Sydäntä särkevä aamu... Periaatteessa ihan pikkuiruinen asia mutta ädin sydän tuntui särkyvän vanhimman huolen kanssa... "Äiti...kukaan ei leiki mun kaa, mie oon aina välillä ihan yksin..." 

Vanhin on valitellut mahaansa monena aamuna ennen kouluun lähtöä. Pari kertaa olen nähnyt tytön välituntia viettämässä yksin mutta yleensä kuitenkin  porukan menossa mukana. Nyt muutamana päivänä tyttö on tosiaan valitellut mahaansa ja olen itsekkin mietiskellyt että onkohan siellä koulussa kaikki nyt ihan hyvin. Iltapäivisin tyttö on kuitenkin ollut ihan suht hyväntuulinen ja kertoillut päivästään joten en ole suuremmin asiasta ollut huolissaan.

Tänään kuitenkin maha oli tosi kipeä, kouluun lähteminen tuntui tosi vaikealta, jossakin vaiheessa tytölle tuli sitten itku... "En halua mennä yksin kouluun..." "Äiti, en tiiä leikkiikö tänään kukaan minun kanssa...." ja sitten tyttö istahti tavoistaan poiketen syliin ja itkusta ei meinannut tulla loppua. No hetki siinä syliteltiin ja maha kipuun juotiin lasillinen vettä. Tyttö lähti kouluun... silmät kyynelissä ja iso reppu selässä...Vilkutin ikkunasta hymyillen kannustavasti mutta kun lapsen selkä ei enään näkynyt postilaatikoilta niin siinä samassa Tämän leijonaemon  sydän särkyi lattialle pieneiksi palasiksi...  Voi kuinka pahalle tuntuukaan oman lapsen suru....

Miehen kanssa sovittiin että hän tarkkailee tilannetta kun vie keskimmäisen eskariin ja kaikeksi onneksi tyttö oli tällä kertaa päässyt mukaan leikkiin ja oli kuulemma mennyt porukan mukana kovaa vauhtia. Tytön mieli oli siis parantunut ja mahakipukin hellittänyt.

Nyt mietinkin tässä että ilmeisesti nuo aamuiset mahakivut johtuu siitä että tyttö jännittää aina kovasti että minkälainen päivä tänään tulee... onko niitä kavereita vaiko eikö. Tytön luokan koulunaloitusaika on jaettu kolmeen eri ryhmään ja tietystikkään joka aamu ei ne "parhaat" kaverit ole paikalla samaan aikaan ja se tietty aiheuttaa sen että tyttö pelkää että leikkiikö kukaan nyt sitten hänen kanssaan. Ja tuo vanhin tyttömmehän on ehkä meidän porukan semmoisin rauhallisin ja "sulkeutunein"  eli hänen saattaa olla vaikea päästä mukaan semmoisiin "ei niin tuttuihin " porukoihin....

Aika paljon  itseäni näen tuossa tytössä.... Toisaalta valmis valloittamaan maailman mutta kuitenkin jossakin on se epäilys että kelpaanko sittenkään.... Voi kumpa saisin hänelle kerrottua ja mikä tärkeintä eleillä osoitettua että hän kelpaa juuri sellaisena kuin hän onkaan ja maailma vaan odottaa häntä... Aivan ihana valloittava tyttönen kunhan saisi vaan hieman itseluottamusta taakseen niin maailman valloitus voi alkaa. 

Muuten tänään on ollut ihan mukava päivä. Töissä sai tehdä hommia mutta kiire ei ollut kuitenkaan. Kotona odotti lapset kera mummon ja kun olin pikkuista enne puolta kuutta kotona lähdimme samantien ulkoilemaan. Vajaan tunnin lenkki ja sen jälkeen vielä ulkoilua pihamaalla... oikea teko, jos sitä olisi vaan lösähtänyt sohvalle niin siihen sitä olisi jämähtänyt loppuillaksi. NYt olo on jotenkin paljon energisempi. KOhta lapsille iltapalaa ja tytöt nukkumaan. 

Huomenna onkin sitten taas lauauntai ja KARKKIPÄIVÄ !

Tässä muitakin kuvia keväältä:

Tytöt taiteilee:

Viime viikonloppuna lenkiltä, onneksi nyt lunta on jo paljon paljon vähemmän: