Jos toissa päivänä elämä potki keskimmäistä päähän niin tänään on sitten vanhimman vuoro. 

Jos tuon juttuja uskoo niin voisi luulla että meillä on maailman tylsin ja tyhmin koti:

"Ei ole mitään tekemistä ja kaikkki on tylsää. Kavereiden kanssa ei halua leikkiä koska se on tylsää, siskon kanssa ei halua leikiä koska se on tylsää, EI OO MITÄÄN TEKEMISTÄ, Siskokaan ei saa leikkiä kenenkään kanssa koska se on epäreilua jos sillä on kaveri. Kukaan ei auta häntä missään ja hän joutuu aina tekemään kaikki, Mutta kaikki kuulemma häiritsee häntä eikä anna rauhassa tehdä mitään. Hänellä ei ole mitään kivoja leluja vaan kaikki on tylsiä ja vanhoja. Heidän huone on ruma ja sotkuinen ja sänky on ruma ja tyhmä. Hän ei mene eskariin koska siellä on tyhmää ja kaikki on tyhmiä MUTTA jos hän kuitenki menee niin me muut ei saada tehdä mitään koska se on epäreilua. MIksi eskari ei jo ala, ihan epäreilua kun se ei jo ala....  Tyhmää kun en osaa lukea KAIKKI muut osaa lukea.. mutta varmasti en ikinä aio opetella lukemaan.....KAIKKI ON VAAN NIIN VÄÄRIN!!!!!!!!"

Ainut kiva asia tuntuu olevan vaaveli jonka hän hyväksyy kyllä seurakseen.  Ja kaikki alkoi siitä kun menin ehdottamaan että "MItäs jos laittaisit haalarin päälle kun menet ulos" . En siis edes pakottanut vaan ehdotin kun ajattelin että haalari voisi olla kivempi noissa lumileikeissä kuin takki +housu yhdistelmä, mutta ilmeisesti ei sitten ollut .

Suurimman osan tytön jutuista olen antanut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siskon rääkkäykkseen olen puuttunut ja "KYLLÄ SISKO SAA LEIKKIÄ KAVEREIDEN KANSSA JOS HALUAA..."-lausetta olen hokenut tänään ehkä MILJOONA kertaa.  Ja sitä paitsi kun heidän huonetta katsoo jos sieltä ei ihan oikeasti löydy mitään mieleistä lelua niin jo on kumma. Minun mielestäni noiden huone vetäisi veroja jopa pienelle lelukaupalle.   Onneksi tyttö on pääasiassa juputtanut tuskaansa suht pienellä äänellä, eli ei nyt ihan kauheasti ole edes huutanut. Tosin ÄRSYTTÄVÄÄ on se kun tuohon juputukseen sisältyy niskojen nakkelua ja huokailua..... Ja kun kysyy että "Mikä sinua oikeasti harmittaa" niin vastaus on "NO EI MIKÄÄN!!!!!!"   ARGH!!!

Nyt kyllä aion kehua itseäni... EN OLE vielä MENETTÄNYT HERMOJA KERTAAKAAN, facebookkiin olen tietty marissut kurjuutta mutta vanhimmalle olen pystynyt (vielä) vastailemaan rauhallisesti, samalla asenteella kun kohtelen töissä vaikeita asiakkaita, eli olemalla hieman YLI-YMMÄRTÄVÄINEN... tosin tuo voi olla syy siihen miksi vanhin ärsyyntyy vielä enemmän mutta minkäs teet.. tänään en aio raivostua kunnolla.... EN AIO!!!

Nyt vanhinkin kyllä pikkuisen reipastui kun patistin heidät keskimmäisen kanssa yhdessä askartelemaan Vaarille nimipäiväkortteja.  Kun vaaveli herää päiväunilta lähdemme loppias/nimipäivä kahveille vaarin luo, toivottavasti tuo on nyt saanut kiukuteltua kiukkuenergiansa kotona ettei tarvitse siellä sitten kiukuta.   Mutta koska nuo kuulostavat nyt tuolla pöydän ääressä askarrellessa jopa iloisilta (vanhin jopa nauraa)  niin eiköhän tämä tästä suttaannut.

Ja kaikesta huolimatta on ne niin ihania .

Keskimmäinen on tänään ollut reipas ja leikkinyt naapurintytön kanssa ihan kiltisti ilman jupinoita. Ainut soraääni tuli siinä vaiheessa kun hän oli varmaan puoli tuntia rakentanut ja järjestänyt  leikkejään ja sitten tuli vaaveli ja kaatoi KAIKKI. NO mutta tuo nyt oli jo ymmärrettävä kiukunpuuska ja sekin meni nopeasti ohi ja hetken kuluttua vaavelikin mahtui mukaan leikkiin. Keskimmäinen odottaa kovasti ensi viikkoa, kerhoilua ja kerhokavereitaan. Harmiksi vaan yksi tytöt parhaimmista kerhokavereista lopettaa ja siirtyy seurakunnan kerhoon. No onneksi kerhoon jää kuitenkin vielä "the paras kaveri". Yksi uusi kerhotätikin tytölle tulee joten onhan siinä taas toimintaa ja sopeutumista pitkän loman jälkeen.

Vaaveli on tänään ollut ihan ok. Jostakin syystä olen nyt vain huomannut että etenkin ulkona vaaveli vetää herneen nenukkaan todella helposti jos juttelen muiden aikuisten kanssa tai lähinnä jos hän ei ole huomion keskipisteenä koko aikaa. Jos pihalla ei ole muita (aikuisia) niin minä saan rauhassa touhuilla, tehdä lumitöitä ja kantaa puita tms tällä välin vaaveli hommailee omiaa mutta annappas olla jos pihaan tulee joku tai ollaan lenkillä ja minä yritän jutella jonkun kanssa tai tehdä jonkun kanssa jotain juttua niin sitten alkaa huuto. Huutoon ei auta mikään leikki vaan silloin pitää päästä syliin ja yleensä huuto loppuu vasta kun "häiriötekijä" on poistunut. Tämä on ÄRSYTTÄVÄÄ... mutta eiköhän (toivottavasti) tuo mene pian ohi.

Tänään vaaveli sanoi ensimmäistä kertaa nelisanaisen jutun (siis jos lauluja ei oteta mukaan), hän sanoi että "Äiti auttaa kori painaa" tämä oli kun hän yritti kantaa painavaa puukoria pihalla... aika hienosti minun mielestä .