Aamulla oli kello soimassa puoli kahdeksalta ja heti alkoi valmistautuminen serkun pojan rippijuhliin. Mekkoset päälle ja kaikki tavarat löytyi ilman paniikkia Kirkko alkoi kymmeneltä kuten kai jumalanpalvelus aina. Kirkko oli aika pitkä ja virret täysin vieraita Tytöt jaksoi kuitenkin kohtuullisesti. Vanhin oli tosi hienosti, keskimmäinen semihienosti ja minikääpiökin pysyi hiljaisena eikä aiheuttanut katastrofeja tai saanut kohtauksia joita olisi pitänyt maan alle vajota katsomaan. Itseäni hieman hymyilytti minikääpiön tekemä hämmästynyt huomio siitä että Kymin kirkon maalauksissa eikä kipsi valoksissa ole yhtään naista... vaina miehiä... Hieman huvittuneena kuuntelin myös keskimmäisen ja minikääpiön käymää hiljaista väittelyä siitä että onko jumala nainen vai mies... JOssakin vaiheessa tuolle keskustelulle (vaikka se hiljaa käytiinkin) oli pantava stoppi, ihan vaan varmuuden vuoksi ennen kuin kaksi väittelijää ottaa äänen avuksi väittelyyn.   
Kirkosta mentiin rippikoululaisen kotiin kaffeille ja sielläkin kaikki meni hienosti. Iso poika on juhlakalusta jo tullut js hänen siskonsakin on jo melkein aikuiseksi varttunut... miten nuo muut lapset kasvaa silmissä mutta omat ei vanhene... tai jos omat vanhenee niin itse nyt ainakin pysyy vielä parikymppisenä. 
Tässä muutama kuva:

aamulla ennen lähtöä:
 






juhlissa otetut kuvat, ensimmäisessä kuvassa pikkuserkusten sarja:


Ja seuraavassa meidän tytöt juhlakalun ja hänen siskonsa kanssa:



Juhlat siis meni mukavasti, kakku ja voileivät oli makoisia. Kiitos vaan juhlakalulle ja hänen perheellleen.

Mutta ekat juhlat meni siis mukavasti... ehdin jo huokaista että kaikki osasivat olla ihan suht hienosti.... mutta juu-u., huokaisimpa liian aikaisin....
Juhlien jälkeen tultiin kotiin annoin lapsille ruokaa ja vein vanhimman pianotunnille. Pianotunnin jälkeen oli vuorossa seuraavat juhlat. Ystäväni tyttären 8 v kemut. Tytöt oli juhlia odottanut kovasti ja kaikki me sinne hyvin mielin mentiin MUTTA en tiedä oliko väsy (varmasti) vai mikä mätti meidän neitejä... Ja nimenomaan meidän isoja tyttöjä. MInikääpiö leikki ihan kivasti wambbasen kanssa paria erimielisyyttä lukuunottaen mutta meidän isot, siis ne joiden kanssa on helppo käydä ja jotka osaavat olla jne.... niin ihan mahdotonta käytöstä. Vanhin istui sohvan nurkassa ja pillitti pienemmästäkin, milloin huoletti koulu ja milloin mikäkin, leikkiä ei voinut vaan piti murjottaa siinä sohvalla. Ja kertoa joku negatiivispainotteinen sana ihan JOKA IKISEEN KESKUSTELUUN!!!!  Keskimmäinen kitisi ja vinkui mahaansa mutta mitään ei huolinut helpotukseksi, ei vettä eikä mitään mitä joku vaan tarjosi Jos joku kysyi jotain oli vastauksena molemmilta vain kitinää ja vikinää.... En edes tiedä kiittikö nuo kahvipöydästä lähdettyään mutta heipat ja loppu kiitokset piti oikein niiistä rutistaa.....HUOH!!! Ihan kuin olisivat jossain savimajassa kasvaneita...... ARGH!!!!  Minua jotenkin niin nolottaa ihan. Anteeksi Taru, ihanat kemut oli ja oli ihana nähdä sinua ja tyttösiä ja Urpsaa nyt tietenkin mutta nyt taas varmasti sulkeudutaan neljän seinän sisään pitkiksi ajoiksi eikä näyttäydytä missään ennen kuin nuo oppii jotain...  

Keskusteltiin juhlat kyllä tässä kotona läpi. Kerroin että he olivat todella hienosti ensimmäisissä juhlissa ja ole ylpeä heidän siellä olo käytöksestään mutta  juteltiin myös sitten juhlista nro 2 ja siitä että ei toisen juhlissa vaan voi olla naama väärin päin, jos ei pysty olemaan niin sitten on jäätävä kotiin. Keskusteltiin myös siitä kuinka rumaa on roikkua sohvan selkämyksessä että "Tylsää.. mennään pois..." jne, ei ehkä tule kaikkein parhain mieli juhlien emännälle...... Kyllähän minä tiedään että nuo ymmärsi mistä puhutaan ja varmastikkaan ei enään seuraavissa pippaloissa noin huonosti käyttäydy (tai ainakin muistutus riittää) mutta kyllä täytyy sanoa että ei sitä taas tällä hetkellä ihan korkeita pisteitä itselleen kasvattajana anna kun 8 ja 7 vuotiaat käyttäytyy kuin pienet apinat. 

Huoh... nyt vedän peiton korviin ja painun sohvalle levyksi....