Minä olen kyllä niiin ylpeä noista minun pikku koululaisistani. Kaksi päivää takana ja molemmat ovat osoittaneet suurta reippautta sekä toistensa tukemista ja auttamista. Vanhin on neuvonut keskimmäistä pienissä jutuissa ja ollut minun apuna jos olen jotain kysynyt ja keskimmäinen ei ole heti tajunnut mitä tarkoitan.

Keskimmäisen kaksi ensimmäistä päivää on mennyt mainiosti. Tänään koulussa oli sattunut joku "välikohtaus" eli tyttö oli avannut oven ja joku oli ollut sen takana ja kaatunut... kenenkään ei ollut pahasti  sattunut eikä mitän vanhinkoa ollut käynyt mutta herkkänä tyttönä oli keskimmäinen sitten käynyt itkemään kun toista oli vanhingossa satuttanut. Tytön oma ope oli välituntivahtina ja tilanne selvitettiin nopeasti ja ilman suurempia numeroita. Vanhin oli tapauksen nähnyt ja oli ollut heti paikalla siskonsa tukena kun harmitus oli tullut. Onneksi tytöllä on sisko turvana ja sen lisäksi ammattitaitoinen opettaja.

Iltasella tyttö minulta vielä kyseli "välikohtauksesta"  että mitäs jos semmoinen tapahtuu uudelleen ja siitä sitten juteltiin pitkät tovit. Sanoin että joillekkin asioille ei vaan voi mitään ja se ei ollut kenenkään vika. Onni että kenenkään ei sattunut ja jos tuollaista tapahtuu uudelleen niin sitten tapahtuu, nytpä osaa tyttö toimia. ja muistutin myös taikasanasta joka avaa kaikkki ovet, sanalla "Anteeksi"on suuri voima.

Kun tuo asia oli käsitelty nousi ilmaan se oikea asia jota tyttö oli huulilla pyöritellyt.. "äiti, mitäs jos joku pakottaa minut syömään....?" Juteltiin siitäkin asiasta pitkätovi. Muistutin kuinka eskarin alussa ruokailu oli tytön mielestä vaikeaa ja kuinka se sitten olikin muuttunut helpoksi.  Sama juttu nyt... Jos tyttö maistaa ja yrittää niin kukaan ei pakota häntä syömään lautasta tyhjäksi jos hän ei siihen pysty, syöminen ei ole asia jota tulee murehtia, ruoka on ruokaa jostain ruuasta tykkää enemmän ja jostakin vähemmän, maistaa pitää koska muuten ei voi tietää tykkääkö vaiko eikö mutta muuhun ei tarvitse pystyä. "Äiti mitäs jos joku pakottaa..." Siihen vastasin että jos joku pakottaa niin sitten vaan kerrot äidille tai isille niin selvitetään juttu. Siihen tytttö oli tyytyväinen. Toinen "ongelma"  on koulun vessa, tyttö pelkää kuollakseen ovia... tai siis sitä että ne menee yhtäkkiä lukkoon ja hän jää sinne lukkojen taakse.  Sanoin että hänen ei ole mikään pakko laittaa ovea lukkoon ja itekseen se ei lukkiudu ja jos tuntuu että pelottaa niin jättää oven rakosilleen. Koska vessa homma (joka hoidetaan siis välituntisin) keskimmäistä jännittää sovittiin että vanhin tulee nyt parina kertana tytön mukaan niin ei tarvitse sitten turhia jännitellä. Kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin löydettiin vähintäänkin tyydyttävä ratkaisu ja muutenkin pieni keskustelu hetki teki hyvää niin äidille kuin tyttärellekkin... pienihän tuo 6 vuotias vielä on... ei mitenkään valmis koululainen  vielä eikä pidäkkään olla.

Koulun lisäksi ollaan tänään käyty uimassa. Tai siis minä ja tytöt. Mies lähti iltavuoroon töihin. Uimassa oli taas oikein mukavaa , taidammekin ottaa tämän keskiviikon eli minun vapaapäiväni semmoiseksi vaki uimapäiväksi, porukkaa ei meinaan ollut kuin nimeksi ja kivahan nuo vapaapäivä hetket on tyttösten kanssa viettää mukavissa puuhissa. Keskiviikon lisäksi täytyy sitten katsoa joku toinenkin päivä pulikoinnille, ehkäpä viikonloppuna.

Iltasella mummo tuli tyttöjen kanssa kun minä menin zumbailemaan. Nyt on paikat ihan lötköpötköt ja mieli super kirkas, niin se liikunta vaan tehoaa. Huomenna olisi työpäivä ja perjantaina sitten vielä viimeinen lomapäivä.... ensi viikko onkin sitten jo "arkea" koko perheelle.