Hetki hetkellä kuljemme... suru satuttaa!

Emma on todella sairas. Makaa vaan. Ei ole kivulias mutta ei jaksa tehdä mitään. Eläinlääkäri epäili märkäkohtua mutta noin vanhalle koiralle ei aleta mitään isoja leikkauksia tekemään koska leikkaus olisi kärsimys ja siitä toipuminen olisi vielä suurempi kärsimys. Ainoa hoitokeino on ikuiseen uneen laittamien ja mie olen ihan rikki.  Nyt vain hetki katsotaan vielä kun Emma ei ole kipeä... mutta kyllä selvästi on loppulaskenta alkanut, minä vaan niin toivon että lasku loppuisi itsestään eikä sitä tarvitsisi lopettaa.

Lapsemme ei oikein ymmärrä.... Keskimmäinen leikkii välillä ja välillä hyperventiloi. Vanhin ei tapansa mukaan puhu vaan leikkii välilllä ja välillä on kyyneleet silmissä ja "mahaan kuulemma sattuu", Itse olen jotenkin ihan turta, itkettää ja ahdistaa mutta sanoja ei tule, olen lamaantunut. Mies yrittää pitää porukan kasasssa ja järjissään vaikka ei kai tämä helppoa ole kenellekään.

 

Mä hajoan....