Taitaa alkaa helpottaa. Oma olo ei ole enään muuta kuin väsynyt ja päänsärkyinen (johtunee kahvin puutteesta). Vanhin on jo ihan oma itsensä ja näillä näkymin pääsee huomenna jo kouluun. Vaaveli nyt on ollutkin jo ihan kunnossa ja on ihana katsoa kun vanhin ja vaaveli leikkii petshopeilla ja barbeilla aivan täydessä sovussa. Välillä vaaveli antaa vanhimmalle ison pusun ja jatkaa leikkejä . Tekee näköjään hyvää sisarus suhteille kun äiti on poissa pelistä hetkisen.   

Keskimmäinen on eskarissa ja ainakaan sieltä ei ole mitään kuulunut joten eiköhän hän ihan terveenä siellä ole. MIes oksentaa vielä ja on tosi väsynyt. Saas nähdä... huomenna piti olla loman jälkeinen ensimmäinen työpäivä... saattaapi olla että ei kannata mennä oksentelemaan työkavereita sairaaksi.

Minä yritän tässä etsiskellä sopivia sähköurkuja/ sähköpianoa vanhimmalle synttärilahjaksi.  Vanhin on nyt jo kauan puhunut että haluaa alkaa soittaa pianoa ja nyt sitten syksyllä kokeillaan. Tuossa tarjoutui ihan oikeakin piano aika halvalla hinnalla ostettavaksi mutta jonkin aikaa harkittuamme päädyimme kuitenkin että aloitellaan nyt ainakin ihan tuommoisella uruilla/sähköpianolla, jotka saa sitten tarvittaessa vaikka kuulokkeiden kautta kuulumaan... *ei sillä että siinä pimputtelussa mitään vikaa olisi mutta voihan se olla että kissanpolkan harjoittelu alkaa jossakin vaiheessa jotakin nyppimään...*

 Eilen muuten kävi hassu juttu. Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä vuodesta  tammikuusta 1997 lähtien eli puoli ikuisuutta... Eilen sitten juteltiin tuosta pianon soittamisesta ja kun mies mietti että jos tyttö saa yhtään hänen musikaalisia lahjoja niin niillä ei kuulemma pitkälle pötkitä.  Kun sanoin siihen  että jonkin verran minäkin pystyn auttamaan kun olen kuitenkin joitakin vuosia pianoa pimputellut ja itse asiassa tykkäsin siitä kovasti ja muistelun jälkeen pystyn kyllä soittamaan suht hyvin nuoteista niin mies meni ihan ymmyrkäisen näköiseksi... "osaatko sinä soittaa pianoa??????"    Eli ei se sitä sano että vaikka on kuinka kauan oltu yhdessä niin aina sitä tulee jotain uusia juttuja tietoon .  Ollaan me joskus puhuttu että olen ollut musiikkiluokalla yläasteella ja että olen soittanut pianoa mutta mies oli luullut että osaan ehkä nippanappa soittaa ukkonnooan sekä jänis istui maassa eikä ollenkaan voinut kuvitella että  osaisin soittaa "jopa" kahdella kädellä .  Tosin viime soittokerrasta on niin paljon aikaa että täytyy vähän muistella noita pimputuksia ja nuotteja mutta kyllä minä nyt tyttöä pystyn ainakin pari ekaa kautta auttelemaan soittoläksyissä jos hän nyt oikeasti harrastuksesta innostuu. Itse muistan omasta soittourasta ehkä parhaiten sairaalan kevätjuhlat (olin sairaalassa kevät lukukaudella ja siellä oli juhlat) jossa sitten esitin pianolla jonkun laulun (taisi olla kevätlaulu ja sitä treenattiin niin paljon että sormet melkein muistaa nuotit vaikka en ole soittanut kyseistä kappaletta sen jälkeen, olin silloin noin 12 vuotias)... Jännitti ihan kaameasti mutta muistini mukaan ihan hyvin se meni .

Nyt meillä on hakusessa soittimen lisäksi opettaja. Eilen eräs tuttu antoi yhteystietoni eräälle soiton opettajalle ja nyt sitten kuumeisesti odotellaan puhelua sieltä suunnalta. 

Mutta semmoista sairastupaan... eli suurin osaporukasta alkaa olla terveenä, mies joka aloitti viimeisenä on vielä potilaana mutta luulisi että hänkin tuosta nyt nopeasti tokenee. Parempi olisi, vanhimman synttärijuhlia on tarkoitus juhlia viikonloppuna ja se on kivempi tehdä jos ei tarvitse pelätä tartuttavansa koko vieras kaartia masupöpöön.