AIvan ihan auringon paiste ulkona... Se tietää sitä että aamulla lähdemme heittämään KUNNON lenkin. Isot tytöt saavat ottaa fillarit alle ja minä  kärrään sitten vaavelia kärryissä. Tuo lenkki mitä suunnittelin on semmoisen vajaa viitisen kilometriä ja siinä saa sitten Hani hauvakin lenkkeilyä ihan kivasti.  (lenkkeilyä se kaipaakin, mokoma rontti kun piti minua hereillä neljästä eteenpäin, Hani ei vaan tunnu sopeutuvan  yksinäisiin öihin.....)

Lenkin jälkeen taidamme suunnata taas kohti uimahallia. Tällä kertaa mies jää kotiin nukkumaan yövuoron jäljiltä joten nyt tällä kertaa selvitään sitten ehkä ilan lääkärireissua . Nyt mietinnässä on vaan se että mennäänkö uimaan ennen vaiko jälkeen lounaan.... Tänään ajattlin taas yrittää josko vaavelin saisi päiväunille... jos ei sa niin se vaan tietää sitten lisäulkoilua, pihan haravointia tms.... 

Iltapäivällä on PAKKO käydä ostamassa  vaavelille ja vanhimmalle jotkut kengät (prismassa S-etupäivät), vaavelilla on talvikenkien lisäksi vain YHDET lenkkarit ja jos ne on märät/mutaiset/ei sovi tilanteeseen niin sitten reppanalla ei ole kenkiä... Vanhimmalla on melkein yhtä huono tilanne. Hänellä nyt on sentään kahdet lenkkarit talvikenkien lisäksi... Mutta sellaiset "siistimmät kävelykengät/lenkkarit" oli hakusessa. Keskimmäiselle tuntuu kenkiä olevan.. vanhimman vanhoja, tietysti mutta kyllähän nuo käyttöön pitää saada vaikka keskimmäistä ehkä himpun harmittaakin kun saa kaiken aina käytettynä.

Viime yöstä vielä sen verran että niin kuin jo mainitsinkin Hani koira herätti neljältä eikä oikein halunnut sen jälkeen olla yksin. Minä hellyin väsyneenä (ja tuskastuneena ulvontaan) ja päästin Hanin yläkerran lattialle nukkumaan. SIinä se nukkui mutta hurjasti haahuili ja tepasteli ympäriinsä ja halusi ulos ainakin miljoona kertaa...Aina kun minä käänsin kylkeä Hani valpastui ja oli heti "lähdössä mukaan" jos olisi jonnekkin mennyt... kauankohan tätä "Emmasta eroahdistusta" jatkuu...  

Hanin lisäksi minua piti välillä hereillä keskimmäinen... Pari kertaa tyttö näki painajaisia jossa "Isi kuolee..." johtui varmaan siitä eilisestä miehen lääkäri reissusta ja siihen kun vielä yhdistää Emman poismenon niin sitten keskimmäisen mielikuvitus saadaankin laukkaamaan. Selittelin siis kahdesti yöllä  henkeään haukkovalla keskimmäiselle että "Isilla on kaikki ihan hyvin... ja että Isi on töissä..." Taisi se lopulta sitten mennä jakeluun koska tyttö rauhoittui ja jatkoi unia. Nyta aamulla hän on kaksi kertaa tarkistanut että "Onhan isi varmasti vaan nukkumassa... " "Niin ja voiko isi enään ajaa autoa...?"  Tuo viimeinen kysymys johtunee siitä että yleensä jos mennään jonnekkin porukalla niin mies ajaa autoa ja nyt eilen minä ajoin auton uimahallilta sairaalalle...     Tuo on niin hurjan herkkä ja rikkaalla mielikuvituksella ja vaikeilla kysymyksillä kyllästetty lapsi tuo meidän rakas keskimmäisemme.  

Mutta nyt aamulenkille... ja uimaan... niistä elementeistä kai on ihanat sunnuntait kasattu...