Vuosi ja yksi päivä sitten.

Oli ilta, olimme juuri kotiutuneet kummipojan syntymäpäiviltä Vantaalta. Tytöt oli käyneet nukkumaan ja minä käynyt saunassa. Ajattelin pötkötellä sohvalla ja mietin huomiseksi aamuksi suunniteltua synnytyksen käynnistystä. Laskettuaika oli mennyt yli jo 13 päivää ja huomenna vihdoin pääsisin mahasta eroon.  

Hetken katselin elokuvaa, taisi olla Robinhood varkaiden ruhtinas tms. Välillä tuntui että masussa kivisti, en ensin pitänyt sitä juuri minään. Sama kivistys kuitenkin koveni ja ajoi minut ylös sohvalta useamman kerran. Sanoin miehelleni että nyt taitaa supistella mutta eiköhän tämä tästä ohi mene. Tunnin verran istuskelin ja sitten mies ehdotti että jos hän kuitenkin menee hakemaan mummon lapsen likaksi ihan varmuuden vuoksi. Taisi mies pelätä että joutuu kätilöksi kun nuo edelliset synnytykset on olleet molemmat alle nelituntisia. Hymy 

No mies haki mummon ja minua kivisteli mahaa aika kovasti. Lähdettiin näytille polille. Saavuttiin sairaalaan puolen yön maissa. Pettymys oli kova kun kätilö sanoi että "synnytys ei ole käynnissä kunnolla". Piirturi ei piirtänyt YHTÄÄN supistusta käyrälle vaikka minuun kivisteli välillä. Kätilö kuitenkin sanoi että hän ei laita meitä kotiin koska käynnistys olisi kuitenkin heti aamulla eli eikun lepohuoneeseen huilimaan. Kätilö päätti antaa minulle kipulääke piikin jotta saisin huilattua paremmin aamun koitosta varten.

Makailtin lepohuoneessa kipulääkkeen jälkeen varmaan puolisen tuntia ja sitten minua alkoi taas sattua ja nyt sattui jo kovaa ja useasti. Minä en kuitenkaan tajunnut että synnytys oli käynnistynyt vaan minä vaan ajattelin että tämä oli nyt vaan jotain pientä ennnen kuin kipulääke alkaa helpottaa, eihän käyrälle piirtynyt yhtään supistustakaan. Mies soitti kuitenkin kätilön paikalle ja minä pyysin päästä suihkuun. Kätilö katsoi hetken naamaani ja sanoi että siirtää meidän synnytys saliin ja että pääsisin suihkuun sitten siellä.

No menin salissa sitten suihkuun mutta kauan en siellä voinut olla koska kipu tuntui  pahalle. Takaisin käyrille mutta supistuksia ei kuitenkaan piirtynyt paperiin. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi että ilmeisesti piirturi ei  vaan reakoi supistuksiini koska edistystä oli tapahtunut ja synnytys oli käynnissä. Tässä vaiheessa kätilö ehdotti minispinaalia mutta ajattelin kokeilla kuitenkin vielä ilokaasua. Ilokaasusta ei ollut apua kuin 10 minuutiksi ja sen jälkeen anestesialääkäri tuli laittamaan minispinaalin. AAH!!! Taivas, kiput loppui kuin seinään. Kätilö sanoi että lääke vaikuttaa 1.5 tuntia ja sitten toivottavasti päästään ponnistamaan. En voinut uskoa, olin vain että "joo joo, en uskonut että kolmaskin synnytyksenikin voisi olla HELPPO". Kätilö sanoi jättävänsä meidät rauhaan ja että soitellaan kelloa jos jotain hätää tms tulee. Siinä me sitten naureskeltiin miehen kanssa, mies hörppi ilokaasua ja kikatteli Hymy.  Oli aivan ihanaa olla vaan ihan rauhassa. Tasan puolitoista tuntia minispinaalin laittamisen jälkeen kätilö tuli takaisin katsoi paikat ja sanoi että alas "rouva" ponnistamaan. viiden minuutin ponnistuksen jälkeen syntyi IHANA tyttö. En voinut uskoa... tämä oli kyllä ehdottomasti helpoista synnytyksistäni helpoin!!! Nauru

Synnytys kesti kaiken kaikkiaan, ensimmäisestä kipulääkkeen annosta (joka annettiin että saisin levättyä Kieli ulkona)  vauvan syntymään neljätuntia. Tuohon neljään tuntii mahtui tosi kipeitä supistuksia varmaan alle kymmenen... eli helpolla päästiin taas Silmänisku.

Ja koko synnytyksen aikana piirturi ei piirtänyt käyrälle YHTÄÄN supistusta!!!!!

Tyttö syntyi 16.6 2008 klo 06:00

52 senttiä ja 4080 grammaa.

tässä tulos:

Kuva039.jpg

Kuva042.jpg

tässä 6 tuntia synnytyksen jälkeen, kotiin lähdössä:

Kuva044.jpg

Tässä neiti tänään  1 vuotiaana:

kes%C3%A4kuu15%20003.jpg

Mennyt vuosi on ollut ihana. Siihen mahtuu muutama huonosti nukuttu yö, pari kiukku päivää ja uskomattoman paljon rakkautta ja hellyyttä!  Sisarukset ovat olleet suuri apua vaavelin hoidossa ja viihdytyksessä. Ikinä en olisi kuvitellut että ensimmäinen vuosi voi olla näin helppo ja rento!  Kyllä se vaan on ihmeellistä, sydän meinaa pakahtua rakkaudesta Pusu!