Viime yö meni jo paremmin. Vaaveli nukkui, pissi herätyksiä lukuunottamatta hyvin ja itsellänikin painajaiset rajoittui vain alku yöhön, aamusella meinasi alkaa sydän jyskytellä ylimmäräisiä mutta kahvin keittoon tarttuminen ja rutiinien toistaminen (koirat ulos, kahvit valumaan, tietokone auki, koirat sisään jne...) sekä päätös että "tänään jaksan ja tänään  pystyn" auttoi tykytykset ja ahdistuksen pysymään taka-alalla.

Aamulla menin taas töihin hieman katselemaan. Tällä kertaa olin hieman pääseväni hieman sisälle juttuun. MItään en kyllä tehnyt eli ehkä tuo johtui siitä sitten, eli ei ollut mitään vaikeaa kun haastavin juttu taisi olla puhelimeen vastaaminen ja soittopyynnön ottaminen mutta silti tästä päivästä jäi huomattavasti positiivisempi fiilis kuin eilisestä.

Vanhin oli koulussa ja keskimmäinen eskarissa. Vaaveli touhusi isänsä kanssa leikkikentällä ja ulkona sen ajan kun minä kävin pyörähtämässä töissä.

Iltapäivällä kävimme uimassa ja kohta mummo, ihana pelastava enkeli,  tulee katsomaan lapsia muutamaksi tunniksi ja me menemme miehen kanssa syömään, ihan kahdestaan... viime kerrasta onkn aikaa!

Tänään tuntuu ilon aiheita olevan hieman enemmän kuin eilen ja tällä hetkellä tuntuu että kyllä tämä tästä suttaantuu...