16.7 Maanantai

Aamu alkoi SATEISENA!!! ARGH... VAIKKA SADEKELI oli välillä ihan jees niin nyt alkaisi jo toivoa semmoisia kunnon ulkoilu kelejä... Harmaa alkaa tympiä pikku hiljaa!
Sään harmaudesta huolimatta jätettiiin mies nukkumaan yövuoron jäljiltä ja lähdettiin leikikentälle. Leiksailu on mukavaa....ja eilen mietinkin että loma aikana on tullut aika paljon kulutettua leiksan penkkejä. Melkein tulee mieleen kotiäiti ajat.
Leiksalla oli paljon kavereita ja parisen tuntia siinä leiksailtiin. Leiksalta sitten kotiin ruuan lämmitykseen ja sisäleikkeihin. Liekö harmaa sää vai mikä aiheutti sen että kenenkään leikit ei menneet yhtiin. Huutoa ja tappelua, itkua ja hammastenkiristystä. niin lapsilla kuin äidilläkin. 
EI HEL***TI kävi kyllä mielessä muutto jonnekkin aina aurinkoiseen maahan jotta sais aina passitettua nuo ulos. :)
Jonkin aikaa tytöt siis matsasi milloin milläkin kokoonpanolla yläkerrassa ja minä leikin etten kuule ja lueskelin kirjoja.
Kun mies heräsi päätettiin lähteä käymään kirjastossa ja kaupassa, jospa se hieman vaikka tekisi noista ihmismäisempiä. Kauppa ja kirjastoreissu menikin ihan hyvin ja hyvin meni vielä ruokailukin sen jälkeen mutta sitten taas repesi. " Toi ei auta mua siivoomaan... Äitiiii, toi sotkee mun leikit,,, ai, älä revi, älä tuupi, älä töni....äitiiiiiiiii!!!
toi ei anna mun...." JNE HUutoa ja kiusaamista ja tappelua ja kiukkua. Tein siinä päätöksen että kantoipa jalat tai ei niin ilallla minä lähden zumbaan ja mies pääsee nyt salille. Niinpä mies lähti salille ja minä jäin tunkemaan pumpulia korviin etten kuulisi ihan kaikkea kiukkua. Jossakin vaiheessa mittaa täytyyi kuitenkin kunnolla, en tiedä oliko se kymmenennen hiusten repimisen vaiko viidennen leikkien rikkomisen jälkeen mutta kuitenkin marssin yläkertaan ja hyvin  EI AIKUISMAISEEN tapaan karjaisin että " JO nyt on PER****LE!!"  Passitin joka iikan omiin huoneisiin ja siivoomaan. Kymmenen minuutin luennon jälkeen tytöt ymmärsi että nyt on äiti tosissaan ja huoneet on parempi panna järjestykseen sillai suht hiljaa... 
Kun tytöt oli saanut siivottua tuli kaverilta leiksailu pyyntö viestio johon tartuinkin kuin viimeiseen oljen korteen. JOO TODELLAKIN TULEN LEIKSALLE, lapsista en tiedä.
Leiksalla meno oli hieman rauhallisempaa. Isot alkoi jo muistuttaa ihmismäisen käytöksen omaavia yksilöitä. MInikääpiöllä oli kaikki huonosti,, saappaat kiristi, kurahousut puristi jne mutta pikku hiljaa hänkin sai hymyn huuulille. Kuulinpa tuossa leiksalla että on ollut kireyttä liikkeellä muidenkin lapsilla. Olisiko se tuo sää....
NO vaikka meno leiksalla rauhoittuikin niin silti huokaisin helpotuksesta kun vähän vaille seitsemän näin miehen tulevan salilta kotiin... se meinaan tarkoittaisi sitä että minä pääsisin lähtemään zumbaan  Ja sinne meninkin... oli aika "tappotunti" ja jalat oli aika amputaatiota vajaat iltasella mutta se olisii pieni hinta siitä että sai hieman tuletettua päätä. 
Liikunta on hyvästä ja mietinkin että jumanskeka...jos kerta lääkäri oikein antoi luvan ja kehoitti liikkumaan enemmän niin taidanpa zumbata siihen asti kun pyörätuoli kutsuu... nO en nyt ehkä kuitenkaan mutta olin kyllä' todella onnellinen eilisen tunnin jälkeen. Kun rääkkää ruumistaan ei vaan voi olla kireä mieleltään.
 
17.7 Tiistai
Pakkailua, pakkailua ja pakkailua. Keskiviikkona aamulla olisi lähtö Pärnuun ja tiistaina oli saatava kaikki kuntoon. Pakkailun lisäksi päivää vietettiin ulkoillen.
Mies heräili yö vuoron jäljiltä jo tuossa puolilta päivin ja päätimmekin heti lähteä retkelle. Heitettiin eväät reppuun ja lähdettiin kodalle. Siellä oli taas , nin kuin aina, IHANAA. HIljaista ja rauhallista. Olimme kodaalla aika kauan, tytöt keräili mustikoita joita on PALJON ja yritimme etsiä sieniä, tosin tuloksetta.  Paisteltiin makkaraa ja juotiin kahvia. Ihan parasta sanoisin.
Kotailun jälkeen kävimme hieman kauppa asioilla ja haimme vakuutus yhtiöstä vihreän kortin Pärnun matkaa varten. Iltasella tuli mummo tyttöjen kanssa muutamaksi tunniksi ja me otettiin miehen kanssa aapo ja Tessa koira mukaan ja painuttiin metsään. Kyminlentokentän lenkki, 13 km oli suunnitelmissa.
Lenkki heitettiinkin mutta vaikka olin ajatellut että mennään juosten ainakin puolet niin siihen ei pystynyt. Jo pelkkä kävely sai jalat välillä kipeäksi (ei nyt niin tappo kipeäksi kuin juoksu mutta sillai kuitenkin että kun mies pysähtyi solmimaan nauhoja niin en uskaltanut pysähtyä vaan piti jatkaa vain)
Jalkakivuista huolimatta lenkki oli mukava. Oli ihana jutella ja höpistä ihan rauhassa miehen kanssa ja se metsän hiljaisuus... aaaahh!!!  Ei sitä olisi ennen lapsia uskonut että päivän kohokohta voi olla pitkä metsälenkki 
Lenkin jälkeen vaan lapsille unta palloon ja itse hieman vielä pakkailua ja sitten nukkumaan itsekkin. Uni maistui kyllä hyvältä raikkaan ulkoilman jälkeen. 
 
18.7-21.7 Keskiviikko-Lauantain
Keskiviikko aamulla starttasimme auton kahdeksan jälkeen ja lähdimme ajelemaan kohti Helsinkiä. Suunta siis Helsinkiin ja siitä vasemmalle.  
Automatka sujui ongelmitta. Treffasimme mummin ja papan kuninkaantiellä ja jatkoimme peräkanaa satamaan. Satamassa koimme pienoisen jännitys momentin. Meinaan auto joka oli tähän asti toiminut moitteetta ei enään suostunutkaan käynnistymään chechk in pisteellä. ööööööö... EI HELVETTI!!! 
Jonkin aikaa mies starttaili ja lopulta auto käynnistyi kuitenkin. Mies ajoi sen jonoon ja .... sammutti auton koska odotus aikaa oli reilu tunti ennen kuin laivaan päästiin. No sammutus ja sitten kokeilu lähteekö käyntiin..... no ei lähde!!!! Voi PRKL!!!! Onneksi oli aikaa rassata siinä jonossa sitä autoa. Pappa ja mies rassasi akun johtoja
ja koputteli ja ihmetteli. Itse tein mielessäni kaikenlaisia varasuunnitelmia ja puristin laivan buffalippuja kädessäni... Minä MENEN SYÖMÄÄN, strattasi auto tai ei. Reilun puolentunnin rassaamisen jälkeen auto käynnistyi taas. Päätettiin että nyt sitä' ei sammuteta ennen kuin ollaan laivassa. Siinä me sitten oltiin ja ihmeteltiin. Kun laivaan alettiin päästä olikin jännitys momenttiua kerrakseen kun  piti ajella luiskia  muita sillä ajatuksella etttä nyt jos tämä sammuu niin se ei käynnisty. Mies handlasi homman kuitenkin hienosti ja saatiin auto parkkiin laivaan. Kun sammutettiin auto päätettiin kokeilla vielä että kuin käy ja kun avaimesta käänsi sanoi auto vain että NAPS!!!
Eli ei käynnisty ei...  NO laivamatkan aikana ei voinut tehdä muuta kuin toivoa että se siitä vielä käynnistyy. Laivamatkalla käytiin syömässä (PALJON) ja isot tytöt lauloi karaokea ja sain karaoke emännältä palkinnoksi kunniadiplomin sekä drinkkiliput Karaoken ja syömisen lisäksi loppu aika menikin leikkihuoneessa.
Kun laiva lähestyi satamaa jännitys tiivistyi..... menimme autokannelle ja mies jo ilmoitti kansihenkilökunnalle että ongelmia saattaa tulla mutta kun saimme luvan startatta auto niin se lähti käyntiin kuin palmun alta. OU JEE!!!!
Matka kohti Pärnu alkoi. Matkalla pysähdyimme kerran tankataksemme ja hakeaksemme hieman juomista. Auto kiukutteli hetken mutta lähti jo toisella yrittämällä käyntiin. Eli huh ja puh selvisimme Pärnuseen.
PÄrnussä majoituimme hotelli Koidula Parkkiin. Pieni ja vaatimaton hotelli mutta minusta tosi kiva. Hyvällä paikalla ja hyvä palvelu ja siisti jne. Ainoa miinuspuoli on parkkitilan vähyys mutta se on ongelma lienee jokaisessa noissa pienissä hotelleissa. Parkkipaikalle saa aika tarkasti suunnitella miten sen auton jättää mutta hienosti mahduttiin. Viime vuonna oli täydempää. Kello oli jotain viiden pintaan kun saavuimme hotellille ja ei siinä muuta kuin kamat huoneeseen, kevyempää ylle ja liikkeelle. Suuntasimme rannan lähelle leikkikentälle. ja siinä matkalla ihastelimme puistoja. Tuo on niin ihanan paikka. Käveltyä tulee kuin huomaamattaa monia kilometrejä kun vaan tallustaa puistosta toiseen. Lapset oli ihan innoissaan ja ainakin yhtä innoissaan olin minä. Loma ja kaikki yhdessä, mikä sen ihanampaa.
Mutta koko reissu oli siis ihana. Paljon tehtiin ja paljon käveltiin. Tytöt rakastaa puistoja ja rantaa vähintään yhtä paljon kuin minä joten niissä viettetiin aikaa , sanoin shoppailtiin toreilla ja käveltiin pitkin kävelykatuja ja ihmeteltiin ja kummasteltiin. Yhtenä iltana käytiin tivolissakin. JOka päivä oli ilmat aivan mahtavat, eli ei sateista tietoakaan. Yhtenä päivänä käytiin Terviseparadiississa lillumassa ja se tietty oli tyttöjen mieleen, niin kuin toki minunkin. isot tytöt meni pääasiassa keskenään liukumäestä ja hyppypaikasta toiseen ja me muut sitten vuorotusten viipelsimme minikääpiön perässä.
Aivan ihana rentouttava reissu, ensi vuonna varmati uudestaan ja nyt ehkä vielä pidemmäksi aikaa jos vaikka saisi asunnon hommattua sieltä vaikkapa viikoksi tms. 
 
Ainut murhe mikä reissusta seurasi oli että keskimmäisen Emma koira jäi hotelliin. Puuttuminen huomattiin vasta kotona ja voi se surku.... Emma oli ihan rakkain pehmolelu maailmasssa. Emma nimettiin aikoinaan emmaksi silloin kun koiramme Emma jouduttiin lopettamaan ja siitä asti se on ollut se rakkain joll on kerrottu surut ja huolet.
Olen nyt ollut sähköposti yhteydessä hotelliin ja toivomme  että he saavat sen sieltä postitettua. Jos postittaminen ei onnistu niin pitää keksiä joku toinen keino mutta Emma on saatava takaisin kotiin. 
 
22.7 sunnuntai
Sunnuntai meni ihan huiliessa. Aamulla haettiin Tessa kotiin mummolta. Muuten vaan oltiin, leiksaistiin ja oltiin. MInä käväisin zumbassa ja mies salilla ja taas vaan oltiin. PIha hommia ja auton purkua. Viimeinen lomapäivä.