Usko, toivo ja rakkaus ❤

Usko. Vuosi on vaatinut paljon uskoa. Minun on pitänyt uskoa siihen että joskus on se kauniimpi aamu. Uskoa siihen että elämä kantaa vaikka välillä askel on raskas ja aallon pohja pimeä. Vuosi on antanut uskon ja toiveen paremmasta.

Toivo. Vuosi on antanut aihetta toivoon. Toiveen siitä että joku ottaa kiinni kun putoaa. Toiveita kauniista illoista ja aurinkoisista aamuista. Toiveen rauhasta sisälläni, siitä että ei enää tarvitsisi juosta karkuun itseään ja omia pelkojaan. Toiveen siitä että joskus uskallan katsoa peiliin ja todeta itselleni että kelpaan juuri näin. Vuoteen sisältyy toive siitä että kaikilla on joskus rauha ja hyvä olla.

Rakkaus. Ja tärkein niistä on rakkaus. Se ei häviä, eikä se murene, sen voima ei katoa. Ei vaikka pitkään luulin että sen kadotin ja epäonnistuin. Vaatii aika monta kyyneltä, aika monta unetonta yötä, monta kylppärin lattialla vietettyä hetkeä ja ystävän hihaan niistettyä nenää ennen kuin uskaltaa ymmärtää että elämä jatkuu ja rakkaus pysyy vaikka jotkin asiat muuttuu.
Tärkeä ja rakas ihminen sanoi minulle tuossa taannoin että vaikka kaikki muuttuu niin kukaan ei katoa, mikään mitä olen saanut ei häviä. Sillä hetkellä ymmärsin että kaikki se mitä olen saanut, kaikki mitä olen kokenut ja kaikki mitä tulen vielä saamaan ja kokemaan on rakkautta suurimmillaan.
Elämä on suuri rakkaustarina ❤

Voisin kiittää vuodesta niin montaa ihmistä että vuosi jos toinenkin ehtisi vaihtua heitä luetellessani. Mutta lähetän kiitoksen heille jotka tietävät elämääni koskettaneen.
Pidetään ensi vuonnakin huolta toisistamme.

Uskoa, toivoa ja rakkautta kaikille vuoteen 2018!