Maanantai... karvista siteerakseni... vihaan maanantaita!! Vaikka eipä tämä päivä niin kauhea olekkaan ollut mutta silti... maanantaisin väsyttää AINA se on fakta. 

Aamulla heitin minikääpiön kerhoon ja muistinkin siinä sitten että minikääpiöllä on huomenna kerhokuvaus... MITÄHÄN Ihmettä tuo sinne päälleen laittaa kun kaikki vaatteet tuntuvat kutistuneen tai ne harvat sopivat on likaisina...pitäisi kai skarpata hieman. 

Isot meni kouluun ja heillä oli kaiketi ollut mukava päivä. Ainakin siinä vaiheessa kun tulin töistä kotiin oli kaikki hyväntuulisia. Kotiin tullessani heitin vain kassin kotiin ja nappasin porukan autoon ja lähdimme uimaan. Uimassa oli kivaa vaikkakin koko päivän minua vaivannut kylmyys tuntui siellä vain pahenevan.... Hieman vesijuoksin lämmitelläkseni mutta koska laiskotti niin pääosin lilluin vain tyttöjen kanssa.
Kotona iltapalaa tytöile. Mies lähti salille ja tytöt kävi nukkumaan. Itsekkin olen aivan rättipoikki joten taidan raahautua sohvalle levyksi. Inhoittava tunne että olen unohtanut jotain tärkeää on vaivanut töissä jo monta päivää enkä pääse siitä nyt oikein eroon. Töissä tarkistin kaikki muistilappuni mutta mistään ei löytynyt vnkkiä että mikä kumma se voisi olla.. himpun hirvittää että jos se on joku tärkeä niin kohta se lävähtää naamalle ja sitten on paniikki päällä.... no toivotaan että se on vaan joku muistikuva eikä olenkaan totta..siis se että olisin jotain unohtanut.  Syö vaan jotenkin ihan kauheasti jaksamis voimavaroja kun miettii ja miettii mutta ei muista...argh!!! ärtsyä. 

Tytöistä sen verran muuten varoituksen sanaa tutuille... eli kaikki tyttömme on nyt kovasti suunnitellut lähtevänsä virpomaan. Voi olla ettei sitten tosi paikan tullen haluakkaan mutta tällä hetkellä suunnitelmat on ainakin kovat. Kauemminpien sukulaisten luo lupasin heidät kyyditä mutta naapureille ja lähitutuille tiedoksi että isot raahaavat suunnitelmiensa mukaan minikääpiötä mukanaan ja he kiertävät sitten oksiaan heilutelemassa suklaa herkkujen toivossa... eli vink vink herkkuostoksille, sunnuntaina saattaa kolme kääpiötä kolkutella oven takana. 

Ainiin se piti mainitsemani... aloin kirjoittaa päiväkirjaa... joo o, pitkästä aikaa sitten teinivuosieni ajattelin että pitää saada ajatukset ylös ja ulos. Onhan tämän blogin kirjoittaminen tosin jo jonkinlaista päiväkirjan kirjoittamista mutta aloitin ihan uuden, ihan vain minua itseäni ja omia ajatuksia varten. Pääkoppa on jotenkin täynnä tavaraa ja johonkin se on purettava ja jos en ihan nyt joka asiaa viitsi tänne ammentaa niin ammennampa sitten tuonne.  

Mutta nyt aion  mennä levyksi sohvalle,!