Meidän mummo, meidän mummo se on vasta ihme nainen . Ilman meidän mummoa olisi tämä päivä saanut varmaan jonkin ihan kauhean päätöksen mutta mummo kiisi apuun.

Aamulla kun luulin HUOM!! luulin että oma olo alkaa helpottaa mummo soitti ja kyseli missä mennään. Puhelimeen sönkötin että  ei mummon varmaan kannata tulla meille ettei tartu tämä pöpö ja että kyllä me jotenkin selvitään. Mutinoistani välitttämättä mummo tuli kuitenkin hakemaan vanhimman ja vaavelin luokseen ja jätti meidät kolme (minut, mieheni ja keskimmäisen) potemaan tautia kotiin. 

Ja kyllä me podettiinkin... jokainen makasi tahollaan puoliksi tajuissaan ja välillä kannustettiin toisiamme juomaan. Jossakin vaiheessa minulle iski ihan kauhea päänsärky ja mietin että kohta ihan oikeasti katkaisen pääni tai teen jotain kamalaa. Vähän neljän jälkeen mummo kyseli puhelimitse että missä mennään. Päänsärkyisenä yritin selittää puhelimeen jotain mutta en tiennyt saiko puheistani mitään tolkkua, "joo ei olla syöty mitään, joo en tiedä mitä annan terveille ruokaa, tuo vaan lapset kotiin..."

Vajaan tunnin kuluttua kaartaa mummon auto pihaan. Tartunta riskistä huolimatta mummo tuli ja otti ohjat käsiinsä. Terveille hän keitti nakkisoppaa ja sairaille hän oli hakenut kaupasta vesimelooonia ja muita hedelmiä. Sillä aikaa kun minä ja mies maattiin sohvalla toiminta kyvyttöminä, mummo laittoi terveille ruuan houkutteli meidät sairaat juomaan , haki puita takkaa varten (olinkin jo jossakin vaiheessa katsonut että sisälämpömittari näytti enään +18 astetta mutta en vaan kyennyt tekemääna asialle mitään) ja leikki lasten kanssa. Hetken aikaa minä yritin siinä sohvalla muka osallistua hommiin mutta mummo passitti minut yläkertaan pimeään huoneeseen lepäämään, yritin vielä sopertaa että "Vaaveli ei pärjää jos menen" mutta  napakka käsky huilimaan sai minut muuttamaan mieleni.

Sitten minä vaivuin pimeässä, viileässä huoneessa unten maille ja heräsin kahdeksan maissa siihen että kuulen kuinka lapset ovat iltapalalla. Mummo oli siis minun nukkuessa (ja miehen potiessa) viihdyttänyt lapsia, siivonnut keittiön ja laittanut lapsille iltapalaa. Tuossa vaiheessa oma päänsärkyni oli jo hieman laantunut ja saatiin miehen kanssa laiettuta lapset unten maille.

Mutta kiitos mummo ... tästä päivästä emme olisi selvinneet ilman apuasi!!!  Me yritämme korvata tämän sinulle jollakin tavalla!

Mutta meidän mummo, meidän mummo se on sitten ihme nainen. Liian harvoin se tuleekaan sanottua, meidän mummo on ihme nainen ja me kaikki täällä rakastamme sinua kovin.   Ja vaikka kenelläkään ei varmastikkaan voi olla yhtä hyvää mummoa kuin meillä niin toivon että joskus pystyisin olla edes puoliksi yhtä hyvä omille lapsenlapsilleni!!!