Alkuviikon kuulumisia! 

Maanantai oli mukava päivä. Aamu alkoi kaverin kahvittelulla ja päättyi illalla kaverin kahvitteluun. Päivä meni nopeasti ja lapset tykkäsi kun oli koko ajan kavereita.  Tuommoisten tuttujen kahvittelu on niin mukavaa kun sitä varten ei tarvitse siivota ja pingottaa, kunhan vaan on ja höpisee. Saa samalla levättyä hyvin kun päivän pisin siirtyminen on olohuoneesta keittiöön tai jos nyt oikein tsemppaa niin olohuoneesta kellariin.  Mutta siis oikein mukavaa, pää elpyy siinä höpissessä ja kroppa huilii kun ei puuhaa mitään.  Tyttöset saunoi ja ui ja leikki sovussa koko ajan. Välillä jäätelöä naamaan ja taas leikkimään. Ainut päivän miinus puoli oli se että yritin hieman lenkkeillä ja vaikka itse lenkki meni loistavasti oli pysähtyessä jalat taas niin kipeät että voi itku sentään. Tosin pahin kipu hellitti jossakin vaiheessa eli ehkäpä noi koivetkin tottuu käyttöön pikku hiljaa 

Eilen eli tiistaina aamusella nukuttiin pitkään. (Hmm. olen nyt sairaslomalla nukkunut joka yö varmaan yli 12 tuntia ja monesti silti illalla jos en ole nukkunut päväunia olen ihan loppu... hieman hirvittää miten tässä jaksaa ihan oikeeta elämää sen vajaa pari viikkoa ennen kesälomaa... ) Kun herättiin syötiin aamupala ja lähdettiin uimahalliin. Minun jalat tuntui ihan ok:lta ja ajattelin että uimassahan ei nitä tarvitse käyttää joten hienosti sinne voidaan mennä. Uimassa oli kivaa kuten aina. Katariinan uimahallissa oli avattu jo ulkoaltaat ja jonkin aikaa uiskentelimme myös siellä ulkosalla , tosin suurin osa ajasta sisällä koska ulkona oli hieman vilu. Uimisen/altaassa lillumisen lomassa  huomasin jossakin välissä että alkaa taas jalkoja särkeä ja sitten niitä särkikin... huoh!! No mutta eihän sitä elämistä voi kokonaan lopettaa yksin jalkojen takia joten uitiin siinä sitten loppuu ja sen jälkeen mentiin pizza buffaan syömään. Kävelyni näytti varmasti aika katkokävelyltä ja yhtään ylimääräistä askelta en suostunut ottamaan. Autossa paluumatkalla kotiin ajattelin että helpottaisiko jalkakipuun jos syön peukalon irti tai jotain... se ehkä hieman kuvaa kuinka paljon sitä pahimmillaan sattui. Mutta en kuitenkaan syönyt peukaloa irti enkä edes itkenyt,, oli meinaan ollut niin mukavaa uimassa ja syömässä noin muuten että en halunnut pilata muiden hauskaa itkupotkuraivareilla vaikka ei se kaukana ollut. Kotona heitin buranaa nassuun ja yritin soittaa tk:hon jos joku olisi kertonut sieltä että mikä määrä kipua on normaalia ja olisiko tuohon saatavilla mitään tehokkaampia lääkkeitä. Burana kyllä vie pahimman terän pois mutta niitä on tullut napsittua nyt aika paljon...  Tk:n pääsin kyllä hoitajan puheille mutta lääkärin soittoaikoja ei ollut joten hoitaja laittoi lekurille viestin että soittaa jos ehtii ja katsoo tarpeelliseksi  ja ilmeisesti hän ei ehtinyt tai katsonut tarpeelliseksi koska soittoa ei kuulunut. Ilta eilen meni kuitenkin ehkä buranasta johtuen jo hieman paremmin Eli kun käytiin isojen likkojen futis taitotreeneissä niin pystyi jo istumaan ilman että kovasti koskee ja ihan iltaselle minulla oli hieroja ja sinne kävelin jo suhteellisen normaalisti.  Hieroja sitten.. tiedättekö kuin taivas olisi auennut.  Jalat hän hieroi varovasti, vaikkei nuo nyt sillä tavalla kosketus arat kauheasti olekaan niin silti otettiin sillai kevyesti, hieronta tuntui hyvältä ja sen jälkeen jalatkin tuntui vielä hieman paremmalta, kuin olisi ottanut lisäannoksen buranaa vaikkei ottanutkaan.  Mutta se todellinen taivas aukesi kun hieroja hieroi hartiat, AUTS mutta hyvällä tavalla auts!!! Hartioissa oli miljoona pientä jumistus kohtaa joita en edes ollut tajunnut siellä olevan. TUntui oikein kun veri alkoi kiertää. Oli kyllä joka ikisen eruron arvoinen tuo hieronta kerta. 

Sillä välin kun minä olin hierottavana oli mies ja tytöt leikkineet leiksalla ja pihalla naapuruston lasten kanssa ja täällä oli oikein iloisia naamoja kun kotiin pääsin. MIes grillasi lapsille makkaraa ja tytöt riekui pihalla. Tytöillä oli tosiaan eilen ensimmäiset "taitokoulutreenit" siis futiksessa ja oikein tykkäsivät vaikka keskimmäistä ensin hieman jännittikin kun oli niin paljon porukkaa (kaikki sen ikäiset siis samassa niin tytöt kuin pojatkin) mutta tykkäsivät kovasti ja niin jos haluavat tuolla käydä niin en pistä pahakseni vaikka onhan siinä taas kuskaamista kun yhdet treenit lisää viikolle mutta mitäs sitä ei lastensa eteen tekisi.  Minikääpiö ilmoitettiin eilen prinsesafutikseen. Nyt toivomme parasta että mahtuu ryhmän mukaan vaikka eka kerta treenejä on jo ollut. Tyttö olisi ainakin innoissaan sinne menossa ja yksi naapuruston tyttö myös joten ehkäpä tuosta pienimmästkin saadaan jalkapalloilija! 

Mutta eilinen oli siis kaiken kaikkiaan aivan loisto päivä. Tytöt oli ihania ja elämä maistui kivusta huolimatta aika mukavalle.

Huomenna on sitten työpäivä. Himpun jännittää mutta eiköhän se siitä suttaannu. Mies heittää minut töihin (koska en TOD kävele tai pyöräile sinne, pysähtyminen lisää aina jalkakipua ja töissä en kyllä kykene istumaan jos kovasti sattuu) ja hakee sitten pois viideltä. Huomenna on iltasella tytöillä luontokoulu, tällä kertaa äijänniemen maastoissa, ja sitä he kovasti odottavat. Perjantaina ei minun työpäivän lisäksi muuta ohjelmaa ole. Lauantaille sitten taas on minikääpiön kaverisynttäreitä ja menoa ja meininkiä on siis luvassa. 

Ensi viikko menee töiden ja tutkimusten parissa. Sain keskussairaalalta kirjeen jossa oli noita tutkimus aikoja, lähinnä labroja , verenpaineseurantaa jne... osa tutkimus ajoista odottelen vielä mutta alkuun on nyt sitten päästy... (pelottaa vain vähän.... )  Ensi viikolla on myös juhannus JEI!!! Juhannus suunnitelmat on vielä aika auki. Ehkä muumimaata, ehkä risteilyä, ehkä mökkiä , ehkä....Tai sitten ihan kotioloissa, sekään ei välttämättä ole huono vaihtoehto, ensi viikosta voi meinaan tulla aika rankka töiden ja sairaalakäyntien kanssa mutta aika näyttää. Juhannuksen jälkeenhän minulla alkaa sitten LOMA, siis KESÄLOMA, jospa sitä sitten osaisi relata ilman kokoaikaista syyllisyyttä siitä että miten siellä töissä pärjätään. 

 

Mutta nyt ihanaa aurinkoista päivää kaikille!!!!