Risteily takana. Ja millainen risteily se olikaan..... se oli aivan MAHTAVA. Siis aivan todella mahtava. Kaikista risteilyistä IKINÄ tämä oli ehkä paras.

Olin tiennyt kyllä että tyttöjen kanssa pärjää ja että meille tulee kivaa mutta tämä reissu kyllä ylitti KAIKKI odotukset. Mutta aloitetaanpa ihan alusta.

Torstaina bussi lähti Karhulasta pikkuista ennen kahta. Olin hieman jännittänyt tuota bussimatkaa. Pari tuntia on kuitenkin pitkä aika jos nuo olisivat alkaneet hankaliksi MUTTA kukaan ei alkanut hankalaksi vaan kaiki oli intoa täynnä ja jokainen tytöistä oli iloiosia ja nauravaisia koko matkan. Jossakin vaiheessa kun minun piti mennä jonkun kanssa vessaan niin heti toinen isommista tuli minikääpiön kanssa istumaan ettei hänen tarvinnut olla yksin. Samoin matkalukemiseksi ostamani lehdet kiersi sulassa sovussa tyttöjen kesken eikä kukaan kiukutellut tai kinannnut että en ota tuota tai haluan tuon... KAIKKI meni sovinnolla.

Kun päästiin satamaan jokainen tyttö kantoi reippaasti oman reppunsa ja kuunteli ohjeita ja päästiin aivan ilman päänvaivaa laivaan ja siitä sitten hyttin. Hytti oli todella hyvällä paikalaa. 7. kannella lähelllä menoa ja meininkiä mutta kuitenkin todella rauhaisassa nurkkauksessa, parempaa paikkaa ei hytille olisi voinut toivoa. Hytissä hieman vaihdeltiin vaatteita ja lähdettiin sitten syömään. Ruokailu oli toinen mitä olin hieman jännännyt tai lähinnä olin miettinyt että jos minikääpiö nostaa mekkalan niin minä en saa kyllä syötyä yhtään mitään mutta ilokseni täytyi taas huomata että kaikilla tytöillä oli kova nälkä ja kaikki löysi mielekästä syömistä. Isot auttoi minikääpiötä ja oli ihana huomata että jos minä menin hakemaan ruokaa niin sillä välin tytöt eivät jättäneet minikääpiötä hetkeksikään yksin pöytään vaan vuorottelivat ruuan haun kanssa. Ja joka kerta kun he jotain itselleen hakivat muistivat he kysyä tarviiko minikääpiölle tuoda mitään. Ihanaa yhteen hiileen puhaltamista.  Ainut miinus puoli ruokailun sujuvasti etenemisestä oli se että hankin itselleni ihan mielettömän ähkyn.... kumma juttu kun syömistä ei vaan osaa lopettaa vaikka vatsanahka kiljuu jo repeämispisteessä..

Kun olimme syöneet itsemme ähkyiksi läksimme hieman koluamaan leikkipaikkoja, taxfree kauppaa ja yökerhoa. Ilta vierähti todella nopeasti tanssien, leikkipaikalla koluten ja erilaisiin ihjelmiin osallistuen ja ennen kuin tajusinkaan oli kello jo yksitoista. Siinä vaiheessa katsoin parhaaksi että lähdemme nukkumaan  jotta seuraavan päivän Tukholman reissu sujuisi hyvin. Kertaakaan koko illan aikana tytöt (kukaan heistä) ei riidellyt, ei kiukutellut , ei käyttäytynyt huonosti vaan päin vastoin oli ilo katsoa kuinka isot tytöt piti huolta minikääpiöstä että se pääsi tanssilattialta aina äidin luo ja hienosti antoi minikääpiö isojen auttaa jos apua tarvitsi. 

Perjantaina aamulla mentiin aamupalallle ja katselin hieman huolestuneena tyttöjä jotka jokainen haukotteli kuin viimeistä päivää. ajattelin jo mielessäni että jos tuntuu että he eivät jaksa koko päivää Tukholmassa niin sitten tullaan jo aiemmin taksilla laivaan. Aamupalan kaiki kuitenkin söi nätisti ja minikääpiökin pisteli hyvällä ruokahalulla ainakin 10 nakkia ja kananmunia poskeensa. Aamiaisen jälkeen lähdettiin ulos laivasta ja suunnattiin kohti Djurgårdenia ja siellä kohteena oli Junibacken. 

Junibacken osottautuikin aivan loistopaikaksi. Sopivan kokoinen ja koska väkeä oli kohtuudella oli siellä myös tilaa touhuta. Ensimmäisenä mentiin satujunaan joka oli vaikuttava näin aikuisellekkin, todella hienosti tehty ja vaikka kaikki sadut ei matkalla ollutkaan minulle tuttuja niin oli mukava katsoa kuietnkin pikkutarkkoja yksityiskohtia joita pienos malleihin oli tehty. Jännnittäväkin junamatka taisi hieman olla, tai ainakin jossakin välissä pari kättä puristi kättäni aika kovaa. Satujunan jälkeen oli huvikummun valloitusta ja muissa satumaailman taloissa vierailua. Tytöt oli aivan innoissaan ja koska paikka oli sillai helposti hallittavasti annoin heidän aika vapaasti touhuta  ja itse katselin kauempana.  Taas huomasin että todella hienosti isot piti minikääpiötä mukana. Jos pienin ei uskaltanut mennä johonkin meni heti jompikumpi isoista mukaan ja kannusti tytön mäenlaskuun tai MIkko Mallikkaan ikkunaan kiipeämiseen. JOs joku yritti ohittaa sisaruksia jonossa piti he hienosti toistensa puolia tai jos joku ehti edelle niin päästi jonossa muita ohi niin että he pääsivät taas kolmikkona liikkumaan. Taas meinasi sydän pakahtua kun tajusin että kyllä nuo vaan tosi paikan tullen on sisaruksia henkeen ja vereen .

Junibackenista menimme Aquarium vatten museoon. Se oli myös ihan mukava, tosin siellä olimme käyneet enenkin joten se oli entuudestaan tuttu. Sekin oli miellyttävä kokonsa puolesta eli semmoinen pieni ja helposti hallittavissa oleva joten tytöt sai aika vapaasti liikkua. Aquariumissa pidimme myös pienen kahvi ja mehu paussin. Aikamme me siinä palloiltiin ja ihmeteltiin kaloja, sammakoita, haita jne. ja käytiin vielä itämeri puolellakin hyppelemässä kiveltä kivelle, siellä oli siis semmoinen allas jossa oli laituri ja sen perässä kiviä niin että niiitä pitkin pääsi hyppelemään altaan toiseen päähän. (hieman hirvitti antaa isojen hyppiä siellä kun jos olisi kiveltä ohi hypännyt niin olisi kaikki vaatteet olleet märät, kuivina kuitenkin selvittiin) Varttia vaille kolme hypättiin bussiin jolla päästiin takaisin laivalle. Laivala oltiin puoli neljän pintaan. 

Kun pääsimme laivalle elättelin toiveita että tytöt oliis halunneet ottaa pienet huilit... MUTTA, no lapset on lapsia, eihän ne paikallaan halua pysyä joten meno jatkui sitten samantien. Jonkin aikaan ihmeteltiin ihmisten menoa ja sitten mentii taas syömään. Kaikkia ihania ruokia taas...voi minun vatsamakkaroitani...Mutta ruoka oli taas aivan ihanaa ja aivan yhtä hienosti kuin edellisenäkin päivänä olivat tytöt tälläkin ruokailulla. Syötiin ihan älyttömästi ja huvitti kun keskimmäinen söi neljättä lautasellistaan jätskiä ja selitti että nyt hänen täytyy syödä jätskiä ja hyvästellä se kun sitä ei sitten enään huomenna saa... ajattelutapa se on tuokin .  Ruuan jälkeen olimme taas kerran niin ähkynä että kävely muistutti enemmän lyllertämistä kuin kävelyä. Olinkin hyvin huojentunut kun tytöt halusivat mennä leikkihuoneeseen tanssilattian sijaan. Leikkihuoneissa oli paljon ohjelmaa koko risteilyajan ja lapsia oli paljon. MInikääpiö oli ihaninnoissaan Ville viiking -kissa vierailuista ja isotkin kihisi innostusta kun smurffi tuli leikkihuoneeseen. .

Eilinen ilta meni taas sinne yhteetoista asti ja siinä vaiheesssa me kaikki, niin tytöt kuin minäkin oltiin ihan hysteerisiä, kikatettiin ja höpsöteltiin vaan. Tuossa vaiheessa lähdimme hyttiin ja nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa yritin saada hieman kamoja pakattua kasseihin mutta eihän siitä hysteerisesti kikattavien lasten ja itseni kanssa mitään tullut joten jätimme sen suosiolla aamuun.. Aamulla söimme aamupalan ja sulloimme, siis todellakin sulloimme se olikin koko reissun haastavin osuus, kasseihin... oli tullut hurjasti osteltua kaikkea ja tavaramäärä oli aika kauhistuttava. Mutta saimme kuin saimmekin yhteistyöllä kaikki tavarat pakattua ja loppuaika meillä oli vaan leikkiä ja tanssia varten.

Aamulla kymmeneltä laiva oli Helsingissä ja siitä hyppäsimme bussiin. MInikääpiö simahti samantien ja isot luki lehtiään. MInä siinä mietin että en muista milloin minulla olisi ollut noin kivaa missään. Koko reissun aikana kukaan ei kiukutellut, ei huutanut, ei riidellyt , ei kinastellut. Kaikki auttoi kaikkia ja huomasin että isot pystyy jo vaikka mihin ja he ovat suureksi avuksi ja he myös halusivat auttaa. Tosi hyvää huolta he pitävät toisistaan ja oli ihana huomata kuinka läheisiä he keskenään ovat. Minun rakkaat ja maailman reippaimmat tyttöset .

 Tässä hieman kuvia... kuvien laatu on heikko koska kamerana toimi vain kännykkä ja nuo ei malttaneet olla hetkeäkään paikoillaan. 

Junibacken:

Akvaario paikka:

Smurffi haleja:

Mnikääpiö tanssilattialla:

Aamulla ihailtiin aaltoja: