Nyt täytyy sanoa että vitsit olen ylpeä itsestäni... Selvisin noiden kolmen tylleröisen kanssa lääkärikäynnistä kertaakaan hermostumatta.  En hermostunut vaikka jouduimme odottamaan lääkäriä yli puoli tuntia, en hermostunut vaikka keskimäinen ja vaaveli kähnäsi joka ikisestä asiasta keskenään, en hermostunut vaikka vanhin luuraili pitkin käytäviä häviten välillä kokonaan en hermostunut vaikka lähdössä tuli niin kiire että huomasin unohtaneeni kotin KAIKKI tarpeelliset (kela kortin, pillimehut ja tikkarit). JIHAA... minä en hermostunut!!! 

Itse lääkärissä käynti meni tosi mallikkaasti. Tytöt olivat todella reippaita ja potilas eli lääkärikammoinen vanhin sai itsensä tsempattua tosi hyvin. Aivan itse istui tuolille ja antoi lääkärin katsoa korvat ja kuunnella ja koputella, ei itkun tiraustakaan eikä pelokasta hysterisointia!!!  Oli kyllä mukava lääkärikin. Aika semmoinen nuori (tai no joku minun ikäinen eli ei kai sitä nyt ihan nuoreksi voi enään kutsua) setä joka osasi ottaa lapset hienosti huomioon. Lääkäri katsoi siis vanhimman korvat ja totesi että molemmat oli tulehtuneet. Toinen pahasti ja toinen sillai alkavasti, antibiootti kuuri siis napsahti.

Lääkäri katsoi minun pyynnöstä myös vaavelin korvat (kun silläkin on kuumetta) mutta ne olivat aivan siistit. Koska lääkäri katsoi vaavelin korvat ehdotti keskimmäinen että "voitko sie katsoa miunkin korvat kun hieman kolottaa...?" Lääkäri kurkasi sinnekkin mutta ne  olivat onneksi ihan terveet... kätevää koko perhe siis tsekattiin  samalla lääkäri käynnillä , tosin minä kieltäydyin kunniasta kun lääkäri heitti puoli tosissaan hymyillen että "Haluaako äitikin että tutkitaan hieman...?" 

Nyt päästiin vihdoin apteekin kautta kotin. Isot leikkii legoilla ja vaaveli kiduttaa minua roikkumalla jalassa ja vaatimalla ruokaa.. kaipa se olisi kokkashommiin lähdettävä.

Tälle päivälle ei ole ohjelmassa muuta kuin sairastupaa... jossakin välissä makuunniin hakemaan leffa ja karkkia, illalla saunaa ja telkkaria...  eikös kuulosta aika hyvältä!

Tässä eiliset potilaat: