Lupasin positiivista päivitystä jo ajat sitten mutta ei vaan ole kuulunut.. Monet varmaan miettii että eikö tuolla ole mitään positiivista sanottavaa.

Älkää huoliko.. on minulla. Viime ajat on vaan ollut taas semmoista hullunmyllyä vaikkakin positiivista semmoista että en ole ehtinyt koneella istuskella.

Eli nyt positiivinen päivitys eli en mainitse sanallakaan lääkäripaskuuksia enkä niitä muitakaan juttuja jotka mieltä on vääntänyt.

Nyt vaan pelkkää iloa ja aurinkoa. :)

Positiivisuus... eka ja ehdoton ykkönen LAPSET.

Likoilla menee hyvin. Kolme tempperamenttista sisupussia samassa asunnossa aiheuttaa välillä väkisin pieniä konflikteja mutta pääsääntöisesti hyvin pyyhkii.

Yhtenä päivänä vanhin jäi jumiin vessaan. Yläkerran vessa lukko oli jotenkin viallinen ja tyttö jumahti sisään. Onneksi tämä sattui sillai että aikuisia oli kotosalla. Sen illan teemaksi tulikin pelasta tyttö WC:stä. Eli kun Jemu jumittui vessaan tuli siskot hakemaan  minut apuun ja sitten alkoi projekti, mikä ei sitten ollutkaan ihan helppo.  Puolisen tuntia rassattiiin lukkoa kuin parhaatkin tohtorit. Keskimmäisellä oli suoralinja isäänsä joka oli tietenkin töissä tapahtuman aikaan. Mies jakeli puhelimitse neuvoja jotka keskimmäinen sitten välitti minulle. Minikääpiö haki ja ojenteli työkaluja kuin paraskin leikkaussaliavustaja. :) Lopulta puolen tunnin rassaamisen, saranojen säätöruuvien irrottamisen sekä oven vatkauksen (ja aika monen hysteerisen naurun purskahduksen ja kirosanan jälkeen) likka vapautui vessan syövereistä.  Juurikin sopivasti koska seuraava ajatuksemme oli hakata ovi palasiksi.  Jälkeenpäin aika isot naurut ja pienet sydämen tykytykset siitä että mitäs jos tuo olisi käynyt niin että aikuisia ei olisi kotona ollut ja tyttö olisi ollut aivan yksin… mutta onni siis onnettomuudessa ja likka pääsi pois ja ovikin säilyi ehjänä. Lukkopesä meni vaihtoon ja nyt toimii taas.. ehkä…

Muita tyttöjen mainitsemisen arvoisia juttuja on esim isojen likkojen  Kuorokimara. Rauhalan koulun musaluokat oli siellä esiintymässä  viime perjantaina ja täytyy sanoa että vaikka oli hieman ärsyyntynyt ja väsynyt työpäivän jälkeen ja kiukuttelin mielessäni että perjantaina suoraan töistä on juostava tuonne kulttuuri tapahtumaan niin oli kyllä hieno tapahtuma. Loistavia ja taitavia kuoroja. Pietarista oli tullut vierailemaan myös ISTOK kuoro ja se oli siis yksinkertaisesti aivan loistava. Näkee kyllä että kuoro on tottunut kiertämään ja esiintymään. Vaikka varsinaisesti kuoron biisit ei nyt ollutkaan minun musiikkimaksua hiveleviä niin silti esiintymisen aikana kylmät väreet kiiri pitkin käsivarsia taitavia lapsia ja nuoria.  Toki myös nämä kotikulmien kuorot olivat loistavia ja iso hatun nosto musaluokkien opettajille.. aikamoista duunia he tekevät siellä koululla. Kiitos heille siitä.

Kuorokimaran lisäksi huippuhetkiä tietty jalkapallon parissa. Futsal viikonloppuna käytiin laittamassa pojat ojennukseen. Ihan huimia pelejä Pyrol areenalla. kaikki, koko joukkue , antoi itsestään kaiken ja tulokset oli hienoja. Maaleja, tiukkaa vääntöä ja iloisia ilmeitä. IHAN PARASTA. 

Mitähän muuta… ai niin alkaa minikääpiön kouluun lähtö lähestyä. Ensi viikolla on kouluun ilmoittautuminen… kun näin eskarissa lapun kouluun ilmoittautumisesta teki mieli kaapata minikääpiö kainaloon ja rutistaa lujaa… niin iso jo. nyyh! Mutta toisaalta, onhan se aivan IHANAA. Tyttö on ilmoittautumisesta ihan innoissaan ja nyt kun etuhampaatkin vielä alkoi irtoamaan ja eskaritäti sanomaan että semmoinen sanonta on olemassa että kun ylähampaat lähtee niin  ”koulunportit aukeaa” , on riemu ja ilo irtoavista ja heiluvista hampaista ja tuosta kouluun ilmoittautumisesta ihan kaksinverroin suuri.

Eipä tähän voi muuta sanoa kuin IHANAT IPANAT MINULLA!!

Tässä muutama kuva rakkaista pupusista. :)

Keskimmäinen sai hammasraudat. Väriksi hän valitsi sinisen. :) (isosiskolla on pinkit)

Rakas keskimmäinen. Monet ovat luulleet tätä kuvaa minun lapsuuden kuvaksi.. ilmeisesti jotain samaa näköä on sitten tytössä ja äidissä.

Minikääpiö. Futsal hommia hänelläkin on ollut. omissa harkoissa on pääasiassa poikia mutta  se ei menoa haittaa, hulluttelua , hauskan pitoa ja hymyä... se on Minikääpiön FUTISKOULU.

Maalivahtina

Koulun portit aukeaa... Eka Ylähammas lähti ja viereinen heiluu villisti.

Harvahammas taivaanlammas....

Katselin juuri kameraa että vanhimmasta en ole saanut napattua aikoihin mitään kuvia mutta onneksi tässä apuun tulee Instagram josta sain napattua screensaverilla myös vanhimman  likan kuvia myös sukulaisten ihmeteltäviksi.

Jotenkin salaa on vanhimmasta tullut jo ihan iso neiti....

Lasten lisäksi positiivista mukavaa on tiedossa huomenna eli ystävänpäivänä. Lapset menee lauantaisen koulupäivän jälkeen mummille ja papalle yövieraaksi ja mie ja mies ollaa ihan kahdelleen. Viime kerrasta kun on ehtinyt jutella tai vaan olla on aikaa niin etten edes muista. Mutta hyvää kannattaa odottaa. Huomiselle olisi suunnitteilla meidän näköinen iltapäivä/ilta. Likat kun lähtee niin me suunnataan salille ja lenkille. Illalla leffaan ja syömään. Mie olen innoissani. :)

Muuta positiivista tuo tietenkin tuleva ylläksen reissu. Lasten hiihtoloma viikolla on meille miehen kanssa myös lomaa/vapaapäiviä ja lähdemme Ylläkselle. Tuossa jokin aika sitten meinasi koko matka peruuntua koiran hoitoongelmien vuoksi mutta nyt ihana ihana työkamuliini on luvannut katsoa koirien perään joten matka onnistunee kuitenkin. Lapset odottaa matkaa kuin kuuta nousevaa.. ja niin odotan minäkin. Ihana pieni hengähdystauko kaikkeen omien rakkaiden ihmisten kanssa. Sillä energialla jaksanee taas puskea loppu talven eteenpäin.  Eli ensi viikko vielä töitä ja sitten pe-la yönä kohti pohjoista. laskettelua, uimista, ulkoilua ja  leppoisaa oloilua odotan viikolta.

Mutta nyt ei muuta kuin naamaa hangon keksille ja nautitaan elämästä!