HUH HUH!!! Perjantai saapui vihdoin.  Takana hurjan kiireinen mutta itseasiassa kaiken kaikkiaan ihan kiva viikko kuitenkin. Olin hieman huolissani siitä että pimahdan kiireineni viimeistän keskiviikkona mutta toisin kävi. Vielä ainakin yhdessä koossa on niin pää kuin ruumiskin.  

En muista milloin olen viime päivityksen ehtinyt tekemään mutta pikainen kertaus viikon asioista nyt joka tapauksessa, jos tulee päällekkäistä infoa niin haitanneeko tuo mitään. Eli tiistai päivä meni töissä ja ilta jumppakerhossa, siellä oli niin kuin aina oikein mukava, ihania lapsia siellä niin ne vieraat kuin omatkin.  Keskiviikkona menin siis tavoistani poiketen töihin. Sieltä kun tulin kotiin oli mies lähtenyt vanhimman kanssa laskettelemaan ja keskimmäinen ja minikääpiö katseli pikku kakkosta kun saavuin kotiin. Kun lastenohjelmat loppui olin itse todella "hapeton" ja päätin tyttöjen kanssa lähteä ulos tuossa kuuden maissa. Ratkaisu olikin mitä parhain.  Tunnin verran minä tein lumitöitä ja keskimmäinen ja minikääpiö hiihti ympäripihaa. TUnnin hiihtämisen jäkeen halusi minikääpiö jo luovuttaa mutta keskimäisellä virtaa vielä riitti. Päätimme että lähdemme pienelle lenkille, minikääpiö potkukelkalla ja keskimmmäinen suksilla. Lenkkeily ratkaisu osottautui taas kerran hyväksi, tosin milloinkas lenkkeily olisi huono juttu ollut. Puolen tunnin lenkin jälkeen tultiin sisään iltapalalle ja tytöt kävi nukkumaan. Vanhin ja mies kotiutui vasta puoli yhdeksän maissa ja siitä vanhin meni suoraan sitten nukkuman ja mies yövuoroon töihin. Itse kampesin itseni sohvalle hetkeksi mutta jo hyvissä ajoin siirsin itseni sänkyyn nukkumaan.  Torstaina aamusella taas töihin ja illalla uimaan. MIehellä alkoi vapaat  joten päästiin ihan koko porukalla uimaan, oli oikein mukavaa. Uimisen jälkeen päätettiin pitkästä aikaa käydä mäkkärissä iltapalalla, se oli virhetikki, kuten aina  hyvää ruokaa mutta sen jlkeen tulee huono olo... ja muutenkin kello oli jo kahdeksan kun ehdittiin kotiin ja tytöt rätttpoikki väsyjä. Ei muuta kuin lapset nukkumaan ja itse sohvan pohjalle. 

Ja nyt on sitten perjantai aamu... Tänään vaikka mieli tekesi töiden jälkeen vaan napata lapset kainaloon ja upota sohvaan niin tytöt on kuitenkin lähdössä mummille ja papalle yökylään. JO kauan aikaa sitten oli tälle päivälle sovittu illanvietto jossa näen ystviä pitkästä aikaa. Ystävämäärä joka mukaan tällä kertaa pääsee on kyllä ikävä kyllä supistunut tälle illalle aika pieneen  mutta ihana nähdä pitkästä aikaa niitä ketkä mukaan ehtii.

 Huomisen aion sitten heräämisen jälkeen pyhittää vain ja ainoastaan lapsille. Iltaselle varmasti jokin lastenleffa ja muuten ulkoilua niin ja jalkapallo treenitkin on huomenna.  Sunnuntaina on saman suuntaiset suunnitelmat kuin lauantaille eli lasten kanssa yhdessä oloa ja jos raaskin niin käy zumbassa kun en sinne tällä viikolla ole ehtinyt lainkaan... muutenkin nyt tuntuu olevan TODELLA VAIKEA saada tuo minun oma zumba mahtumaan kalenteriin niin ettei se veisi vähäisiä aikoja lasten kanssa ololta...  mutta jos sitä sunnuntaina raaskisi ottaa itselleen sen reilun tunnin omaa aikaa ja käväistä hankkimassa hiet pintaan, ennen tuo sunnuntain zumba oli paljon parempaan aikaan eli myöhään mutta nyt aika on muuttunut... harmi!!!!! . Maanantaina zumba on onneksi vielä siihen aikaan että lapset käy jo melkein nukkumaan kun sinne suuntaan eli maanantain zumban taidan kalenteriin merkitä semmoisella ÄIDIN HARRASTUS korostuksella.  Edelleenkään en tajua miten muut työssä käyvät äidit ehtii itse harrastaa töiden ja lasten harrastusten ohella niin että he ehtii lastenkin kanssa vielä olemaan tarpeeksi  mutta niinhän se on että ensin työ ja sitten huvi, Tai tässä tapauksessa ensin lapset sitten zumba.  

Mutta siis semmoista tällä kertaa... niin ja ne asiat joita olen tässä pohtinut koko viikon niin toivon mukaan järjestynee... tavalla tai toisella!!!

Ja tänään yritän kaikesta kiireen tunteesta huolimatta pysähtyä ja nauttia yhteisestä ajasta vanhojen kavereiden kanssa onkin ihan kauhea ikävä, ja tiedättekös että kaikkein suurin ikävä minulla taitaa ollaihan sitä omaa miestäni jolle en ole ehtinyt viikon aikana sanoa muuta kuin moi, moikka ja joo katsotaan huomenna.... Jospa sitä tänään ehtisi vaikka hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan mitä sillä toisella on asiaa.