HMMM:.. viimeistään nyt on sitten vaaveli oppinut "isojen tavoille".  Tänään näytti kyllä tuossa äsken taas semmoisen shown  että oksat pois.

Kaikki alkoi oikeastaan jo isojen tanssiesityksessä. Tytöt tanssi hienosti mutta vaavelia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa katsoa muita kuin meidän tyttöjen esitystä. Jo ensimmäisellä puoli ajalla vaaveli yritti kaikki mahdolliset temput pois päästäkseen... "Pissattaa, kakattaa.... jano, kuuma, paha olla sattuu" jne...  

väliajalla tyttö oli ihan normaali, järsi pullaa ja joi mehua... Koska tilanne tavallaan väliajalla rauhoittui ajattelin että kyllä se toinenkin puoli aika menee...  Ei olisi pitännyt nuolaista ennen kuin tipahtaa... neiti "En varmana istu, en varmana tanssi, en varmana makaa, en varmana ole hiljaa  jne... temppuilu jatkui... onneksi musiikki tuli aika kovaa niin tytön "komentelua" ei ehkä kuulunut kauhean kauas.

Viimein koitti viimeinen tanssi ... ja siinä vaiheessa minä huokaisin helpotuksesta... mutta taaskaan ei olisi pitänyt...   Katsomossa oli nukkuva vauva ja koska en päästänyt vaavelia sitä herättämään nosti tyttö semmoisen älläkän että jouduin kantamaan huutavan ja sätkivän lapsen ulos...   Ulkona tyttö ei halunnut tulla sylissä mutta ei myöskään halunnut itse kävellä... vaikeaa... lopputulos oli että huutavana ja rääkyvänä vaaveli sitten saapui autolle. Autossa hän alkoi vaatimaan lastenlauluja ja koska MINÄ OLEN JÄÄRÄPÄÄ ja en palkitse huonoa käytöstä lastenlauluilla alkoi sitten uusi mellakka. Vaaveli huusi ja komensi lastenlauluja, Kiljui ja taas komensi, huusi ja tuskastutti siskonsakin huutoon...

Kotona  isot tytöt yritti kaikilla tempuilla saada vaavelia hiljaiseksi mutta eihän siihen mikään auttanut. Tyttö huusi ja kiljui ja makasi maassa ja hakkasi käsiään lattiaan. POtki ja kiljui. Halusi syliin mutta sylissä alkoi raapimaan ja potkimaan.... Ainoat sanat mitä sai selvää hänen huudostaan oli "Äiti pois...."   Tässä vaiheessa ajattelin kokeilla että antaa tytön huutaa ja rauhoittua. Sanoin isoille että annetaan vaavelin olla ja kiljua, patistin isot tytöt suihkuun ja siinä se vaaveli  sitten kiljui ja kiljui ja kiljui  (vartin verran mutta se kyllä tuntui paljon pidemmältä ajalta)...  mutta sitten yhtäkkiä... huuto loppui. Vaaveli tuli rappuset alas kellariin ja suihkuun. ihan kuin eri tyttö olisi tullut paikalle. Mentiin iltapallalle ja siinäkin tyttö oli kuin yhtä hymyä...

Äsken kun peittelin tytöt nukkumaan vaaveli tuli syliin ja sanoi "Äitin tuulta..." (äiti kulta) ja antoi kunnon pusun ja halin...   

 

Sanoisin että hieman kummalista käytöstä mutta ... tuotahan se kaksi vuotiaan uhma muistaakseni kyllä on... Aika on kullannut muistot ja voisin väittää että "Ei isot koskaan olleet näin pahoja" mutta uskoisin että joku kuka on joutunut silloin tuskastelujani kaksi vuotiaan uhmasta kuuntelemaan sanoisi että ihan samanlaisia  "Pieniä rakastettavia kiukkupusseja" nämä on kaikki ollut.