Tästä on kai jo tulossa perinne... tai tapa.  Niin normaalilta tämä jo tuntuu. JOka aamu, joka ikinen aamu tulen ja istahdan silmät ristissä koneelle. Istun ja ihmetteln. Kuuntelen youtubesta biisejä jotka saa minut hyvälle tuulelle. Hyvälle tai pahalle, riippuen aina alkavan päivän fiiliksistä. MIkä siinä on että vaikka nyt taas (niin kuin joka aamu vannon) että tänään , tänään käy ajoissa nukkumaan. Tänään en valvo yhtään kymmentä pidempään, tänään kaadun sänkyyn heti lasten jälkeen. NIin silti, silti sitä sitten huomaa istuvansa hereillä vielä puolen yön aikaan. Istuvansa ja juttelevansa kuin päivä olisi viimeinen. Jokainen asia pitää saada kerrottua ennen nukkumaan menoa, olipa kuuntelia sitten oma rakas mies tai satunnainen facebook kävijä... miten minulla on niin paljon asiaa nykyään.    Nautin kyllä näistä hiljaisista aamu hetkistä jolloin on olemassa vain minä ja kahvikuppi mutta haluaisin rakastaa näitä hetkiä hieman vähemmän väsyneenä, olisiko sitä tänään illalla niin viisas että pääsisi nukkumaan ajoissa.... ( 

Tänään on töitä ja zumbaa, siis minulla. Vanhin mene normaalisti kouluun, keskimmäinen eskariin ja vaaveli jää isänsä kanssa aamupäiväksi 8taisi miettiä jos soittelisi että saisiko seuraa pulkkamäkeen)  ja iltapäivästä mummo tulee tyttöjä hoitamaan. Mummo ihana lupasi olla iltaa asti joten pääsen, jo perinteeksi muodostuneeseen (paljon perinteitä) , zumban tupla tunnille vaikka mies on iltahukissa.  JOten illalla taas luulisi että olen rättipoikki väsynyt.. niihän sitä taas luulisi.... 

Lapset olivat eilen super reippaita.Vaikka heistälähti ääntä niin he osasivat silti olla jotenkin tosi ihania. Aamulla tosiaan minä oli keskimmäisen kanssa hammasoikojalla, se reissu meni tosi hienosti, vaaveli oli mukana mutta edes hän ei aiheuttanut mitään kohtauksia... JEI!!!  Tällä hetkellä hampaiden suhteen  ei tehdä mitään, tarkkaillaan vaan koska näyttää siltä että yläleuka on hieman ahdas noille hampaille.  Hammasoikojan jälkeen keskimmäinen eskariin ja kaverin luo kahvittelemaan.... empä taas muista milloin olen nauranut niin makeasti kuin eilen siellä ollessani, vatsalihaksia oikein kolottaa. Ystävistä saa kyllä kummaa lisävoimaa.

Lähdin kaverilta sillai että sain haettua keskimmäisen eskarista ja sitten tultiin kotiin. Vanhin teki läksynsä ja tytöt hetken leikkivät omiaan ja sitten lähdettiin pitkästä aikaa uimaan. Onhan nuo tytöt käyneet uimassa paljonkin tässä lähiaikoina mutta minä en edes muista milloin olisi läträämään viimeksi päässyt. Uimassa oli kivaa niin kuin aina. POrukkaa oli TODELLA vähän ja kun valvoja näki että me tullaan tuli hän jo kyselemään haluaako tytöt hyppiä kolmoselta, hän kuulemma nukahtaa jos ei saa mitään tekemistä. JA kyllähän nuo halusi, monen monta kertaa.

UImahallin jälkeen tultiin kotiin syömään ja sitten ulos... Ulkona viihdyttiin pitkä tovi. Lapset olisi halunneet olla vieläkin pidempään ja  etenkin vaavelia oli suorastaan houkuteltava että hänet sai sisään.   

Loistava vapaapäivä siis eilen.