Eilinen tuli maattua koko päivä vällyjen välissä. Aamulla soitin työkamulle että ei pysty tulemaan, olo oli nahjus ja joka paikka kolotti vaikka kuumettta oli vain juuri ja juuri mitattavissa oleva lukema. Sain tk:n ajan hoitajalle ja siltä sitten lapun muutamaa huilipäivää varten sekä soittoajan lääkärille kun verenpaineet eivät ota asettuakseen. Nyt on kuukausi menty vahvemmalla lääkityksellä ja silti alapaineet huikentelee 100 ja 120 välimaastossa. Sergrei soittelee perjantaina että mitä tehdään...kai nostetaan lääkeannosta 80 mg:n tuon 40 sijaan. Hoitaja katsoi ultralla poskionteot ja ainakaan vielä ei niissä tulehdusta ollut vaikka ne tuntuukin turpealta. Lappuun tuli vaan teksti että flunssan oireiden takia lepoa. Nyt sitä sitten lepäillään, eilisen siis makasin koko päivän. Isot tytöt kävi koulussa ja leikki kavereidensa kanssa loppupäivän. Minikääpiöllä oli kerhossa isovanhempien päivä ja siellä hän käväisi Pappa seuranaan. Ihan hauskaa oli kuulemma ollut KOSKA vohvelit olivat hyviä, äitin tyttö kun tapahtumien laatu mitataan ruuan maistuvuuden mukaan.  Loppupäivä minikääpiökin oikeastaan vaan huilaili. Välllä kävi leikkimässä siskojensa kanssa mutta aika paljon vaan pötkötteli minun vieresä ja oli reppana vissiin huolissaan, ei taida olla ihan normaalia meillä että äiti makaa koko päivän.
Henkisesti jotenkin tosi rankkaa tämä sairastaminen. Vaikka tietää että on oikeus sairastaa ja olla kipeä ja jos on niin on niin eihän sille minkään voi mutta silti takaraivossa koko ajan on ajatus siitä että jotain pitäisi tehdä kun kerta on kotona ja kun kuumekaan ei ole pahemmin noussut niin kyllä siellä töissäkin pärjäisi , olisi tehnyt mieli liikkumaan mutta eihän siinä nyt hirveesti olisi järkeä ollut, jne.... Illalla sitten tuli oikein itku , miehen väärin valitsemat sanat,  väsy, huono olo ja syyllisyys samassa hetkessä tuntui liian suurelta  ja tyynyliina tuli kasteltua oikein kunnolla pitkästä aikaa.  Nyt silmät on kuin pandakarhulla mutta ei sen väliä tää look pukee mua. 

Yö meni nukkuessa kai noin pääosin, jossakin vaiheessa havahduin siihen että minikääpiö itki mutta kun kävin katsomassa niin oli kuitenkin ihan ok, eli olisiko jotain pahaa unta nähnyt tai jotakin.
 Aamulla minulla oli olo jo ihan ok. Laitoinkin työkaverille viestiä että tulen töihin kun kuumettakaan ei juuri sillä hetkelllä ollut juurikaan mitään.  Siinä aamuhommia tehdessä olo kuitenkin alkoi tuntua hetki hetkeltä raskaammalta ja siinä vaiheessa kun heitin vanhimman kouluun , minun piti siitä siis kipaista töihin, niin tuli olo että en jaksa mitään. Kauhea väsy ja päänsärky ja palelu. Laitoin töihin viestin että sittenkin huilin nyt ainakin tämän aamupäivän. Nyt taas olo on suht ok, siis niin kauan kun makaa eikä tee mitään. Heti kun yrittää nousta tai tehdä jotain iskee päänsärky ja kolotus.  Nyt isot on koulussa ja minikääpiö lähti ulos isänsä kanssa. Tyttö on jotenkin nyt ihan sekaisin siitä että minä olen kotona, normaalisti reipas tyttönen alkoi itkeä ettei halua lähteä ulos kun äiti joutuu sitten olemaan kotona ihan yksin.  Juttelin tytön kanssa ja kerroin että olen aikuinen ja pärjään kyllä. Ja että odotan täällä kun tyttö tulee ulkoa niin voidaan vaikka köllötellä yhdessä ja lukea kirjaa. Tuon selityksen jälkeen tyttö lähti sitten miehen kanssa ulkoilemaan. 

Tänään on nyt sitten siis lepopäivä vol 2. Ainakin nyt aamupäivän makaan. Iltapäivällä pitää heittää lapset ensimmäiseen luontokouluun tällä vuodella. Isot menee isojen ryhmään ja minikääpiö pienten ryhmään. Tähän asti tytöt on ainakin olleet intoa täynnä tuosta luontokoulusta ja mikäs sine on mennessä kun ainakin nyt näyttää aurinkopaistelevan täydeltä taivaalta. Toivottavasti sää suosii luontokoululaisia myös iltasella!