Jotenkin on levoton olo. Aivot kaipaisivat jotakin uutta puuhaa mutta sydän haluaisi olla kotona lasten kanssa. Opiskelu on käväissyt mielessä mutta aika nopeasti se on myös aina mennyt pois mielstä. Kummallista levottomuutta. Omaan työhön en nyt vielä halua ainakaan kokoaikaiseksi palata, se on varma, lapset on vielä niin pieniä että joka päivä toimistossa viiteen istuminen  ja ajatus että joku muu kasvattaa minun lapset saa minut lähinnä ahdistumaan. Jotain osa-aikaista puuhaa voisin kuvitella tekeväni, pari päivää viikossa jotain oikeaa aivo työtä ja sitten taas loput viikosta lasten kanssa. Tai sitten opiskelua mutta sitäkään en haluaisi pääsääntöisesti tehdä... voi kumpa voisi olla  kahdessa paikassa yhtä aikaa...  NO ehkäpä tämä on tälläistä syksyistä uuden kaipuuta.... Ja suuri kysymyskin on "OLISKO MINUSTA ENÄÄN OPISKELIJAKSI!?!?!?!  Ja tietty toinen kysymys sitten olisi että mitä alkaisi opiskella???? No laitetaan mietintä myssyyn....

Tänään keskimmäiselläkin alkaa vihdoin ja viimein ihan oma kerho. Siis oma ryhmä joka kokoontuu kerran viikossa. Tyttö joutui/pääsi iltapäivä ryhmään joka kokoontuu 12:30-15:30. TOdella hyvä aika meidän rutiineille. Eli ehdin heittää keskimmäisen kerhoon ennen kuin pitää hakea vanhin eskarista ja sitten kun vaavelöi herää päiväunilta ehdimmme hakemaan keskimmäisen porukalla kerhosta, pientä jouksuahan tämä aiheuttaa mutta "vierivä kivi ei sammaloidu" 

Kerhon lisäksi tänään illalla on tyttöjen satutanssi. Ja muuta ei sitten olekaan. Syksyisiä pihapuuhia jos saisi tehtyä... tai sitten jätän nekin huomiseen . Niin ja tutuille tiedoksi: LUUMUJA ON PALJON... kuppi mukaan ja kylää meille!!!