Nyt tuli kyllä ihan puun takaa ikävä yllätys.

Vaaveli oli eilen ihan ok, hieman nuhainen mutta iloinen ja normaali räkänokka siis. Illalla kun laitoin häntä nukkumaan tuntui tyttö pikkuisen lämpöiseltä ja itkuiselta. Laitoin sen kuitenkin touhuilun ja päiväunettoman päivän piikkiin. Yöllä tyttö itkeskeli jonkin verran ja aamulla minua odottikin sängyssä kuumeinen tyttönen. Jo ennen ylös nousua sain kuumemittariin lukemat 39.2. Kuumelääke tiputti lämmön 38.0. Kävin sairaanhoitajalla näytillä ja koska korva punoitti saatiin lääkäriaika. Lääkärin tuomio oli tyly; molemmat korvat tulehtuneet ja  keuhkoputken tulehdus, lääkäri sanoi että hengitys vinkuu todella pahasti. . Antibioottikuuri sekä avaavaa lääkettä saatiin nyt ensi avuksi...toivotaan että noilla tropeilla helpottaa.

Koska sairaus tuli ihan puuntakaa olikin sitten tälle päivälle keksittävä nopeasti uusi suunnitelma. Alunperinhän minun piti mennä Vaavelin kanssa keskimmäisen kerhoon "kevätjuhliin", miehelle tulee kirvesmies auttelemaan remontissa ja vanhin menee kaverilleen suoraan eskarista. Nyt koska jonkun oli jäätävä vaavelin kanssa kotiin (mies ei remonttihommissa pysty vavelia katsomaan etenkään nyt kun hän on niin kipeä ja itkuinen)  niin oli pakko keksiä joku keskimmäisen kevätjuhla vieraaksi tai sitten olemaan vaavelin kanssa sen aikaa..

Keskimmäinen kyllä sanoi tippa linssissä että "Ei se haittaa jos kukaan ei pääse..." mutta koska päälle tuli semmoista nyyhkytystä niin kyllähän sen näki että tytölle oli tärkeää että joku hänen IHAN OIKEESTI VIMPPOA KERHOPÄIVÄÄ ennen eskaria tulee juhlistamaan. Ja onhan se iso juttu... ihan oikeasti viimeinen kerhopäivä....  Koska mummo oli Lappeenrannassa isomummon luona, Vaari lähti iltavuoroon, Pappa lähti hakemaan uutta autoa, kummit on töissä niin kevätjuhla "kunnia" lankesi sitten mummille. Äsken mummi haki kerholaisen kerhoilemaan ja he kotiutuvat luullakseni tuossa puoli neljän maissa. Vanhin menee tosiaaan eskarista sinne kaverilleen ja onneksi toisen kaverin äiti heittää hänet sitten kotiin samalla kun hakee oman tyttärensä, eli joskus neljän maissa... ei tarvitse sitten vaavelia raahata mukana hakemaan vanhinta kotiin.

Eli onneksemme saaatiin päivä järjestymään vaikka tulikin tuommoinen ikävä yllätys. Kiitosta vaan "turvaverkolle" ei tässä näköjään pysty kahteen paikkaan vieläkään itse jakaantumaan vaikka kuinka yrittäisi.

Nyt peukut ja varpaat pystyyn että vaaveli nukkuisi nyt HYVÄT PÄIVÄUNET ja että lääke alkaa tepsiä mahdollisimman pian. Tälle päivälle ei sitten enään olekkaan muuta lisäohjelmaa kuin rauhallisia leikkejä ja vaavelin parantelua...