Voi vitalis etten paremmin sanoisi...

Aamulla heräsin puoli kahdeksalta ja tajusin että JIPPIII viime yön kaikki tytöt nukkuivat hyvin, eli pihaustaan ei kuulunut. Tästä innostuneena päästin suustani "ne viimeiset sanat"...    

"KYLLÄ NE ON PARANEMAAN PÄIN!!!!!"

Juupa juu. Vietiin vanhin eskariin ja tultiin kotiin..... yht äkkiä vaaveli alkoi huutaa kuin päätä olisi leikattu, huusi ja huusi vaan mikään ei auttanut eli karkit, ei syli , ei hauvojen katselu, EI MIKÄÄN. *Vai että paranemaan päin !!!!*

Tunnin verran vaaveli huusi kurkkusuorana kunnes väsähti ja enään kuului pientä nyyhkytystä ja vaikerrusta .  *Vai että paranemaan päin !!!*

Naputtelin tohtorin numeroa puhelimeen ja  siinä kun säläsin puhelimen kanssa niin yht äkkiä huomasin että vaavelin peukalo oli aivan kummallisen näköinen, aloin tarkastella sitä ja se oli turvonnut ja punainen ja sormen päässä oli kova tumma kohta... yöks... no tätäkin on hyvä näyttää lääkärille, ajattelin että se on ehkä villiintynyt kynsi vallin tulehdus tms.. *Vai että paranemaan päin.... *

No sain kuin sainkin lääkärikeskuksesta ajan lastenlääkärille.  Aika oli 11:20 ja kello varaushetkellä 10:00 eli aika nopsaan sain ajan. No eihän siinä sitten kun lääkäriä kohti...  koko ajan takaraivossa on ajatus että ulkona on todella huono keli ja keskimmäinenkin pitäisi vielä ehtiä viemään kerhoon, kerho alkoi 12:30.

Läksimme ajamaan kohti Kotkansaarta , matkaa on meiltä ehkä 15 km ja normalisti matkaan kestää vartti mutta nyt meilä meni yli puoli tuntia että päästiin perille... ajokeli oli ihan mahdoton ja näkyvyys olematon. Auto matkan vaaveli ensin itkeskeli ja sitten lopulta nukahti. *Vai että paranemaan päin...*

Ehdittiin lääkäriin juuri meidän ajaksi (tosin lääkäri oli hieman myöhässä joten saimme myös hetken hengähtää). Lääkäri sanoi heti kun päästiin huoneeseen että "kyllä on räkäinen lapsi!!" No mutta itse diagnoosi: Molemmat korvat PAHASTI tulehtuneet, keuhkot rohisivat siihen malliin että ei nyt ihan vielä  alkava keuhkoputken tulehdus mutta ei paljon puutukkaan, peukalossa ihotulehdus ja muutenkin lääkäri sanoi että ei uskoisi että  vaaveli on noinkin reipas koska hän on TODELLA SAIRAS  (ei ne hyvät yö unet sitten mitään tarkoittaneetkaan) *vai että paranemaan päin...*

Lääkäri katsoi myös keskimmäisen korvat (ihan vain sen takia koska sanoin että se on hieman nuhainen) ja niissäkin oli pientä punoitusta ei kuitenkaan vielä olleet tulehtuneet... *vai että paranemaan päin...*'

Lääkärin jälkeen ajeltiin kohti keskimmäisen kerhoa, ehdittiin perille (ei tule olemaan keskimmäisellä ihan helppo päivä... hän ei ehtinyt meinnaa syödä mitään ennen tuota lääkärireissua... no onneksi hänelle oli aika tuhtit kerhoeväät. ) mutta siinä kun lähdin kiireessä hakemaan vanhinta eskarista niin keskimmäinen kuiskasi minulle siinä että "Äiti.. kyllä mun oikeasti pikkuisen siihen korvaan sattuu..."   *Vai että paranemaan päin!!!!!*

Saas nähdä tulehtuuko ne keskimmäisen korvat vielä vai päästäänkö pelkällä saikähdyksellä. Nyt meillä on siis vaavelille iso nipu lääkereseptejä , mies saa mennä ne hakemaan kunhan kotiutuu töistä, illallla pääsee siis leikkimään taas farmaseuttia kun antaan vanhimmalle antibiootit ja kipulääkkeen, vaavelille antibiootit, kipulääkkeen, ventolinen (keuhkoja avaava lääke) ja antibiootti salvan sormeen sekä nuhatipat ja vielä jos se keskimmäisen korva alkaa vaivata niin kaipa sillekin on lääkettä annettava.... HUOH!!!

Nyt Vaaveli simahti unille ja vanhin piirtää keittiössä. Keskimmäinen on siis kerhossa ja minä aion nyt syödä ja vast edes pidän ajatukset visusti suussani... *Vai että paranemaan päin... ja PAH!*