Aamu alkoi...  Hmmmm... kysymysmerkkinä... Olin lähdössä töihin.. mitäs sinne aikuisten työmaailmaan laitettiinkaan päälle? hmm pitääkö hiukset harjata ihan oikeasti ennen lähtöä?  hmmm, meikkiäkin voisi kai laittaa ettei asiakkaat ihan hirvisty....  Sain kuin sainkin naamani kuntoon ja vaatteet päälle. Keskimmäinen lähti minun kyydissä eskariin ja vanhin jäi vielä kotiin miehen ja vaavelin kanssa. Hän meni kouluun vasta kymmeneksi.

Autossa jo mietin että kyllä näyttää harmaalta, harmaalta ja masentavalta. Eskarissa saan kuulla että vanhempain ilta on ensi viikolla...keskiviikkona tietenkin, juuri kaikkein huonompana päivänä meille, mies on illasssa ja mistäköhän tähän hätään lastenvahdinkin repäisen... hmmm.

Menin töihin ja koko kolmi tuntisen mitä siellä tänään olinkaan olin yhtä kysymysmerkkiä!!!! Miten tämä on muuttunut näin paljon reilun kahdenvuoden aikana. Tänään olin kuuntelu oppilaana kun työkaveri näytti miten systeemi nykyään toimii. Kuuntelin ja yritin ymmärtää... huomenna sen sitten näkee onko mikään mennyt jakeluun.. korvissa vain suhahtelee erimatkan järjestejät ja erilaiset verot yms muut. MIelenkiinnolla odotan kuinka sekaisin saan toimiston asiakirjat ennen kuin opin systeemin. Sain kotiluettavaa mutta saas nyt nähdä kuinka paljon niitä ehdin opiskella...

Tulin kotiin, ja edelleen ulkona oli harmaata. Mies lähti kokoukseen ja minä vaavelin kanssa kaatosateeseen hakemaan keskimmäisä eskarista. Kotiin, läpi harmauden ja vaaveli päiväunille. Keskimmäinen pötkötteli sohvalla ja marisi. Kahdelta vaaveli herää unilta tulikuumana ja kiukkuisena. Vanhin kotiutuu ja kiukuttelee läksyille joita oli kyllä minunkin mielestäni aika paljon.. tai ehkäpä se vain tuntui siltä kun yrittää neuvoa yhtä läksyissä, komentaa yhtä olemaan marisematta ja yrittää rauhoitella ja kanniskella vaavelia joka vain huutaa ja huutaa.

Vanhin sai läksynsä tehtyä, ulkona on harmaata. Pötköttelen vaavelin kanssa sohvalla ja kun nostan hänen paitaa huomaan että hänen maha ja pikkuhuosujen alusalue on aivan täynnä pienen pientä ihottumaa. Posket hohtavat punaisina ja kuume nousee. MIttari näyttää 39.2 , vaaveli huutaa ja huutaa, välillä meinaa nukahtaa ja sitten taas vain huutaa... ulkona on harmaata. MIes ei vastaa puhelimeen (kokous kesken). Soittelen terveyskeskukseen ja jonotan  puolisen tuntia. Lääkäri aika klo 17:00, jaa?!?!?!? mistäköhän me auto tähän hätään revitään... sairaalalle on matkaa... mies onneksi soittaa ja sanoo ehtivänsä kotiin tarpeeksi ajoissa joten helpottaa hieman.

Lääkärissä on onnea, ei jouduta jonottamaan vaan päästään lähes suoraan sisään. Lääkäri oli oikein mukava nuori mies ja toteaa että "joku Virus.." ehkä enterorokko, ehkä parvo rokko tai jokin muu... ei voi tehdä mitään muuta kuin helpottaa oloa lääkkeillä. Jos pahenee niin sitten takaisin. Vaaveli tuijottaa lääkäriä murhaavasti.. jos katse voisi tappaa niin lääkäri setä olisi varmaan kupsahtanut lattialle. ja ulkona on harmaata...

Kotiin, lastenohjelmat telkkariin ja ruokaa laittamaan. Ruoka ei maistu kenellekkään joten turha vaiva oli sitä laittaa. vaaveli huutaa, huutaa ja huutaa. Keskimmäinen ei halua leikkiä vaavelin kanssa petshopeilla joten huudetaan sitten lisää.  Ulkona on harmaata eikä isot halua ulos, kitinää ja marinaa. Pakenin kauppaan hakemaan pelastus jäätelöä ja jätän uppoavan laivan miehen käsiin....

Ulkona on harmaata, ihmiset vihaisen näköisiä ja kaupassa pitkä jono... ihme kyllä pitkä jono tuntui ehkäpä päivän parhaalta asialta, saan olla vielä hetken täällä karkuteillä, kukaan ei huuda (mitä nyt tuo naapuri kassalla oleva kolmivuotias mutta minun EI TARVITSE lohduttaa  eikä komentaa ketään, minun ei tarvitse olla kauhistunut kun lapsi yrittää nyhtää kaikki iltalehdet telineestä irti, minä vain jonotan ja katson).

Tulin kotiin. Lapset muovailee, kaikki on sovussa ainakin hetken. Nyt isot kinaavat muovailu vahan jaosta ja vaaveli istuu sylissä ja vaatii selitystä sille että miksi hän ei saa syödä peukkkua. Vaaveli on tulikuuma ja näyttää tuskaiselta. Ihottuma alue liikkuu leviten niskaa ja kurkkua kohden....

Päivä on harmaa ja tuskin tämä nyt yöksi hirvittävästi selkenee....

*Huomenna on uusi päivä... ehkäpä se valkenee hieman kirkkaampana!*