Tänään oli Vaavelin neuvolalääkäri. Hienosti meni reissu, tyttö oli reipas ja niin lääkäri kuin neuvolatätikin ihmetteli vaavelin yhteistyökykyä. Yleensä kuulemma 1.5 vuotiaat ovat kuulemma aika hankalia käsiteltäviä . Vaaveli oli kuitenkin vaaveli.... Neuvolatädille laulettiin ja höpistiin. Rokotuksiakin tuli oikein kaksin kappalein mutta niistä toinen meni aivan  ja ilman reagointia ja toinen aiheutti vain ihan pikkuisen itkaisun, sekin laantui samantie kun täti näytti seinällä olevaa muumikuvaa.  Lääkärille vaaveli ei puhunut mitään mutta reipapasti antoi tutkia ja kuunnella ja käännellä. Pituutta oli tullut seitsemän senttiä sitten viime neuvolasta, nyt mitat oli 87,5 senttiä ja 13.470 kg. Vaikka neuvola täti ja lääkäri kehuivat tyttöä pitkäksi niin katselin tuossa äsken isojen tyttöjen neuvolakortteja ja vaaveli jää heistä kyllä jälkeen. Vanhin oli tuon ikäisenä 88.5 cm ja keskimmäinen 89 cm... eli vaaveli on meidän perheen "pätkä".

Neuvolan jälkeen tultiin kotiin, mummo oli vahtimassa isoja tyttöjä ja lupasi jäädä vaaveli vahdiksi siksi aikaa kun me kävimme luistelemassa. Luistelu olikin oikein mukavaa... viime kerrasta onkin aikaa, siis minulla, mietin juuri että en ole tainut luistella ainakaan 15 vuoteen ... Mutta hauskaa se oli. Tosin lainasin mummon luistimia ja ne olivat himpun pienet minun kavioihini ja varpaat meni aika nopeasti tunnottomiksi  , uusia luistimia en kyllä viitsi ostaa, niin paljon ei tuo luistelu innosta mutta täytyy katsella jos vaikka kirpparilta löytyisi sopivat niin voisihan sitä lasten kanssa aina välillä jäällä käväistä.