Ei tainut olla meitin 3 v samaa mieltä, meinaan siitä että äitin jumppakerho on kiva juttu. Tosin en minäkään tällä kerta siitä mitään onnistumisen tunteita saanu. Tyttö reppana itki melkein koko jumpan koska "Mie haluan vaan juosta eikä tehdä mitään muuta..." Minä pöllö oli sanonut että jumpassa juostaan ja leikitään ja tietenkin oli varmasti ainut kerta jolloin ei juostu justiinsa yhtään . Voi tyttö raukkaa kun ei saanut juosta (tai sai hippa leikissä mutta tyttö jäi heti ja sehän se vasta harmittikin ), olisi ollut ristikävelyä ja loikkia mutta eihän ne kelvannut kun isot  tytöt oli puhuneet maa, meri , laivasta ja minäkin juoksemisesta.   No mutta minkäs sille tekee joka kerta ohjelma on eri ja tällä  kertaa tälläinen, muut lapset näytti kuitenkin viihtyvän ja hyvä niin. Tällä kertaa harjoiteltin myös tonttujumppaa esitystä varten, Tonttujumpassa minikääpiö oli kuitenkin mielellään mukana ja positiivisena sanottakoot että kivempi tämä näin on kun tyttö on mukana niin ehdin häntä näkemään. Eli tulevaisuudessakin aion tyttöä mukana kuljettaa jos ei halua osallistua niin odotelkoot sitten sivussa tai roikkukoon sylissä, omia lapsia vartenhan minä kuitenkin ensi sijaisesti olen olemassa... Ikäväkin reppanalla oli tainut olla koska äskein hän istui sylissä apina asennossa roikkuen , ja kun kysyin niin kyllä hän haluaa ensi kerrallakin mukaan, omien sanojensa mukaan "Mie saatan olla reipas ensi kerralla...ehkä...."  

Isot oli jumpassa ihan mukavasti. Jonkin verran toki heihin vaikutti se kun näki että siskoa harmitti. Äsken keskimmäinen kysyi että "Saako minikääpiö potkut jumpasta kun se itki siellä, ...?" "no jos iina joutuu lopettamaan niin miekin lopetan !"  Jatkoi myötätuntoinen keskimmäinen. Yritin selittää että ei se että harmittaa aiheuta "potkuja" jumpasta. Se että jos haluaa olla mukana niin silloin saa olla mukana ja jos harmittaa niin sitten harmittaa ei se sen kummempaa ole. Tietty pitää yrittää käyttäytyä ja uskoa mitä sanotaan mutta pahalle mielelle ei voi minkään, jos itkettää niin itkut itketään ja seuraavalla kerralla katsotaan jos ei enään itkettäisi niin paljon. Keskimmäinen tyytyi vastaukseen ja sanoi minikääpiölle että "Ensi kerralla me varmaan juostaan ja jos ei juosta niin mie voin juosta sun kanssa sen jälkeen."  

Itseä tietysti harmittaa vietävästi että jos minikääpiö ei tuosta innostu siis pidemmällä tähtäimellä. Koska totuushan on se että jos minikääpiö ei ala mukana käydä ( siis tulevaisuudessa, ensi vuonna jne) niin sitten joudun minäkin hommasta alkaa jättäytyä sivuun niin hauskaa kuin se onkin. Aika omille lapsille jää muutenkin niin vähäiseksi että en sitten kyllä voi sitä kallisarvoista aikaa viettäää poissa kotoa yhtään pakollista enempää.... No mutta murehditaan tuota sitten myöhemmin, minikääpiö on muutenkin usein aika kriittinen uusien asioiden ja ihmisten suhteen ja olin ehkä himpun väärin markkinoinnut asian eli en ollut tarpeeksi selventänyt mimmoista siellä on ja mitä siellä tehdään eli odotukset eivät kyllä varmaankaan vastanneet yhtään toteutunutta paitsi tietysti tonttujumpan osalta. Ehkäpä ensi kerralla sitten menee paremmin tai ainakin osaan varautua enemmän itkuun ja varata mukaan pari varapärettä mukaan.  Tosin ihme kyllä itku ei minua niinkään hermostuttanut vaan enemmänkin sydäntä särki nähdä tyttönen murheellisella mielellä, kauhea ikävä koko kolmikkoa koko päivän ja sitten vielä kaiken päälle näkee että toisella on pahamieli eikä pääse kunnolla antamaan lohtua ja myötätuntoa silloin kun nuppunen sitä kaikista eniten kaipaisi. Onneksi äsken nukkumaan menoa ennen ehdittiin halia kaikkien tyttöjen kesken oikein kunnolla. Tosin taisi halit tulla tarpen enemmän äidille kuin tytöille. No huomenna on onneksi vapaapäivä ja AIKAA!!!

 Tähän loppuun sopiikin loistavasti runon pätkä jonka joku face kaverini oli faceen laittanut ...

eli niistä pienten ihmisten raivareista, tämän kun äitnä aina muistaisi....

Te isot ihmiset ymmärtäkäähän voi pientäkin joskus ottaa päähän. Voi lastakin väsyttää päivän työ voi hälläkin mennä huonosti yö.

Voi ystävä pettää ja huutaa pomo ja muutenkin olla surkea olo. Voi raivari tulla ja palaa proppu kun aina on niin tavaton hoppu.

Ei murheet ole vain isojen alaa voi pikkuiseltakin pinna palaa. Voi sattua harmeja aamusta asti, niin, että keljuttaa kamalasti.

Voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin ja isääkin siepata ylen määrin. Voi päivä mennä niin pipariks että on pantava ranttaliks.

Siis koettakaa ottaa lapsenne lukuun te kuulutte samaan heimoon ja sukuun. Ei aina paista ja ole kesä ei kotikaan ole vain kilttien pesä.

Jos paha on päivä sulla tai mulla niin annetaan kiukkujen ulos tulla. Niin aina ei vallitse riita ja känä ja muutenkin pysytään terveempänä