Yö menikin suht hyvin, unta nyt en saanut nimeksikään mutta sydämen tykytyksiltä ja hengenlähtö kohtauksilta vältyttiin , ainakin siis noin pääosin. Viime yön pelasti älytön facebook keskustelu iltasella... niin pienestä se välillä on  kiinni. Kiitos Veera ja Taru, ilman teitä, savimajoja kera viinirypäleiden ja kalastajien olisin varmasti hautautunut  sängyn pohjalle ja hukuttautunut turhautumiseen.

Nyt näin lauantai aamuna (kun tietää että huomenna on vielä yksi helppo päivä ilman stressiä osaamattomuudesta) tuntuu jo paremmalta.  Ajatus turhautumisesta työpöydällä olevaa isoa pinoa kohtaan tuntuu hieman helpommalta. Päivä kerrallaan, niin pystyy ajatella nyt mutta huomenna illalla voipi olla taas jo toinen juttu. 

Minua itseäni ahdistaa se että otan tämän näin vakavasti. Mies naureskelee huolilleni ja hokee että ethän sinä voi osata jos sinulle ei ole järjestetty koulutusta, ethän sinä voi olla vastuussa mistään sinun esimies on vastuussa jos ei ole koulutettu... huoh! Huomaa että hän ei ole ikinä työskennellyt pienessä firmassa (ja sitä paitsi kävinhän minä pari viikkoa sitten omalla ajallani katsomassa miten hommat hoituu, oma vikanihan se on että ei mene jakeluun)   .

Välillä tuntuu että kukaan ei tajua sitä ahdistusta mikä tulee kun asiakas on nenän edessä ja itse ei muuta pysty kuin pyöritellä päätään ja sanoa palaavansa asiaan mahdollisimman pian (etenkin kun tietää että naapuripenkiltä asiakas olisi saanut heti asiantuntevan palvelun) , yleensä asiakas on ymmärtäväisempi minulle kuin minä itse olen itselleni. Tiedän että asiakkaalle tuskin on maailmanloppu odottaako hän  jotain tietyn asian hintaa pari päivää mutta minulle itselleni on maailmanloppu kun en osaa/muista mistä tiedon löytäisin tai saati sitten että miten saan sen lisättyä varaukselle. Samainen maailmanlopppu on kun tekee ja tekee ja muistelee ja muistelee jotain varausta/laskua jota koneelle naputtelee ja sitten se onkin ihan päin honkia. Pitäisi kai olla itselleen armollisempi.

Mutta tänään päätin että maanantaina naputtelen sisulla pöydällä olevat asiat koneelle, koska piru vie jos osasin ne hommat 2,5 vuotta sitten niin kaipa minä osaan ne nytkin olkoonkin että kaikki on muuttunut mutta perkule, minähän hoidan asian, hoidan vaikka henki menisi!!!! Ja sen jälkeen kun saan pöydän tyhjäksi en enään suostu ajattelemaan että en osaa... nyt  kokoajan tuntuu että joku palanen on hukassa, joku pieni palanen joka on kadoksissa ja sen puute sotkee semmoisetkin hommat mitkä ei ole muuttunut, se samaisen palasen puute saa tuntemaan äärettömän epävarmaksi ja kun on epävarma niin silloin asiat menee vielä vaikeammiksi...

mutta piru vie... maanantaina se pöytä puhdistuu... maanantaina se puhdistuu, puhdistuu vaikka henki ja mielenterveys menisi, maanantaina kaivan sen puuttuvan palasen jostakin... sen jälkeen homma alkaa sujua...  se alkaa sujua...se alkaa sujua...

Nyt lenkille nuppusten kanssa ja sitten synttärijuhliin... synttäreitä onkin tälle päivälle kaksin kappalein.  Tänään on päivä jonka osaan ja missä tiedän olevani hyvä, tänään on kotiäiti päivä!