Aamu lenkin jälkeen tultiin sisään syömään ja sen jälkeen alettiin valmistutua rinteeseen lähtöön. Minikääpiö jäi reippain mielin mummin ja papan kanssa puuhastelemaan.
Rinteessä tulikin oltua sitten monta tuntia. Yhden kerran pidettiin kahvitauko ja paistettiin makkarat kun mummi ja pappa toivat minikääpiön laavulle niitä paistelemaan. Ihana nähdä nauravainen ja hyväntuulinen tyttönen. Minikääpiö pääsi mummin kansa myös silittelemään petteri punakuonoa ja muita porokaveruksia... tuosta riittikin tytöllä sitten juttua saunan lauteella.
Mutta tosiaan sillä välin kun minikääpiö leikki mummin ja papan kanssa oltiin minä ja mies isojen tyttöjen kanssa rinteissa. Täytyy sanoa että huimaa on kehitys tyttösillä. Kun tultin tänne olivat he käyneet laskettelemassa vain muutamia kertoja Uuperin pikku mäessä ja nyt he jo ihan itsenäisesti laski isoja rinteita ja hakeutui hyppyreihinkin. Oikein iloisin mielin katselin kun vanhimman itsetunto tuntoi nousevan silmissä kun hän laskeli mäkiä ja selvisi niistä hienosti. vanhin on saanut luottausta taitoihinsa ja vauhti on kasvanut kovasti mutta kuitenkin niin että suksien hallinta on säilynyt. Keskimmäisellä taas on tullut tarkkuutta paljon laskuihinsa (rohkeutta häneltä ei missään vaiheesssa olekkaan puuttunut) ja tosi hienosti ovat oppineet kulkemaan hisseissä itsenäisesti. Eilen laskettiin muutamia punaisia mäkiä ja sitten kun mies meni haastaviin mäkiin siirryttiin me tyttöjen kanssa sinisiin pidempiin ja loivempiin mäkiin (helppo) ja laskettiin niitä kukin omaa vauhtiaan... niin ja ne hyppyrit, välillä tytöt poukkasi jonkun metsäpätkän kautta ja loikki metsästä takaisin rinteen puolelle.... Ymmärettävästi minä pysyttelin ihan vaan rinteessä ja jätin hyppyrit nuoremmille.
Mutta siis hienosti selviää isojen kanssa rinteessä joten kyllä se on joku kerta minikääpiökin sinne raahattava, ehkäpä vaikka Messilään tai Himokselle jos joku kerta ajelisi ja testaisi minikääpiön lasku haluja. Kyllä tuolla rinteesä paljon näki tuollaisia kolme vuotiaita jotka pisteli mäkeä alas varmoin ottein vanhempiensa perässä. Ninhän se tietty on että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Mutta siinä rinteessä se päivä sitten eilen hujahtikin, iltasella saunaan ja ruokaa mahaan (olen täällä syönyt niin paljon että painoa on tullut varmaaan kymmenen kiloa lisää, huoh no mutta tietääpä että tulee taas zumbat tarpeeseen) ja nukkumaan. Nyt olisi suunnitelmissa alkaa pakkailemaan pikku hiljaa.
Tänään lähdetään lounaan jälkeen ajelemaan kotia kohti, se on pitkä matka taas... Mutta huomenna ollaan sitten koti maisemissa, kyllä tässä himpun koti ikävä alkaakin olla tai lähinnä Tessaa ja ihania ystäviänihän tässä tulee ikävöityä. Mutta täällä on kyllä tullut vietettyä niin ihanaa aikaa koko porukan voimin että varmasti tulee kaihoten muisteltua näitä ihania yhteisiä hetkiä.
Kommentit