Tahmeaa ja jähmeää tuntuu olevan tämä torstai.

Eilinen meni niin nopeasti että ei pahemmin ehtinyt alas istua. Ei ehtinyt istua eikä murehtia... Oli  kaikenlaista ohjelaa niistä mainittavampana ehkä keskimmäisen suuhygienisti jossa tulikin sitten aika oikojaa tapaamaan.

Hampaat oli hyvin hoidettu mutta suuhygienistin mielestä suuta on paras näyttää oikojalle koska purenta on "outo" . Tyttö oli todella reipas ja teki koko ajan parhaansa ja yritti tehdä niin kuin hoitaja kehoitti. MInä en itse henkiökohtaisesti yhtään tykännyt hoitajan tyylistä... "Voi kun tämä on vaikeeta..." hoitaja puhisi useaan otteeseen. Vaikeaa oli ilmeisesti se kun hän ei saanut 6 v:tä ymmärtämään että suun pitää olla kiinni ja rentona mutta hän avaa kuitenkin tytön huulia. Aina kun hoitaja avasi huulia niin tyttö vaistomaisesti raotti myös hampaitaaan. MInä kehuin tyttöä kuinka reipas hän on ja hoitaja puhisee kuinka vaikeeta TÄMÄ ON... argh!! teki mieli sanoa hoitajalle pari valittua sanaa mutta pystyin kuin pystyinkin olemaan hiljaa. Jälkeen päin tyttö totesi että "Täti olisi voinut neuvoa enemmän..." ja ihan samaa mieltä olin minäkin.  JO näin aikuisenakin käsky  "Suu kiinni mutta rentona ja huulet auki..." kuulostaa moni mutkaiselta ja voin kuvitella että  kuusi vuotiaalle se aiheuttaa enemmänkin ihmetystä, yleensähän hammaslääkärissä pitää olla suu auki. Mutta itse reissu meni siis hyvin. Tyttö oli reipas ja yhteistyö kykyinen. Parin viikon päästä samainen hoitaja pinnoittaa yhden pysyvän takahampaan ja joulukuussa sitten on aika sinne oikojalle ja hän sitten katsoo purentaa tarkemmin.

Muuta mainittavaa eilisestä on kai keskimmäisen eskarin vanhempain ilta. Illassa tarjottiin hyvää omenapiirakkaa ja kahvia. Asia oli ihan samaa mitä viime vuonna vanhimmankin eskari vanhempain illassa eli kauheasti uutta tietoa ei tullut ja hieman jäi harmittamaan se että minulle jäi hyvin epäselväksi kuka on kenenkin äiti tai isä ja muutenkin tuntui että ilta oli semmoinen pintaraapaisu eskareista yleensä, eli kauheasti kerrottiin minkaista apua saa jos tarvitaan ja miten eskari ja kouilu on yhteistyössä mutta itseäni jä kinnostamaan se että miten juuri nämä eskariryhmät pärjää ja mitä ne on tehnyt jne... Henkilökohtaisen tuomion lapsen käytöksestä saa sitten vanhempainvartissa joka on sitten myöhemmin syksyllä, joten sitä kai tässä sitten odotellaan.

Tänään on siis tahmea torstai. Aamulla heräsin kurkku kipeänä ja pää täynnä räkää... great... huomenna alkaa työt ja ilmeisesti puoli kuntoisena sitten aloitetaan. Mutta sairaana tai ei niin huomenna se alkaa ja sen takia tälle päivälle kasaantuukin kauheasti paineita. Muista hymyillä, muista olla iloinen, älä huuda, leiki lasten kanssa .. .ihan kuin tämä olisi viimeinen päivä koko lasten elämässä... ehkä ei niin mutta se on viimeinen ennen töiden alkua... HUOH!!!  

Koska mies lähtee iltavuoroon jää iltapäivä ja lasten viihdyttäminen minulle. Koska olen päättänyt että vaikka päätä särkee, nokka vuotaa ja itku ei ole kaukana niin tänään on hyvä päivä,  tänään on hyvä  päivä, tänään on hyvä päivä ja me olemme iloisia ja koska olemme iloisia niin menemme uimaan. Uimassa harvemmin kenelläkään on tylsää. Uimisen jälkeen ruokaa ja lepoa ja kuuden maissa mummi tulee pitkästä aikaa tyttöjä moikkaamaan ja samalla minä pääsen selvittämään ajatuksiani zumbaan...

Zumban jälkeen vain sitten iltapesut, pusut ja nukkumaan...

Huomenna se sitten alkaa, tänään on tämän elämäni viimeinen päivä, huomenna en ole enään kotiäiti....   *ensi yötä kauhulla odottaen*