No nyt ei ole kyllä mitään tekosyitä.... ei yhden yhtäkään.... MAALISKUU vaan nyt jäi välistä. Ei voi sanoa että olisi ollut kiire tai semmoista vaan totuus vaan on että ei muistunut koko blogin päivitys mieleen.... se voi kertoa siis siitä että kaikki on ollut liian hyvin. :) 

Maaliskuu oli perusarkea, kouluineen, töineen ja harrastuksineen. hmmm.. näin jälkeen päin ajateltuna se meni ihan huomaamatta koko maaliskuu. Aurinko paistoi ja mieli oli hyvä. 

Likat oli ainakin kerran mummilla yökylässä ja keskimmäiselllä oli yökoulu. Vanhin luurasi kaverillaan ainakin yhden yön ja minikääpiölläkin oli ainakin kerran yökaveri täällä. ja yhden kerran käytiin miehen kanssa aikuisten riennoissa.... eix siinä oo jo erikoisuuksia kerrakseen.  Arki aamut ennen töitä oli maaliskuussa kuten aina muutenkin pyhitetty lenkkeilylle ja salille ja arki illat sitten lastenharrastuksille. Viikonloput sitten vedetään pitkää tikkua ja mahdutellaan kalenteriin kaikkien harrastukset, ihan sopuisasti ne on onneksi sinne mahtuneet.  

Maaliskuussa futiksessa ei tainut harkkojen lisäksi olla kuin yksi pelireissu ja sekin tuohon "lähikaupunkiin" eli Haminaan. Nyt taas kun kevät tästä etenee niin pelien määrä lisääntyy... huomenna olisi Helsingin reissu ja katselin että toukokuussa on pelejä niin että sormet ei riitä laskemaan... tietää taas mitä tekee ja mikäs siinä hauskaahan se on.

Jos maaliskuu muuten meni huomaamatta ohi niin viimeinen viikko oli kyllä ihan perseestä!!!!! Ja itse asiassa jatkuu vieläkin. 

Ja nyt kun alan marista tiedän että en sitä missään nimessä saisi tehdä koska me ei ihan oikeastaan olla ikinä kipeenä ja nyt vaan oli meidän vuoro MUTTA.....ihan mielellään oltais luovutettu meidän vuoro käyttämättä eteenpäin...  :P

eli meidän omapikku sairaskupla alkoi reilu viikko sitten kun mies sairastui flunssaan. Me tietty ajateltiin että nooooh pikku nuhaa kyllä se siitä.. ja ei me muut sairastuta...mutta eihän se niin sitten mennyt....

Pari eka päivää mies sai sairastaa yksin, sen jälkeen seuraan liittyi minikääpiö ja ihan puskista tipahdin itsekkin. En muista milloin olisin ensinnäkään ollut viimeksi kipeä mutta tapa miten sairastuin oli myös outo. Lauantaina kävin salilla ja jaksoin tosi hyvin, salin jälkeen vedin likoille futiksessa kuntopiiriin ja hypin ja loikin kuin pieni eläin ja olo oli ihan hyvä. Tultiin kotiin treeneistä ja kaksi tuntia sohvalla ja minä tärisin aivan horkassa ja kuin salaman iskusta olin kipeä kuin hitto. Joka ikinen lihas ja nivel tuntui siltä kuin joku yrittäisi jäätelökauhalla repiä lihasta irti luusta. Pään sisällä tuntui olevan kaivosmieslauma joka hakkasi pikku hakuilla aivoja palasiksi samalla kuin jostakin yhtäkkiä tullut alaskan ilmasto hyydytti lopunkin järjellisen ajatuksen....  Alku viikon myös isot likat jäi koulusta kotiin koska heillä oli hieman heikko olo.

Siinä se meidän monta päivää sitten menikin. erilaisissa asennoissa peiton alla koomassa, välillä sohvalla, candy crushia ja ostos tv:tä...jossain välissä viilipurkki tai makaroonia.... kyllä ne lapset niinkin hengissä pysyy, muuhun ei kenelläkään riittänyt energia.  Jossakin vaiheessa minikääpiö joka oli kuumeesta huolimatta ollut suht reipas tipahti täysin ja kun mittasin kuumeen niin lukemat huikenteli yli neljässäkymmenessä ja pieni ihminen sai sanottua että korvakin on kipeä. No ei kun lääkäriin ja saldona inhat tulehdukset molemmissa korvissa. Lääkekuuri päälle ja lisää lepoa.

Tässä on nyt reilu viikko mennyt ja tilanne on se että mies joka aloitti sairastamisen on jo kyennyt töihin. Vanhin on ok ja minikääpiökin on oma pirteä itsensä pienellä röhälisällä. Oma olo on huomattavasti parempi. Pystyssä pystyy jo olemaan ja ruuanlaittossakin onnistuu jo muut kuin viili ja nuudelit mutta ei tässä vielä liikuntaa harrasteta.... Rappuset aiheuttaa maitohapot jalkoihin samantien ja välillä istuessa tulee hurjia hikoilukohtauksia. Mutta selkeesti parempaan menossa. Ainut joka ei ole mitenkään kunnossa on keskimmäinen.  Tyttö oli eilen jo koulussa mutta kotiin tullessaan oli hiljainen ja kun mittasin kuumeen oli lukemat lähellä 39:sia ja tyttö oli kuuma kuin kekäle. Päänsärky oli kova ja tytön olo silminnähden huono. Ei muuta kuin lääkettä naamaan ja unten maille. Tytöltä jää nyt "tärkeä futisturnaus" väliin mutta tärkeämpää parantua nyt kunnolla.. pelaamaan ehtii kyllä myöhemminkin mutta ymmärrän tietty että tyttöä harmittaa. Nyt siis toivomme peukut ja varpaat pystyssä että tyttö tuosta paranee ja loputkin meistä saadaan itsemme taas "huippu" vireeseen jotta pääsee jatkamaan noita treenijuttuja..... on muuten tosi hallaa mielenterveydelle kun ei pääse juoksemaan tai salille.... järki sanoo että nyt pitää huilia itsensä terveeksi kunnolla jotta jaksaa taas ja ei tulisi jälkitauteja  mutta kovasti mieli jo halajaisi juoksemaan, hikoilemaan ja rääkkäämään lihaksia...kun sitä osaisi sitten aloittaa taas varovasti...  (mut enhän mie osa kuitenkaan...) 

Joops, mutta nyt hyvää pääsiäistä teille kaikille ihanuuksille, mie vielä hetkeksi oikasen tuohon sohvalle köhimään ja sitten yritän saada jotain aikaiseksi... PYSYKÄÄ TERVEINÄ!!!