Vähänkö oli ihana huomata että yöllä oli satanut LUNTA. Maa on ihan valkoinen. Kun avasin koirille oven että pääsisivät pissille katseli Tessa ulkona olevaa valkoista ainetta aika epäilevin mielin..... hieman haistelua, terassin nuolemista ja hurjaa juoksua... taisi sitten kuitenkin päättää tykätä lumesta.  Lapset nukkuu vielä mutta osaan jos kuvitella millainen riemu tuosta lumesta nouseee.... IHanaa , talvi tulee, tekee heti mieli etsiä kynttilät esille ja alkaa niitä polttelemaan.

Mutta nyt vielä eiliseen... Eilen vanhin lähti kouluun aika murhe mielin. Itku tuli kun vaatteita laittoi päälle ja mahakin oli kipeä ja päätäkin särki. Onneksi naaprurin tyttö meni samaa matkaa kouluun ja se ihan selvästi helpotti lähtöä. KOulussa kaikki oli mennyt ok ja kotiin sitten palasi iloinen tyttö. Eli ilmeisesti päivän aikana tyttö huomasi että maailma ei kaatunutkaan siihen että hänen reissuvihkoon on merkintä tehty ja hän huomasi myös että ei ne muut muista koko asiaa eli ei tuijota häntä niin kuin hän mpelkäsi aamulla lähtiessään. MIes oli soittanut eilen aamulla opettajalle ja jutellut tapauksesta...

Siis tapaushan oli semmoinen että kolme tyttöä , vanhin mukaan lukien olivat syöneet koululla Hernesetas makeutus tabletteja (en tosiaan tajua miksi mutta olivat kuitenkin..) ja koska ne on pahan makuisia olivat he alkaneet sitten sylkeä niitä pois suusta. Vanhin ainakin omien sanojensa mukaan oli yrittänyt sylkeä maahan mutta ikävä kyllä ohi menevän tytön takki oli saanut osuman. Tyttö oli kertonut välitunti valvojalle ja välitunti valvoja vanhimman opettajalle. Opettaja oli kirjoittanut asian reissuvihkoon ja vanhin oli joutunut luokan edessä kertomaan mitä oli tapahtunut ja miksi. Vanhin joka on muutenkin luonteeltaan aika semmoinen herkkä eikä esim ole koulussa vielä halunnut esittää luokan edessä mitään jne... oli mennyt tietysti ihan lukkoon  ja eilen aamulla hän itku silmässä kertoi kun  KAIKKI TUIJOTTI Ja se ei ollut kivaa... en menee kouluuun enään... 

Opettajakin oli ollut miehen kanssa jutellessa sitä mieltä että vanhin ei kyllä varmaankaan ole tahallaan mitään tehnyt (on opettajan mielestä liian kiltti ja pidättäytynyt sellaiseen) mutta koska vahinko oli käynyt niin toki se oli selvitettävä. Vanhin ottaa vaan nyt hieman suhteettoman rankasti sen että reissuvihkoon on merkintä tullut. No asia on loppunkäsitelty eikä siinä sillätavalla mitään ole ja tälllä hetkellä ainakin siis näyttää että vanhinkin on päässyt yli tapahtuneesta, tosin tuo kun  ei puhu niin vaikea sitten loppulta sanoa että onko nin mutta ainakin eilinen käytös oli ihan normaalia ja iloista.

Sitten seuraavaksi keskimmäisen kuulumisiin. Kävin eilen juttelemassa eskariopen kanssa. Sieltä palaute oli ihan kivaa kuultavaa. Tyttö on kuulemma reipas ja saa hyvin kavereita ja on tykätty kaveri. Oppimisjutut on ihan ok eli niistä ei sitten enempää edes juteltu. Osaa ja uskaltaa yrittää.  Herkkä tapaus on tuo keskimmäinenkin ja puhuu paljon ja pohdiskelee asioita (tuttu juttu).  Jaksaa kuunnella ja keskittyä. Liikunnallisuus tulee kuulemma vahvasti esiin sekä tyttö kuulemma tykkää laulaa. Juu laulaahan tuo kotonakin mutta eskarissa kuulemma tykkää esiintyä ja opetella uusia lauluja, Petrattava asia oli sama kuin vanhimmallakin aikoinaan.... AINA EI TARVITSE OLLA NIIN TARKKA. Eli keskimmäisellä on samaa "vikaa" kuin vanhimmallakin eli ollaan asioista liian tarkkoja ja liian järjestelmällisiä. Eli jos nyt esim läksyt olisi unohtunut tehdä niin siitä ollaan aivan liian huolissaan. Samoten josaakin asioissa tyttö on liian kiltti ja ottaa hurjan raskaasti jos jostakin asiasta hänelle joutuu sanomaan (esim nyt alku aikojen vaikeudet ruokailun kanssa). Eli pitäisi opetella olemaan hieman huolettomampi.  Mutta tytön opettaja sanoi että Tuuli on aivan ihana ja valloittava persoona ja senhän minä itse tietysti jo tiesinkin mutta oli kiva kuulla se jonkin "ammattilisenkin" sanomana. 

Vaaveli sitten... eilen kun vanhin oli koulussa, keskimmäinen eskarissa ja oli palatnnut juttu tuokiosta niin läksimme vaavelille sovittamaan talvihaalaria... SE oli sopiva ja aivan ihan.. vaaveli on se päällä kuin karamelli...  Nyt haari siis odottaa kaapissa kunnon kovia pakkasia, niihin asti mennään tuolla vielä nippa nappa mahtuvalla. Mutta haalari ostoksen jälkeen käytiin kahvilla ja tyttö leikki kavereidensa kanssa siinä kahvilassa. Kun jatkettiin shoppailu kierrosta näytti vaaveli temppunsa.. eli ainakaan tämä nyt ei ole sitten niitä "liian kilttejä tapauksia" . Mentiin anttilaan ja kaveri katsoi itselleen takkia. Vaaveli bongasi sinisen roskiksen ja alkoi nuolla sitä... YÖKS!!!! no kun sanottiin että nyt loppu roskiksen nuoleminen niin tytö sai semmoiset kilarit että alta pois... huuto kantoi ja kauas!  SE on sitä omaa tahtoa se... onhan roskiksen nuoleminen juuri se juttu jota jokainen haluaa tehdä. 

Muuten iltapäivä' menikin sitten nopsaan. Tytöillä oli liikuntakerho ja sen jälkeen lähdettiin uimaan. UImassa oli kivaa, niin kuin aina. Tosin hallin ja veden lämpötilaa oli laskettu ja se tuntui ikävältä.. hrrrr... no nopeasti viileämpään veteen tottui ja uiminen sujui taas hienosti..

UImahallista sitten vaan iltapalalle ja nukkumaan, itse leivoin vielä täytekakun pohjan pakkaseen viikonlopun kemuja varten, tänään pitäisi leipoa vielä toinen toiseksi päiväksi. Viikonloppuna siis juhlitaan keskimmäisen 6 v synttäreitä.

Mutta nyt vanhimman herätykseen ja aamupalan laittoon.