Ystävyys… Ystävyys sana tuo minulle mieleen pienen lasisen enkelilasikoristeen jonka näin Tallinnassa viime reissulla. Enkeli oli käsin tehty ja se oli sijoitettu tauluun jossa oli nätti runo ystävyydestä ja rakkaudesta.

Kun näin tuon taulun otin sen käteeni ja mietin että kenelle haluaisin tämän antaa, kuka olisi minun ystäväni. Mieleeni nousi heti muutamat kasvot, muutamat kasvot joille olisin enkelin halunnut antaa.  Taulu jäi kauppaan…mutta nuo kasvot jäivät mieleeni.  Nuo muutamat ihmiset on minulle niitä tosi ystäviä, ystäviä joiden ajatteleminen lämmittää ja muisteleminen naurattaa ja itkettää yhtä paljon. Osaa heistä en näe enää oikeastaan lainkaan mutta silti sydämessä heidän kohdallaan on aina merkintä ”YSTÄVÄ”. 

Jos olisin lasienkeleitä ostanut niin kenelle ne olisinkaan antanut….kenellä on paikka siellä missä lukee ystävä.

Yksi heistä  on lapsuuden ajan paras kaveri, paitapeppu  frendi jonka kanssa sain jakaa suurimmat salaisuudet ja koin ne ehkä tärkeimmät hetket siirtyessäni lapsuudesta aikuisuuteen. Ei niin pientä eikä niin suurta asiaa jota tämä ihminen ei olisi silloin kuullut ensimmäisenä.  Kaipaan usein niitä hetkiä jolloin nauroimme katketaksemme tai hölmöilimme. Hänen kanssa tuli tehtyä typeryyksiä ja pöllöiltyä, hänen kanssaan salaa hankittiin kielimatkalla napalävistykset joiden kanssa sitten verta valuvina hiippailtiin ympäri kaupunkia desifiointiainetta vähän väliä napaan suihkuttaen, oltiin ihan lapsia vielä tuolloin. Hänelle antaisin enkelin jos voisin.

Yhdet kasvot kuuluu ihmiselle jolle tulee aina olemaan isopaikka sydämessäni. Hän ei itse tule varmaan koskaan ymmärtämään kuinka tärkeä osa hänellä oli siinä että minusta tuli juuri minä, hänellä on tärkeä osa siinä että perheeni on juuri sellainen kuin se on. Kun tätä ihmistä halaa tervehtiäkseen pitkästä aikaa saa siitä niin paljon voimaa että voisi siirtää vuoria ja kun halaa hyvästiksi jää pieni pala sydäntä jonnekkin. Hänen puolestaan olen pelännyt, hänen vierellä  olen nauranut vedet silmissä ja hänen kanssaan olen itkenyt. Jos perheen ulkopuolella on joku ketä voisi kutsua perheeksi niin se olisi tämä henkilö. Hän oli ja on tärkeä vaikken sitä enää hänelle osaakkaan sitä kertoa. Hänelle antaisin enkelin jos voisin.

Kaikkein rakkain ystäväni on mieheni, hänelle tosin jos enkelin antaisin ei hän sillä mitään tekisi, hän tietää että hänellä ja hänen lehmän hermoilla ja suurella sydämellä on aina sija elämässäni, hän ei tarvitsisi lasin palaa todistukseksi siitä että hän on minulle tärkeä, ihminen joka hyväksyy minut kaikkine heikkouksineni.

Muutamat muutkin rakkaat kasvot on mielessä kun tekstiä kirjoitan. Muutama muu ihminen jotka tietää enemmän kuin muut, jotka ovat ehdottomasti enemmän kuin muut, nämä kaverit  olisivat enkelin ansainneet.

Yhden enkelin ottaisin itselleni, pitäisin sitä tallessa muistuttamassa minua… muistuttamassa minua niistä tärkeimmistä, välillä kaivaisin enkelin esiin ja miettisin että olenko itse ollut enkelin arvoinen ystävä kenellekkään.

Hyvää ystävänpäivää ja enkelin siipien havinaa kaikille!