Yö oli taas pitkä... ei se niin huonosti mennyt kuin muuten viime aikoina mutta huomattavasti huonommin kuin edellinen.  

Illalla  jo aavistelevani että huono yö tulee. Illalla lapset olivat KIUKKUISIA. Tappelu syntyi viidesä sekuntissa asiasta kuin asiasta. Vanhin otti nyrkit avuksi kun tuntui että sanat eivät riittäneet... Vaaveli itki ja kiukkusi, liekö hampaat kipeinä tai sitten se vaan vaistoaa äidin ja siskojen ailahtelevat tunteet. Keskimmäinen ei puhunutu Emmasta mutta hänkin oli itkuinen ja kiukkuinen...  Itse en olisi enää jaksanut yhtään... ei yhtään lisää tähän soppaan enään...

Jännä miten nuo tunteen menevät kuin vuoristorata. Eilen jossakin vaiheessa ajattelin jo että tämä alkaa olla helpompaa... vesijuoksussa ollessani pystyi jo hymyillen miettimään Emman kuorsausta ja sen hassuja pelkoja (Agilya ei hänen kanssaa voinut edes ajatella kun hän pelkäsi pujottelu keppien  välissä maassa olevaa rautaa, maassa oleva muovipussi joka heilui tuulessa oli TODELLA pelottava jne. ) ja kaikkia muita juttuja, tuntui oikeastaan hyvältä muistella. Illalla taas sitten... jotenkin sitä sitten vaan taas väsyi.  Kun sain lapset nukkumaan ja miehen töihin otin Hani koiran kainaloon ja pötköttelin sohvalla ja itkin...

Sänkyyn mennessäni kyllä nukahdin... ja itse asiassa hetken nukuin jo ihan kunnolla, näkemättä unia. Jossakin vaiheessa vaaveli halusi pissille ja sen jälkeen minulle ei enään uni tullut kuin todella pienissä pätkissä. Neljän maissa Hani koira alkoi itkeä (ulvoa) alakerrassa ja menin päästämään hänet ulos. Hetkisen yritin sen jälkeen vielä nukkua mutta ei siitä mitään tullut, vaavelilla oli "isonenä koira" (hänen tämän hetkinen suosikki pehmolelu) kadoksissa ja ilman sitä uni ei meinannut tulla. KOira löytyi ja vaaveli jatkoi unia. MInä tulin alakertaan kahvin keittoon. Hani rauhoittui heti kun tulin hänen kanssaa alas ja nukkuu nyt tuossa jalkojen juuressa... pitäisi hakea lisää kahvia mutta en raaski herättää nuppustani... 

Hani on nyt meidän perheen huomion keskipiste. Tuntuu että lapsetkin hellivät hänet pilalle. Koko ajan joku haluaa olla antamassa hänelle keksejä, hammasluita tms. Hänelle on nyt kahden päivän aikana annettu matokuuri, varattu trimmari ja hammaskiven poistoaika(tai itse asiassa sitä ei ole vielä varattu mutta se on suunnitelmissa), hänelle on ostettu uusia herkkuja ja hammasluita, Aina ohi mennen joku tipauttaa jääkaapista jotain hänelle. Itse en ikinä syö lautasta tyhjäksi ihan vain sen takia että Hanillekkin jää jotain.  Eilen Hani pääsi kaksi kertaa juoksentelemaan vapaana pellolla jossa ei ole tullut käytyä koko talvena. Ja jopa mies mietti että pitäisikö Hani koira päästää kanssamme yläkertaan yöksi (Koirat ovat olleet siis yöt tuolla kellarin oleskelutilassa jo jonkin aikaa). Itse  tekisi mieli ottaa Hani yöksi kainaloon nukkumaan mutta olen yrittänyt nyt kuitenkin pitää hänet poissa sängystä.

Tänään kuitenkin taas elämä jatkuu... näiden huonosti nukuttujen öiden jälkeen sitä taas huomaa keksivänsä ohjelmaa joka ikiselle minuutile... jospa tänään saisin itseni väsytettyä niin että saisin ensi yönä unta.

Nyt aamulla vien vanhimman eskariin, ja keskimmäisen ja vaavelin hoitopäivään. Itselleni olen vihdoin ja viimein saanut varattua kasvohoidon. JOulupukki toi sinne lahjakortin mutta jotenkin se meneminen on vain jäänyt. Miehellä on taas joku kokous puolen päivän maissa joten mummo hakee tytöt hoitopäivästä ja eskarista. Iltapäivällä kun mies kotiutuu lähdetään uimaan ja illalle tramppa pomppuja... Ja sitten ihan illalla vielä Hanin kanssa peltolenkille... olisikohan sitten taas jo yö...