Aloittakaamme niistä iloista...

Eilinen meni hyvin pitkälle keskimmäisen nimipäiviä juhliessa, oikeastaan juhlapäivä on vasta tänään mutta eilen oli hyvä päivä kahvitteluun. Juhlat meni oikein mukavasti. Vieraita oli mutta ei liikaa. Tytöt jaksoivat hyvin ja pahempaa kiukutteluakaan ei ollut ilmassa.  Vaaveli oli aivan ihastunut kun oli vieraita. Pappa erehtyi pois lähtiessään kysymään vaavelilta että lähteekö vaaveli hänen  mukaan... ja vaavelihan olisi lähtenyt. Onneksi tyttö ei saanut huuto kohtausta vaan vilkutti ihan iloisesti kun pappa ja mummi lähtivät pois mutta hetken kuluttua kun ihmettelin että missäs vaaveli on niin tyttö oli mennyt tuulikaapin penkille ja katseli ulos ikkunasta ja huuteli "Pappaa, mukaan, pappaa..." ilmeisesti odotti että minä hetkenä  hyvänsä häntä tullaan hakemaan mukaan .

Ja sitten niihin suruihin...

Eiliset juhlat meni kivasti. Yö ei sitten ollutkaan ihan yhtä mukava. Vaikka tarjottavat olivat laktoosittomia niin vanhimman maha oli niin kipeä että puolilta öin hän huusi kuin hinaaja kipujaan. Vessassa käynti kyllä auttoi mutta alan kohta olemaan ihan hukassa tuon tytön mahakipujen suhteen . Jotenkin sitä nyt vaan odottaa sitä torstaita (jollain verikokeiden tulokset saa) kuin kuuta nousevaa mutta samalla sitten pelottaa että mitäs jos sieltä ei selviäkkään mitään, mitäs  jos nämä kivut, jotka tuntuvat kokoajan vain pahenevan, onkin meidän arkea . PIeni asia mutta eilen meinasi äidin sydän särkyä kun tyttö illalla pohti että mitenkäs sitten pääsiäisenä... voiko hän syödä yhtää suklaamunaa vai tuleeko hän kipeäksi.....