Tänään on ollut KAUHEA päivä. Aamu alkoi sillä että tein jotain mitä en ikinä tee... torkutin herätys kelloa. Sitä ei ihmisen pitäisi IKINÄ ei IKINÄ tehdä. Menee vaan kaikki päin persusta vielä enemmän kun seuraavan kerran herää. 

Mutta siis päivä alkoi huonosti. Aluksi oli KAIKKI hukassa, rasva loppu, hiukset sojotti miten saatui, kurkkua kuristi ja kiire tuntui ahdistavalta. Tämä kaiken keskelle keskimmäinen toi koulusta lapun jossa kerrottiin että koululla on avoimet ovet perjantaina. Tyttö oli asiasta aivan innoissaan, sain kuulla luennon ketkä kaikki sinne tulevat ja silmät säihkyen tyttö kertoi kuinka vanhemmat voi tulla heidän tunneille. "Ai perjantaina...?" NO ikävä kyllä minä olen töissä" näin hetken tytön silmissä pettymyksen, se riitti pilaamaan päiväni totaalisesti. "Niin siehän olet töissä....." Tytön into laantui ja hän jatkoi syömistä. Paska äiti fiilis nosti päätään. MIkä siinä on että ikinä ei vaan voi olla riittävästi äiti.... Onneksi huomasimme kalenterista että miehellä on iltavuoro joten hän sinne päivään pääsee (pappa lupasi hoitaa minikääpiötä sen aikaan) eli asia järjestyi mutta paskafiilis ei kadonnut, ei sitten mihinkään. Tytön silmien innostuksen loppuminen ja petymys vainosi minua koko aamun. 

Koska aamu oli jo valmiiksi mennyt huonosti ei pinna enään jaksanut taistella vanhimman kanssa pianoläksyistä "Mie en tiiä mikä on G ei toi ole G ja kuulostaa väärältä jne" Tyttö jupisi tuohtuneena, huomiota kai tuo pääasiassa kaipasi. Itse en jaksanut pinnistella kuin hetken, pienen hetken ja sitten räjähdin. Yhteentörmäystä ei ollut vältettävissä. MInä huusin, tyttö huusi , oltiin kaukana soittamisen riemusta, todella kaukana.  Soittoläksyt tuli kuitenkin tehtyä ja riitakin saatiin sovittua, anteeksi pyydettiin puolin ja toisin, tosin minä enemmän, minunhan se aikuinen olisi pitänyt olla. Tyttö rutisti aika lujaa ja aamuinen riita jätti minulle pahat arvet koko päiväksi (ja voi olla ettei päivä riitä). Riita ja riittämättömyys "Ai niin kun sie et pääse kun sie oot töissä..." keskimmäisen sanat kaikui korvissa eikä tieto siitä että tuskin sinne muutenkaan monen vanhemmat pääsee tuohon aikaan mutta silti,, minun lapsi ja minun lapsen silmissä paistama pettymys.... olo oli KURJA.

Kuin kurjuuden maksimoimiseksi minikääpiö päätti vapauttaa Tessan ulos portista.  eihän tuo mihinkään karkaa mutta siinä vaiheessa kun on kiire ja yrittää saada itseään työkuntoon on jokainen minuutti arvokas. HUOH!!!!

HIRVEÄ AAMU!!!!

Töissä onneksi katastrofeilta vältyttiin. Ensin rauhallinen päivä muuttuikin lopulta kiireiseksi ja töitä sai ihan oikeasti paiskia ihan kunnolla.

Töissä koko päivän kalvanut huonofiilis meinasi jatkua kotonakin mutta päätettiin lähteä samantien uimaan ja se olikin loistoveto siellä oli ainakin hauskaa ja näin että lapset nautti. Siinä samalla kun katseli uivia ja nauravia mussuikoitani ajattelin taas kuinka olisi pitänyt enemmän vielä nauttia silloin kun sai olla kotona, nyt nuo hetket on niin kortilla ja aina nuo hetket on pois joltakin toiselta mukavalta hetkeltä..... mistä sitä aikaa voi ostaa...???? NO joka tapauksessa ilta oli mukava. Uimisen jälkeen vanhin esitti meille nukketeatteria ja syötiin porukalla hedelmäsalaattia ja kuunneltiin lasten höpinöitä. Paljon asiaa tuntuu olevan pienillä ihmisillä kun vaan olisi sitä aikaa niitä kuunnella....

Illalla tyttöjä nukkumaan laittaessani rutistin jokaista vielä kovasti ja kerroin kuinka tärkeitä juuri he ovat minulle. Vaikka lapset jäivät hymyillen sänkyihinsä ja vaikka ilta oli ollut mukava en saa mielestäni keskimmäisen ilmettä sillä hetkellä kun tyttö tajusi että äiti ei avoimiin oviin pääse.... en saa mielestäni vanhimman kanssa käytyä riitaa ja kyyneliä tytön poskilla, en vaan saa itseltäni pois tätä paskamutsi fiilistä, en sitten millään....HUOH!

Milloinkohan sitä ihminen oppii jakautumaan kahtia. Koko ajan on huono olla. Töissä poden huonoa omaa tuntoa koska en ehdi osallistua lasten elämään kuin pari tuntia päivässä heidän valveilla olo aikana  ja kotona ollessani poden huonoa omaantuntoa siitä kun kollega joutuu yksin selviämään kiireisistä päivistä. Jossakin vaiheessa minä luulin jo keksineeni ratkaisun siihen kuinka olla hyvä äiti ja hyvä työtekijä mutta juuri nyt on sellainen fiilis että jos minulla joku ajatus asiasta oli niin sitä en kyllä enään tavoita... jo valmiiksi alkaa ahdistaa jos minun täytyy alkaa tekemään täyttä viikkoa vuoden vaihteessa.... slloin aikaa on vielä vähemmän....