Kaikenlaista on tapahtunut sitten viime päivityksen. Tuntuu että pää tursuaa kerrottavaa mutta mistä sitä sitten aloittaisi. Varmasti jotain tärkeää jää kertomattakin mutta yritän nyt muistella ainakin ne jotka tuntuu tällä hetkellä tärkeältä.  Ei mene kyllä aika järjestyksessä nämä jutut mutta koittakaa pysyä kärryillä.

Jos vaikka ensin tuota tunne puolta…

Juttelin tuossa muutama viikko sitten yhden parhaimmista ystävistäni kanssa puhelimessa useamman tunnin. Pari tuntia pelkkää jauhamista… ei periaatteessa mitään tärkeää mutta tuosta puhelusta tuli loppuen lopuksi minulle erittäin tärkeä, tärkeämpi .  Puhelun aikana käytiin läpi ”kiperää kysymystä”  eli ehkä sitä pahinta ” Mitä kuuluu?”  Siis mitä minulle oikeasti kuuluu. Ensin tietenkin peri suomalaiseen tapaan vaikka kaikki olisi päin prinkkalaa niin ” Hyvää kuuluu… ei ihmeempiä..” Puolen tunnin mietinnän jälkeen  ja päässäni käyneen syväanalyysin jälkeen tiesin mitä vastata… ” Olen onnellinen!” Mitä kuuluu? Olen onnellinen!  Tämän tajuaminen sai hymyn huulille ja jotenkin kevyen mielen. Tosiaan minä olen onnellinen. Tuo puhelu, jonka aikana juteltiin diipadaabaa , sai minut tajuamaan jotakin hyvin tärkeää, olen onnellinen ja haluan pitää siitä kiinni.  Puhelun jälkeen leijuin, uni tuli nopeasti ja olo oli kevyt, kuin valaistuminen, kaikki on hyvin  ja olen onnellinen. Oli tärkeää tajuta tämä asia ja parempaa aikaa ei olisi ollut tajuta tätä sillä hetken kuluttua sattui jotain joka olisi ehkä loppunut toisin jos jossakin on joku ylempi taho joka sai minut tajuamaan tuon juuri tuolloin, tuota ajatusta meinaan tarvitsin lähipäivinä.

En ole koskaan pitänyt itseäni henkisesti kauhean vahvana ihmisenä. Ongelmien tullessa olen monesti tuskastunut siihen että ensimmäinen reaktio on että haluan lyyhistyä maanalle ja vältellä ongelmia, mennä sieltä mistä aita on matalin ja toivoa että ongelmat haihtuvat savuna ilmaan. Monesti olen antanut ihmisten kävellä ylitseni ja nöyrtynyt  silloinkin kun ei olisi pitänyt. Olen antanut anteeksi pyytämättä ja olen pitänyt muiden virheitä ominani.  Joskus antanut pitää itseäni kynnysmattona, syyttänyt itseäni siitä että en jaksa taistella. Olen pitänyt omaa henkistä vastoin käymisten  kapasiteettia aika pienenä. Nyt tulee se MUTTA… olen tässä parin viikon aikana oppinut itsestäni aika paljon. Ensin tajusin että olen onnellinen ja sen perään tajusin että olen vahvempi kuin luulen, kestän enemmän kuin olen tähän mennessä uskonut. Tapahtumia nyt mitenkään avaamatta koin tässä aika pahan takaiskun. Itsetunto romahti ja henki salpaantui, taisinpa oksentaakin.   Ensimmäinen ajatus oli että ”Tästä en selviä, helv***ti, tämä on se mistä en selviä…” Päivän asiaa pureskeltuani ahdisti edelleen mutta takaraivossa kolkutti se ajatus että ”olen onnellinen ja mikään eikä  kukaan ei sitä minulta vie”.  Jostakin kummasta löytyi ylpeys, nostin pääni pystyyn ja ajattelin että  ”Selviämpäs… piru vie, kukaan ei minua lannista, mikään ei minua murskaa, pää pystyyn..”  Kun päätin että selviän niin sen jälkeen olikin helpompaa. Minun ei tarvitse keneltäkään anella, minun ei tarvitse ketään uskoa, kunhan uskon itseeni niin kaikki järjestyy kyllä.  Hieman kolhiintunut itsetunto takataskussa  nokka pystyssä ylpeänä eteenpäin. Joskus on minunkin vuoro olla ajattelematta muita, olla itsekäs ja pitää kiinni siitä minkä tiedän olevan minun. joskus on vaan lopetettava nöyristely ja otattava se minkä tarvitsee, kyselemättä.

Eihän se tietenkään niin mene että tästä lähtien kaikki vastoinkäymiset otan tyynesti vastaan horjumatta mutta uskoa tämä ainakin toi. Olen onnellinen, minua ei niin vaan horjutetakkaan, minä selvisin ihan ihan itse. Eikä se tietenkään niinkään mene etten tätä joskus muistelisi ja empisi että mitä jos kuitenkin… mutta se että selvisin nyt auttaa selviämään jatkossakin. Nokka pystyyn ja nöyristelemättä eteenpäin. Jos  en itse kunnioita itseäni niin ei sitä kukaan tee minun puolestanikaan.   Joskus on vaan syytä vetää itsensä täyteen mittaan, hengittää syvään ja todeta että pää pilvissä on helpompi hengittää kuin lattialla kynnysmattona. Suun saa ja pitää avata silloin kun tarvetta. Olen onnellinen ja kaikki muu on oikeastaan aika toissijaista.

Mutta se siitä mitä pään sisällä on liikkunut tuossa muutama viikko sitten.

Sitten jos vaikka  mukaviin juttuihin. Viime viikonloppu on ainakin yksi niistä mukavimmista tapahtumista aikoihin. Perjantaina oli minulla vapaapäivä ja vein minikääpiön aamulla kerhoon katsomaan Nalle karvatassun teatteria ja hilpaisin itse kosmetologille. Sieltä sitten kaupan kautta kerholaista hakemaan ja kotiin odottamaan että isot likat kotiutui koulusta. Kun tytöt koulusta kotiutui haki futiskaverin äiti isot likat kyytiin ja lähti ajelemaan kohti Hämeenlinnaa ja Aulangon kylpylää.  Minä, mies ja minikääpiö lähdettiin perään kun mies pääsi töistä kahden maissa.

Aivan IHANA viikonloppu Aulangolla. Tosi kiva nollaus kaiken keskellä. Perjantai iltapäivä iltaan asti lilluttiin kylpylässä ihana lämpöisessä vedessä. Paikka oli aivan loistava. Sillä tavalla iso että lapset viihtyi mutta kuitenkin pieni että kaikki pysyi koko ajan suunnilleen valvovien silmien alla. Meitä oli kylpylöimässä yhteensä kolme kaveri perhettä ja oli ihan huisin hauskaa, likoilla oli kavereita ja itsekin sai aikuista saman henkistä seuraa.  Kun oltiin tarpeeksi lilluttu laitettiin itsemme kuntoon ja lähdimme kaupungille syömään. Lapset jaksoi kaikki hienosti vaikka kello oli jo paljon ja nuorin porukasta oli vain 3 vuotias.  Lauantaina aamulla mentiin taas uimaan ja lilluttiinkin niin kauan että huone piti luovuttaa. Huoneen luovutuksen jälkeen pikainen lounas ja sitten kohti pullerin hallia ja Futis turnausta. Iltapäivä vierähti siis futiksen parissa. Ihan hurjan hienot matsit. jokainen likka antoi kaikkensa ja olin kyllä niin ylpeä koko joukkueesta ettei tosikaan. HYVÄ LIKAT!!  Neljältä lähdettiin sitten ajelemaan kotia kohti, haettiin koirat mummolasta ja kotiin rentoutumaan. Miehen kanssa käytiin vielä juoksulenkillä ja loppu ilta meni sitten saunoen ja möllötellen. Tosin itse kyllä simahdin sohvalle jo hyvissä ajoin. Taisi pelijännitys (=kannustus jännitys) ja juoksulenkki viedä voimat ja  olin siis aivan totaalisen poikki iltasella.

Sunnuntai aamuna sitten likat jäi leikkimään kun me lähdettiin miehen kanssa salille. Pari tuntia armotonta salihikoilua ja sitten kotiin laittamaan ruokaa. Veljen lapset tuli meille kyläilemään  ja aika menikin siinä sitten mukavasti kun lapset touhusi keskenään ja me aikuiset höpistiin omiamme. Kun veljeni lapsineen lähti kotiin lähti isot likat pihalle keskenään ja minikääpiö meni leikkimään kaverinsa kanssa. Me laitettiin miehen kanssa lenkkitöppöset jalkaan ja lähdettiin käyttämään koirat lenkillä . Lenkin jälkeen vielä hieman pihalla ihmettelyä ja sitten relaamaan sohvalle, viidakon Ykä elokuva oli juuri selalista kepeää katsottavaa jota perhe tuohon hetkeen kaipasikin.

Sanoisin että takana on AIVAN TÄYDELLINEN VIIKONLOPPU!! Se antaa voimia taas tulevaan työviikkoon.

Tälle alku viikolle onkin taas ohjelmassa minuutti aikataulutusta kun miehellä on kurssipäiviä Helsingissä nyt maanantai ja tiistai ja hän ei kuvioissa ole. Onneksi taasen mummo  <3 on tullut hätiin ja auttelee kuskauksissa ja kakkutukun tuotteiden vastaanottamisessa ja kaikessa muussakin. Ei kyllä pärjättäisi ilman häntä. IHANA MUMMO, KIITOS <3 !

Mummon lisäksi apuun kiitää myös jalisystävien vanhemmat jotka tänäänkin nappaa isot likat kyytiinsä ja vie harkkoihin kun itse vielä paahdan töissä. Töiden jälkeen haen minikääpiön telinevoikasta ja isot likat ja jaliskaverin hallilta ja menemme uimaan. Ilta meneekin sitten siinä uiskennellen ja kakkutukun tuotteisiin tarroja laittaen. Välihuomautus: ***NYT SIIS KAIKKI YSTÄVÄT JA SUKULAISET JA TUTTAVAT, likkojen joukkue myy pikkuveljen toffeita, isoisänpipareita ja pikkunoidan nameja, eli nyt vaan ostoksille hyvän asian puolesta. Nyt kun mainostetaan niin sanotaan vielä etä NEWBODYN tuotteet on myös myynnissä. Eli ostakaa ostakaa (muuten mie itse syön kaikki ne toffeet ja se ei tee linjoille hyvää…)****

Minuutti aikataulutuksesta  ja hyvästä suunnittelusta huolimatta tänään unohtui vielä isot likat hammaslääkäriin… siis VOI EI, minulle ei siis IKINÄ tapahdu tällä tavalla. Yleensä olen aina ajoissa joka paikassa ja ”tärkeät jutut” ei ikinä unohdu mutta nyt oli ilmeisesti liikaa muistettavaa ja mietittävää ja kun tänään puhelin soi varttia yli kahdeksan hammaslääkärin numerosta tajusin että ei hitto…hammaslääkärissä piti olla jo puoli tuntia sitten… Voi luoja kun olin/Olen itselleni vihainen tapahtuneesta (siis todella vihainen mietin tuossa jo itselleni rankaisua tuollaisesta unohtamisesta…se on sitten tuplamäärä kyykkyjä huomenna salilla!)

Onneksi hammaslääkärille kävi että tytöt tulevat tänään puoli kahdelta ja mummo lupasi heidät sinne kuskatakin joten onni onnettomuudessa, likat menee sinne tänään ja laittavat kumilenkit hampaisiin ja uudelleen sitten keskiviikkona rautoja varten. Isoille likoille laitetaan siis molemmille sellaiset yöraudat ja niitä tässä siis puuhaillaan ja käyntejä on nyt sitten tälle viikolle useampikin.

Kaikkien hammaslääkärien, oikojien ja futistreenien lisäksi tälle viikolle on tietty uimista, salia ja juoksua. Perjantaiksi sovittiin veljen lasten kanssa treffit uimahallille ja ja.. ihan kuin viikonloppunakin olisi jotain ollut…

On tässä kiireessä hyvätkin puolensa, kun aika menee nopsaan niin tuntuu että kevät ja kesä on ihan tuossa nurkan takana. Tälle viikolle on luvattu pelkkää lämpöä ja aurinkoa ja se on ihanaa. Lenkkeily ja ulkoilu maistuu paljon paremmin kun on aurinko kaverina ja aamuisinkin on olo jotenkin paljon pirteämpi, tänäänkin heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa ja ehdin heittää koirien kanssa oikein kunnon lenkin ennen aamupuuroa. Aurinko tuo kunnolla energiaa.

Juups jaaps. Nytpä en tähän hetkeen ja hätään muuta muista. Niin kuin sanoin jo aluksi että hurjasti on tapahtunut ja varmasti osa unohtuu kertoa mutta tässä nyt jotain ainakin.

Palailen taas kun jotain kerrottavaa ilmenee tai jos muistan jotain tärkeää tai jos vaan tylsistyn ja sormet kaipaa napsuttelua.

Olen onnellinen!

IHANAA AURINGON TÄYTTEISTÄ VIIKKOA KAIKILLE!!

Tässä vielä muutama kuva pimuista rakkaista, villiä menoa kylpyläreissulla,

kuvassa minikääpiö:

isot likat, kaikkensa peleissä antaneena, hieman hysteeristä menoa: