Aamulla syötiin aamupalaa ja lähdettin tuiskusta huolimatta hieman ulkoilemaan. Potkuteltiin katsomaan poroja ja muutenkin ihmeteltiin tuulta ja sadetta. Kun oli ulkoiltu posket punaisiksi läksimme luontokeskus Kellokkaaseen. Mukava paikka joka esitteli lapin luontoa noin sisätiloissa ja näyttelyssä olilapsille puuhaa ja käsin kosketeltavaa näyttelyä oli paljon. Jonkin aikaa pyörittiin kellokkaassa ja sitten tultiin mökkiin syömään. Ruuan jälkeen heitimme uikkarit kassiin ja suuntasimme kohti Leviä ja kylpylää. Ylläkseltä on Leville semmoinen 60 km:n matka. Ajokeli oli huono mutta onneksi minun ei tarvinnut ajaa joten ei sillä niin väliä.
Kylpylä oli oikein mukava mutta aivan tupaten täynnä porukkaa, porukkaa oli ihan liikaa ja väenpaljoudessa lilluminen on jotenkin tosi rankkaa. Väenpaljoudesta huolimatta jaksettiin kolmisen tuntia lillua altaissa ja sitten suunnatiin takaisin mökkille. Mökillä odotti taas ruoka ja ruuan jälkeen olo oli taas lötköpötkö. Mies lähti vielä hiihtämään mutta me tyttöjen kanssa jämähdettiin sisään rusina askien kanssa telkkarin ääreen.
Rankka päivä alkoi näkyä etenkin keskimmäisessä... Kyynel silmin tyttö tuli kertomaan koti ikävää, Tessa koiraa ja kavereita on kauhea ikävä ja tossa äsken mietinkin että kyllä tämä taitaa olla pisin aika kun tyttö on ikinä poissa kotoa joten ei kai se ihmekkään ole. Tessa ikävää hoidetiin mummon lähettämien kuvien avulla ja kavereillekkin tyttö lähetteli viestejä ja soitteli. Vaikka ikävää lievitettiinkin niin itku silmässsä tyttö tänään nukahti...
Vanhin ei ole vielä osoittanut ikävän merkkejä mutta kyllä hänkin tänään jossakin vaiheessa mietti että mitä kotona sitten tehdään. Minikääpiö on oma itsensä, välillä pelkkää hymyä ja välillä sitten tulta ja tappuraa, eli ei ainakaan häneen ole ikävä vielä iskenyt vaan täällähän nauttii huomiosta täysin rinnoin, tänään hän sai papan valmistamaan hänelle ranskalaisia ja nakkeja koska hänellä oli ranskalaisnälkä vaikka juuri oli ollut ruoka, ei taida tuommoinen palvelu toimia kotona joten tyttö näyttää nauttivan joka hetkestä Huomiselle lupaili taas hyvää ja kirkasta keliä joten huomenna mennään ehkä rinteeseen tai ainakin mies ja isot tytöt menee. Minä sitten hieman tilanteen mukaan katselen, toisaalta olisi kiva mennä mutta ikävä jättää minikääpiö sitten hommasta pois... noh huomennahan se sitten selviää että miten homma hoidetaan. Ensin ajattelin että voisi minikääpiönkin heittää suksille ja rinteeseen (siellä on tosi loiva mäki jossa on mattohissi) mutta koska tyttö ei sinne ihan hirveästi itse ainakaan vielä hinkua niin voipi olla ehkä parempi odottaa vielä.... no huominen näyttää...
Nyt alkaa olla aika väsynyt olo joten taitaa olla aika kiivetä parvelle ja ummistaa silmät niin jaksaa huomenna taas touhuta....
Kotiin tullaan viimeistään niin että ollaa kotona perjantaina voice of finland aikaan....
Kommentit