Viime yö oli TUSKALLINEN. Flunssa pöpö ei suostunut liikahtamaankaan pois yltäni, siinä se vaan kökötti ja sai nenän tukkeutumaan niin että henki ei kulkenut ja kurkun kivistämään. Siinä kun pyörin koko yön sängyssä joka kerta kylkeä kääntäessä meinasi tulla itku kun kaikki lihakset ja nivelet oli kipeinä.... PRKL:n pöpö!

Aamu alkoi huonon yön jälkeen hieman alakuloisissa merkeissä. Lapset nukkui onneksi pitkään joten heihin ei nyt ainakaan vielä ole pöpö tainnut iskeä. Aamua piristi kovin minikääpiön kummilta saatu viesti, Tervetuloa aamiaiselle!  Heti alkoi hymyilyttää vaikka tiesinkin että aamiaisesta tuskin mitään maistaisin mutta vaihtelu oli tervetullutta. Kun lapset heräsi läksimme siis hotelli aamiaiselle Emmin työpaikalle. Siinä sittten söimme aamiaista ja lapset leikki leikkipaikalla ja me Emmin kanssa siinä ehdittiin hieman juoruilla piiiiiitkästä aikaa .'

Aamiaisen jälkeen tajusin että minun on paljon parempi olo jos ollaan ulkona, ilmeisesti ulkona on helpompi hengittää ja olo ei siinä pihalla tuntunut läheskään yhtä hirveältä kuin yöllä ja heti aamulla. Hetken siinä raivattii pihaa ommalla pihalla mutta sitten keksimme että lähdemme pikkuiselle sieniretkelle Kymin lentokentän metsään. OIkeastaan mitään kummempaa sienisaalista ei ollut tarkoitus saada, kunha vain nyt lähdettiin kävelemään. Sieniä löytyi kuitenki kivasti, Kanttarellejä saimme yhden kastikkeen verran samoin suppiksia. Oli oikein mukava tallustella hissukseen raikkaassa ulko ilmassa, olo tuntui kohtuulliselta ja tytöt oli hyvän tuulisia kun kirmasivat pitkin metsää sieniä etsien. Tessakin näytti silminnähden nauttivan vapaana juoksemisesta ja saikin välillä hurjia hepuli kohtauksia ja paineli pitkin metsää kuin aropupu .

Metsästä löytyi sienien lisöksi myös VALTAVA muurahaiskeko, kuvassa tyttöjen takana, sitä kekoakin ihmeteltiin pitkä tovi.

Sieniretkellä vierähti parisen tuntia. Kun tultiin kotiin syötiin ruokaa ja ihmeteltiin eloa. Sisällä olo tuntui kurjalta ja mietimme hetken että mitä keksisimme ulko puuhaksi. Oikeastaan vanhimman ideasta, hän tuli kysymään että "mikä sen paikan jossa oli juoksuhautoja olikaan", päätettiin lähteä Salpamuseoon. Viime kesänäkin siellä käytiin ja silloinkin paikka oli todella hauska. Tälläkin kertaa museo täytti lasten kaikki odotukset. Kierrettiin punainen ja sininen ulkoilureitti, yhteensä ne reitit ovat vain pikkuisen alle pari kilometriä mutta matkanvarrelle mahtuu PALJON ihmeteltävää, tykkejä, bunkkereita, tähystystorni  panssarivaunuja sekä juoksuhautoja, ihan mieletön paikka ja mikä parasta SAI OLLA ULKONA. 

Alla kuvia retkestämme:

Paluumatkalla oli aika villi meno autossa, sisarusrakkautta parhaimmillaan 

keskimmäisen kädet sai värin mustikasta, mustikoita oli PALJON vaikkakin maku oli jo aika vetinen.

Kun päästiin retkeltä kotiin oli kotona odottamassa ajastuksella lämmitetty sauna. Ennen saunaa heitin vielä pannukakkun uuniin ja sitten saunottiin. Nyt tytöt katselevat telkkarista avaraa luontoa ja kohta nautiskelemme pannari iltapalan.

Tosi kiva päivä takana vaikka flunssapöpö onkin kiusana. Ihanat lapsukaiset minulla ja tänään taas huomasin kuinka ihanaa heidän kanssaan on viettää aikaa. Edes zumban väliin jääminen (flunssan sekä halun olla pelkästää lasten kanssa) ei haitannut yhtään, harrastuksiin ehdin myöhemminkin mutta lapset on kuitenkin aika pienen hetken vaan pieniä. 

Huomenna sitten päivä koostuukin käytännössä kokonaan lasten harrastuksista on isojen zumbaa, minikääpiö tanssia ja vanhimman pianotuntia. Huomiselle illalle  lupasin lapsille jonkun lastenleffan.... eli ihan kiva päivä tulossa lienee huomennakin.