. Sitten onkin haettava pienemmät hoitopäivästä , käytävä ruokakaupassa ja haettava vanhin eskarista. Vaavelin päiväunien jälkeen lähdemme kaverin luo katsomaan "myyriä" (rottia mutta vaaveli on päättänyt että ne on myyriä) siellä aiommekin olla sitten iltaan asti... ja huomenna... tervetuloa viikonloppu ja kaksi kiireetöntä aamua!!!

 Tiedättekö... jos iskee kielensä kiinni liukumäen rautatankoon -11 asteen pakkasessa niin se jää siihen ihan oikeasti kiinni. Tämän sai huomata eilen illalla myös vaaveli joka ajatusta nopeammin länttäsi kielensä, juuri niin sopivalla korkeudella olevaan, rautatankoon. Ja tietenkin en edes ehtinyt tehdä  mitään irrottakseni kielen hellävaroen (eli lämmittää tms) vaan vaaveli riuhtaisi kielen irti ja PYÄÄÄHHH!!!! Hirmuinen huuto ja suustahan tietty verta tulee ihan kamalasti. Onneksi suu myös parantuu nopeasti. Yritin kurkkia suuta vielä nukkumaan mennessä mutta eipä tuo vaaveli ollut siihen oikein myötämielinen, hoki  vaan että:  "iukumäki tuhma... kieli.." ja hurjaa nyyhkytystä päälle. Mutta toivotaan että tuo nyt sitten olisi jotain opettanut, jos ei vaavelille niin ainakin muille leikkikentällä oleville lapsille... ei kannata yrittää samaa.

Tänään näyttäisi tulevan taas kaunis mutta KYLMÄ päivä. Viiden maissa aamulla, kun koirat olivat sitä mieltä että he eivät kestä enään hetkeäkään jos eivät pääse ulos, oli pakkaslukemat hurjat -22 astetta. Äsken kun vilaisin niin lämpötila ei ollut noussut auringon paisteesta huolimatta kuin muutaman asteen eli -19 näyttää vieläkin... SAISHAN NÄMÄ PAKKASET JO RIITTÄÄÄ!!!!

Pakkasista huolimatta olen nyt tarkistellut tyttöjen kevätvaate tarvetta. Keskimmäiselle pukki toi uuden välikausi asun ja se tulikin tarpeeseen. Vanhimmalle löysin netistä  ihan kivan setin. Vaavelille on tulossa yksi tyttöjen (ja keskimmäisen kummin lapsen) käytetty haalari mutta hänelle pitäisi vielä ostaa takki+housu yhdistelmä lisäksi. Tämä on vaan jotenkin niin kieroutunutta nykyään. Kevät vaatteet pitää ostaa jo -20 asteen pakkasilla tai jää kokonaan ilman kun kaikki koot ovat menneet. Mutta  nyt kun sitten ostaa niin  samat vaatteet ei sitten vahingossakaan mahdu vaavelille enään syksyllä....  SAmoin kai pikku hiljaa pitäisi tsekata tyttöjen kesävaatteita mutta siihen en ole vielä saanut itseäni tsempattua... liian kylmä vielä ajatella hameita ja shortseja.

Tälle päivälle olisi suunniteilla UIMISTA UIMISTA UIMISTA UIMISTA UIMISTA... ihanaa pääsee taas puljaamaan, viimeksi käytiin silloin perjantaina, ennen tuota mahatauti hässäkkää ja alkaa taas tuntua että iho ja elimistä kaipaa kloorivettä . Uimisen lisäksi sitten ihan perussettiä, eskaria, ulkoilua (jos tuolla tarkenis edes vähän olla)  ehkä kauppaa ja siivoomista. Olen alkanut selviä tuota meidän yläkerran vinttikomeroa, se kun pitää saada tyhjäksi hyvissä ajoin ennen kuin aletaan remppaamaan, ja täytyy sanoa että siinä sitä puuhaa riittää .

JIHAA!!!

Me ollaan KAIKKI terveitä... kuinkakohan kauan tätä epätodellisen onnen huumaa kestää. Vielä jaksaa iloita pienimmästäkin. Kaikki riehuu, kaikki nauraa, kaikki pääsee kerhoon/eskariin/töihin ja kaikki on terveitä, JIHAA!!!

Tänään ohjelmasssa eskaria ja avointa kerhoa. Kaupassakin pitäisi käydä. Suunnitteilla on iltapäiväksi herkkuruokaa, pitaleipiä kaikenlaisilla täytteillä... ihanaa kun ruoka taas maistuu.

(ja jotta kaikki ei olisi vaan ihan IHQUA niin terveet jaksaa myös kinastella... nimimerkillä sata riitaa jo aamulla selvittäneenä, "ei saa repiä koiraa, ei saa kiivetä pakastimen päälle, ei saa repiä siskoa tukasta, EI SAA....   No mutta onneksi olen saanut voimat itse takaisin niin jaksaa "raivota"   )

Mutta eilen tuli jo näyettyä videopätkä terveistä isoista tytöistä niin tasapuolisuuden nimissä tässä teille kuva vaavelista,  

Tältä näyttää terve vaaveli... vaavelilla elämänsä ensimmäiset saparot päässä...

Kyllä tyttö on niin ihana...

"Mitä... minäkö ihana!"

Meillä alkaa kaikki olla kunnossa. Mieskin sai huilittua aamuisen väsynsä ja nyt kaikki on jos ei nyt elämänsä kunnossa niin ainakin kovasti siihen suuntaan menossa.

Tytöt on jo todella pirteitä ja energiaa piisaa... 

Laulu esityksen voipi käydä katsomassa tuolta:

s710.photobucket.com/albums/ww105/Hamuli/

*naurua, naurua, naurua ja kikati kikat kikati...* 

Ette muuten usko kuinka hyvältä tuntuu nähdä kun tytöt jaksaa taas riehua, leikkiä ja NAURAA!!!

 Huh huh... Nyt alkaa tuntua siltä että elämä voittaa. Viime yönä kukaan ei oksentanut ja koko porukka sai nukkua... ja kyllä me nukuttiinkin kuin  pikkuiset possut. Vaaveli kiljaisi jossakin välissä ja menin katsomaan häntä kauhun sekaisin tuntein... ei kai vain kukaan oksenna mutta ei siellä ollut mitään semmoista. Vaavelilla taisi olla vaan ikävä äitiä (oli eilen mummolla ja illan minä sitten nukuin päänsärkyä pois). Vaaveli rauhoittui kuitenkin nopeasti  kun oli saanut tarkistettua että äiti on edelleen olemassa häntä varten. Viime yönä kun oli saanut vaavelin uudelleen nukahtamaan itse lojuin hetken hereillä... oli aivan ihana tunne kun mihinkään ei sattunut ja pystyin  kävelemään vessaan hengästymättä... elämän pieniä iloja!!!

Nyt aamulla vanhin lähti jo eskariin hyvillä mielin. Keskimmäinen pitää vielä kerhosta vapaa päivän kun oli kuitenkin eilen vielä kipeä, tänään keskimmäinen vaikuttaa kuitenkin jo ihan terveeltä ja suht pirteältäkin. Vaaveli on VAAVELI ja piinaa siskoaan (keskimmäistä)...  aina hänen pitäsi saada juuri se lelu mikä on keskimmäisellä ja koko ajan keskimmäisen pitäisi leikkiä hänen kanssaan... eli tyttö on siis aivan normaali!!!

Oma olo on jo hyvä. Sen verran vielä on heikko olo että äsken kun saatoin vanhimman eskariin ja hetken heiluin tuossa pihalla niin tuntui että jalat meni maitohapoille aika helposti mutta se nyt on pientä ja johtunee siitä kun pariin päivään ei ole oikein  mitään syönyt.

MIes on vieläkin aika väsynyt. Hetken hänkin yritti tuossa pihalla olla mutta aika nopeasti tuli sisälle huilimaan. Enään hän ei ole oksentanut mutta jos hänellä on nyt se päivä minkä minä vietin eilen (eli päänsärkyä ja voimattomuutta) niin voimia vaan hänelle, näin jälkikäteen on vaikea sanoa kumpi päivä oli kauheampi... se milloin oksensi vai se milloin ei kyennyt enään edes oksentaa... Mutta eikähän mieskin tuosta tokene... 

Tänään mennään vielä puoli teholla... Vanhin lähtenee illalla tanssitunnille mutta muuten vaan lötkötellään kotona ja ehkä hieman pihallakin... huomenna on sitten päivä uusi!!!

 Meidän mummo, meidän mummo se on vasta ihme nainen . Ilman meidän mummoa olisi tämä päivä saanut varmaan jonkin ihan kauhean päätöksen mutta mummo kiisi apuun.

Aamulla kun luulin HUOM!! luulin että oma olo alkaa helpottaa mummo soitti ja kyseli missä mennään. Puhelimeen sönkötin että  ei mummon varmaan kannata tulla meille ettei tartu tämä pöpö ja että kyllä me jotenkin selvitään. Mutinoistani välitttämättä mummo tuli kuitenkin hakemaan vanhimman ja vaavelin luokseen ja jätti meidät kolme (minut, mieheni ja keskimmäisen) potemaan tautia kotiin. 

Ja kyllä me podettiinkin... jokainen makasi tahollaan puoliksi tajuissaan ja välillä kannustettiin toisiamme juomaan. Jossakin vaiheessa minulle iski ihan kauhea päänsärky ja mietin että kohta ihan oikeasti katkaisen pääni tai teen jotain kamalaa. Vähän neljän jälkeen mummo kyseli puhelimitse että missä mennään. Päänsärkyisenä yritin selittää puhelimeen jotain mutta en tiennyt saiko puheistani mitään tolkkua, "joo ei olla syöty mitään, joo en tiedä mitä annan terveille ruokaa, tuo vaan lapset kotiin..."

Vajaan tunnin kuluttua kaartaa mummon auto pihaan. Tartunta riskistä huolimatta mummo tuli ja otti ohjat käsiinsä. Terveille hän keitti nakkisoppaa ja sairaille hän oli hakenut kaupasta vesimelooonia ja muita hedelmiä. Sillä aikaa kun minä ja mies maattiin sohvalla toiminta kyvyttöminä, mummo laittoi terveille ruuan houkutteli meidät sairaat juomaan , haki puita takkaa varten (olinkin jo jossakin vaiheessa katsonut että sisälämpömittari näytti enään +18 astetta mutta en vaan kyennyt tekemääna asialle mitään) ja leikki lasten kanssa. Hetken aikaa minä yritin siinä sohvalla muka osallistua hommiin mutta mummo passitti minut yläkertaan pimeään huoneeseen lepäämään, yritin vielä sopertaa että "Vaaveli ei pärjää jos menen" mutta  napakka käsky huilimaan sai minut muuttamaan mieleni.

Sitten minä vaivuin pimeässä, viileässä huoneessa unten maille ja heräsin kahdeksan maissa siihen että kuulen kuinka lapset ovat iltapalalla. Mummo oli siis minun nukkuessa (ja miehen potiessa) viihdyttänyt lapsia, siivonnut keittiön ja laittanut lapsille iltapalaa. Tuossa vaiheessa oma päänsärkyni oli jo hieman laantunut ja saatiin miehen kanssa laiettuta lapset unten maille.

Mutta kiitos mummo ... tästä päivästä emme olisi selvinneet ilman apuasi!!!  Me yritämme korvata tämän sinulle jollakin tavalla!

Mutta meidän mummo, meidän mummo se on sitten ihme nainen. Liian harvoin se tuleekaan sanottua, meidän mummo on ihme nainen ja me kaikki täällä rakastamme sinua kovin.   Ja vaikka kenelläkään ei varmastikkaan voi olla yhtä hyvää mummoa kuin meillä niin toivon että joskus pystyisin olla edes puoliksi yhtä hyvä omille lapsenlapsilleni!!!

Viime yö menikin sitten itse oksennellessa ja keskimmäisen kanssa sairastamisessa. Oma olo helpotti hieman tuossa puolen yön jälkeen, eli silloin ei tarvinnut enään oksentaa mutta olihan olo TODELLA VETÄMÄTÖN. Tyttö aloitti oksentamisen illalla kuuden jälkeen ja sitä jatkui puoli kolmeen asti, käytännössä ihan taukoamatta.  Välillä väli saattoi olla vartti ja välillä jopa puoli tuntia. Mies tuli illalla töistä kotiin koska itse en enään voinut muuta kuin maata lattialla peiton alla ja antaa lapsille neuvoja suullisesti.  Vaikka mies käytännössä hoiti tuon keskimmäisen oksentamisen fyysisen puolen (lakanan vaihdon, hiusten pitelyn yms) niin minulle jäi kuitenkin tyttön rauhoittelemisen osa joten unet jäi meikäläiseltä viime yönäkin aika vähiin.   

Ja niinhän siinä sitten kävi... kun keskimmäinen lopetti oksentamisen puoli kolmen maissa niin silloin huomasi mies että hänkin on kipeä...  Nyt hän on sitten vällyjen välissä ja potee mahakipua. Äsken hän juuri sanoi että ei taida uskaltaa juoda kun kaikki tulee ylös heti kuitenkin ja nyt kun omasta taudin hurjimmasta osasta on aikaa vain muutamia tunteja niin voin sanoa että teidän hyvin mitä hän tarkoittaa..... Kauhea jano mutta ei uskalla juoda... ja kuitenkin on  pakko juoda ja sitten taas tulee huono olo... kauhea noidankehä!  

Vanhin on nyt jo ihan pirteä ja hän ja vaaveli nukkui hyvät yöunet. Pikkusen kalpea vanhin vielä on mutta se selittynee sillä että eilen hän ei oikein syönnyt mitään.

Keskimmäinen on todella hyytynyt. Vaikka hän ei enään oksenna niin tuollaisen tytön katsominen on ehkäpä vieläkin  rankempaa. Tyttö ei jaksa enään maata paikallaan joten istuu nyt sohvalla kalpeana kuin lakana ja näyttää siltä että hän ei jaksa käsiään edes nostaa.  Annoin äsken koko porukalle aamiaiseksi mehujätsikit (joo-o ei ehkä heru hyvä äiti pisteitä mutta en nyt jaksa alkaa valmistamaan mitään sen suurempaa ja tuo tuntuu maistuvan kaikille). Keskimmäinenkin syö jätskiään mutta tukee toisella kädellä toista kättään että jaksaa pitää sitä ylhäällä. Äsken vaaveli yritti hieman kiusata keskimmäistä ja hän ei edes pistänyt hanttiin... eli tosi kipeä tyttö on.

MUtta nyt lakana pyykille ja jospa sitä vaikka kokeilisi itsekkin että pysyisikö  jo vaikka jogurtti elimistön sisäpuolella.

 Nyt oksentaa sitten keskimmäinenkin... Mun oli pakko hälyyttää mies töistä kotiin kun tuntuu ettei jalat kanna... Tää on hirveetä! 

 Jos tästä selviän hengissä niin en valita vähään aikaan... niin se vaan on että vanhimman neidin tauti on nyt sitten minussa. MIkään ei pysy sisällä, ei ruoka eikä juoma. Olo on jokseenkin vetämätön. Asettelen itselleni tässä semmoisia pieniä tavoitteita... pysy hengissä puoli viiteen, pysy hengissä viiteen... ja jossakin vaiheessa sen kellon on pakko olla niin paljon että voi luovuttaa vastuun lapsista heidän isälleen ja alkaa itse sairastaa kunnolla.

Vanhimman olo oli jo helpottanut mutta äsken hän alkoi taas oksentaa. Keskimmäinen ja vaaveli ovat terveitä ja niin energisiä että he raastavat minusta viimeisenkin energia pisaran...

Nyt raahaudun keittiöön ja tarjoilen lapsille ruuan... sen jälkeen käyn lattialle pitkäkseni ja toivon että pääsen siitä myös ylös. OLO ON KAUHEA!!!!