Eilinen ilta oli taas kauhein pitkästä aikaa kokemani.

Aamulla jo huomasi että lapset ovat väsyneitä valvomisesta ja väsymyshän ei sitten ainkaan vähentynyt iltaa kohden. Iltapäivä meni vielä ihan ok mutta illalla se sitten alkoi, nirinä ja narina, kitinä ja kätinä, vinkuminen ja vonkuminen. Tiedän kyllä että hyvä äiti jaksaa hymyillen tuollaiset tilanteet mutta kun selvittelee kolmekymmentä "draamaa" kymmenen minuutin aikana",  vie yhtä ja hakee toista jäähypaikalta niin jossain vaiheessa ÄITI EI VAAN ENÄÄN JAKSA.  Sitten tulee huudettua ja kitinä lisääntyy, sitten tulee huudettua lisää ja vonkuminen kasvaa, sitten tulee pillahdettua itkuun ja lapset menee paniikkiin kun äiti itkee ja sitten vaan tulee vaan  oltua Paska äiti joka miettii itsekseen että olisikohan kaikilla helpompaa jos vaan antaisi periksi, juoskoon lapset vaikka alasti jos ei halua pukea päälle, syököön vaikka vaan herkkuja jos hernekeitto ei maistu, valvokoon vaikka kaikki illat jos siltä tuntuu.... huoh! Eli jos jollakin on vaan semmoinen huonon äidin kruunu niin sen voi sitten lähettää tänne päin!!!

 No nopeasti tilanne sitten rauhoittui ja nukkumaan päästiiin kaiki suht hyvin mielin. Anteeksi pyydeltiin puolin ja toisin. Ja itse mietin vain että kyllä mun olisi taas pitänyt jaksaa olla se AIKUINEN. No tänä aamuna sitten sylitellään enemmän kunhan nuo nyt herää ensin. On ne niin rakkaita ja siksi tekeekin pahaa huomata kun välillä ei vaan osaa toimia oikein ja sitten jälkikäteen harmittelee että "miksi en toiminut toisin".