Hullun myllyä… siis elämä kiire kiire kiire… ja väsyttää väsyttää väsyttää… Ärsyttävää.
No minkäs teet.
Keskiviikkona oli siis miehen vapaa jonka hän vietti puita mökilta hakien. Hieno puukasa odottaa nyt pihalla että saataisiin kannettua ne vajaan , milloinkohan siihen hommaan ehtisi ruveta.
(talkoolaiset ilmottautukoot) 


Mutta siis muuten keskiviikko meni minulta töissä ja mies kun kotiutui puuhommista niin hän kuskasi tytöt futis treeneihin, haki minut töistä ja sitten hengailtiin kentän reunalla likkojen treenien ajan. Ensin oli siis tunti Prinsessa futista minikääpiöllä ja sen jälkeen tunti isojen likkojen treeniä.  Onneksi oli hyvä ilma ja mukavaa seuraa. 
 
Treenien jälkeen ruokakauppaan… EI HYVÄ IDEA!!!  Kolme väsynyttä lasta, yksi suoraan töistä tullut väsynyt äiti ja puuhommista väsynyt isä…. KIUKKUA , sitä oli kauppareissu täynnä. Kenellekkään ei kelvannut ruuaksi mikään ja jos joku maistui toiselle niin toista ajatus lähinnä yökötti…huoh!!!!
Jossakin vaiheessa kun oltiin kuunneltu vanhimman kiukkua siitä kuinka  hän  ei ikinä enää varmasti koskaan ei ikinä kuuna päivänä syö enää mitään koska meillä ei ole mitään ruokaa ikinä ja hän kuolee nälkään mutta varmana ei syö mitään.  Sekä keskimmäisen vikinää siitä kuinka käy korviin ja hermoon vanhimman kitinä ja katseltu minikääpiön temppuilua kärryjen kimpussa vaikka olin juuri sanonut että MINUN KOSKEE JALKOJA JA TARVITSEN TUKEA ja niitä kärryjä ei saa heiluttaa…. niin jossakin juu tuossa vaiheessa päätimme sitten ostaa vaan maitoa ja mennä kotiin ilman sitä ruokaa.  Kotimatka sujui HILJAISISSA merkeissä. Kaikilta naispuolisilta taisi valua kyyneleet pitkin poskia ihan vaan pelkästä väsymyksestä ja mies puolinenkin tuntui kiristelevän hampaita. RANKKA PÄIVÄ.
Kun päästiin kotiin söi lapset paketin paahtoleipää. minä otin pari buranaa ja iltapalan jälkeen hyytyi lapset muutamassa minuutissa sänkyihinsä ja minä ja mies yritettii katsoa leffaa mutta tosi asia taisi olla että molemmat nukuimme ja leffan loppuessa siirryimme sänkyyn nukkumaan.
 
Torstai meni ihan lentäen. Olin jotenkin ajatellut että töissä ei voi olla kiirettä koska alkuviikko oli niin rauhallinen mutta torstaina sai taas paiskia hommia. Kun pääsin kotiin oli väsynyt ja pääkipuinen. (jalkakivuista en jaksa enään enempää mainita… huoh!) Koska olin jo päivän mittaan popsinut särkylääkettä niin lisää en arvannut ottaa. Lähdettiin uimaan ja uima-altaassa hetkiseksi päänsärky tuntui ehkä hieman helpottavankin mutta vain palatakseen takaisin kovemmalla voimalla… ÄRTSYÄ!!!    . Yhdeksältä mies lähti töihin ja minä torkahtelin sohvalla. Hieman ennen kymmentä siirryin sänkyyn ja nukuin kuin tukki kellon soittoon asti eli kahdeksaan.
10 tunnin yö unien jälkeen ei olo tuntunut yhtään sen virkeämmältä kuin illallakaan…. olo oli viluinen ja mittasin kuumeen niin lämpöähän se näytti perkutti.   Koska jalkoja särki nappasin särkylääkkeen ja toivoin toki sen vievän muutkin kivut ja lämmön pois. Koska oli hieman pakko rako töissä niin  kannullisen kahvia jälkeen fillaroin töihin ja päivä meni suht kooma fiiliksissä. Ei onneksi ihan niin kiire kuin edellisenä päivänä mutta hankalia hommia oli riittämiin. Thank god it´s friday (luojan kiitos on perjantai) mietin moneen otteeseen. Päivän piristys ruiskeena voisin sanoa palohälyttimien poksahtamista soimaan.... ne soi ja soi. Ei muuta kuin asiakkaat ulos koko rakennuksesta, ovet kiiinni ja itsekkin ulos odottamaan jatkotoimenpiteitä.. Onneksi paistoi aurinko kun siinä pihalla ihmeteltiin. Varmaan vartin ulkoilun jälkeen saatiin lupa tulla sisään. Syy oli löydetty ja hoidettu. Harmiksemme ei nähty työkaverin kanssa mitään suuria määriä komeita salskeita palomiehiä, eikä yhtään poliisiakaan tullut tilannetta selvittämään, eikä saatu edes vakuutusyhtiön piikkiin virvokkeita eikä trauma hoitoa  jotenkin nuo olisi ehkä piristänyt päivää. 

Loppu päivä sitä sitten koomailtiin pöydän ääressä. Onneksi kuume taisi mennä pois ainakin olo tuntui sellaiselta perus köhivältä vaan eikä enään niin kuumeiselta kuin aamulla. 
Kun kello kääntyi viiteen lähdin polkemaan kotiin, en muuten muista että olis ikuna ollut noin rankka kotiin polkemis matka . No mutta kotiin pääsin kuitenkin ja nyt sitten naputtelen konetta täällä hiljaisuudessa.

Mies ja tytöt taitaapi olla Valksalla uimassa. Ovat vissiin lähteneet heti kun mies on herännyt yövuoron jäljiltä. TODELLA outoa olla yksin kotona. Kun tyttösen tuolta kotiutuvat niin aion napata heidät kainaloon ja puuhastella jotain mukavaa. Tytöt lähtee huomenna pitkään mankaamalleen mökkiyöpymiselle mummin ja papan kanssa ja minulla taitaa olla jo valmiiksi ikävä. No saampahan ainakin sairastaa rauhassa jos tää tauti päälle iskee. Jos tauti ei hyöki kunnolla päälle niin ajattelin osallistua semmoiseen tanssi clubi ilta härdelliin mutta saa nyt nähdä, kuumeessa en lähde sinne heilumaan. 

Nyt jos vaikka heittäytyisi elpymään suht rankasta viikosta tohon sohvalle (= unta palloon ja parin tunnin päästä havahtuu kuola poskella) että jaksaa sitten tyttösten kanssa jotain puuhata kun he kotiutuu.