Viime päivityksestä on aikaa... Paljon on mahtunut niihin päiviin mutta sanat eivät vai jotenkin ole tulleet ulos. Kumma juttu normaalisti kun on onnea ja iloa, surua tai tuskaa niin juuri silloin ne sanat normaalisti oikein huutaa ulos pääsyä mutta viime päivinä ne on jäänyt näppäimistölle. Ei ole ollut halua , ei uskoa eikä  voimaa tuoda asioita ulos.  

Mutta jospa sitä nyt edes osan saisi näppäimistölle raaputettua. Jätetään ne kaikkein omimmat sinne sisälle, niitä ei tarvitse enään kenenkään kanssa jakaa.

Jos aloitetaan vaikka ihan viikonlopusta ensin. Lauantai meni ensin lasten kanssa Santalahdessa agilityloiden, tyttöjen treeneissä  ja ilta zumbaten ja sitten tyttö porukassa kaupungilla. Oli ihan kiva käydä pitkästä aikaa kaveri porukassa ihmisten ilmoilla. Väkeä oli liikkeellä ihan kivasti, tuttuja aika vähän. 

Sunnuntain käytiin mökillä, sinne oli tullut kesä. Järven pinta  kimalteli auringossa ja kun lämmitti sauna niin tuoksui kesältä....aah! Antoi uskoa siihen että joskus sen on tultava... siis sen kesäloman. Talviturkki tuli heitettyä ja tyttöjen kanssa saunottua ja ehdin kuuntelemaan heidän ajatuksiaan Ja jopa miehen kanssa tuli juteltua pitkästä aikaa, juteltua ja naurettua. Kaksikymmentä minuuttia aitan aurinkoisella rappusella, parasta parisuhde aikaa aikoihin. Lintujen laulu, lämpö ja maaseudun hiljaisuus. Omassa päässä tuntui helpommalta, juuri sillä hetkellä oli mukava ja turvallinen olo. En muistakkaan milloin olen viimeksi nauranut niin vilpittömästi.

Mökki päivä oli IHANA. Mutta niin kuin asioilla on tapana kaikki loppuu aikanaan.. Kiireettömyys oli jätettävä taakse ja heitettävä lapset autoon ja kiirehdittävä kotiin. Ilta oli tullut yllättäen, lapsilla läksyt tekemättä, kerhotavarat pakkaamatta, itseäni alkoi jo ahdistaa tuleva työpäivä... arki, automatkalla se vyöryi oikein yli Kaiken lisäksi minulle pamahti kaikkien aikojen päänsärkyjen äiti sekä flunssa kuin taikaiskusta.... argh!! Miten minuun joka ei ikinä ole sairaana oikein tuntuu nykyään imeytyvän kaikki pöpöt. 

Maanantai meni töissä. Olo oli höntti mutta siedettävä. Kurkku oli kipeä mutta ääni kulki vielä.  Mies vei minikääpiön kerhoon ja isot meni menojaan kouluun ja sen jälkeen leikkivät omiaan. Iltapäivällä kun tulin kotiin oli vanhin kaverinsa synttäreillä, keskimmäinen kavereiden kanssa liituamassa ja minikääpiö odotti leikkikenttä seuraa. Ilta meni sitten leiksaillen ja relaillen. Illalla olisi kauheasti tehnyt mieli juoksemaan mutta ei sitä sitten uskaltanut kun oli hieman flunssainen olo vieläkin. 

Eilen eli tiistaina aamulla jo ääni oli hukassa ja päähän koski ja olo oli inhoittava. Koska maanantaina oli jäänyt tosi pahasti kesken muutamat jutut ja muutenkin on tosi kiireireistä taas ollut niin läksin kuitenkin oloa uhmaten töihin.  (ja sitä paitsi työkaveri oli vasta ollut kipeenä eli eiköhän tämä samaa pöpöä ole eli ei ainakaan tule tartutettua kaveria) . Töissä sain jotakin tehtyä mutta olo huononi koko ajan. Ääntä ei ollut nimeksikään ja kolmen kantturoissa paleli ja särkipäätä niin paljon että oli pakko sanoa työkaverille että nyt on pakko mennä kotiin. Vaikka tiedän etä ihmesellä on oikeus sairastaa tuntui olo silti petturimaiselta. SEn takia että minä ien pöpöjä nykyään kuinvettä niin sen takia kuormittuu taas muut. 

KOtona sitten makasin terassilla auringossa jossa oli varmaan 30 astetta lämmintä, peiton alla ja hytisin kylmästä. Lapset kävi vuorotellen ihmetelemässä ja nauramassa minun äänelle jota ei todellakaan ollut nimeksikään.  Inhottava flunssa!!! Illalla päänsärky alkoi onneksi talttua ja sillä aikaa kun mies oli lasten kanssa jalkapallossa siirryin minä terassilta sohvalle pötköttämään. Kauhean hiljainen tämä meidän talo kun ketään ei ole kotona, sanoisin jopa että aivan liian hiljainen ja yksinäinen. Siinä sohvalla pötkötellessäni soittelin parille kaverille ja köhisin puhelimeen Yksin olo ei tuntunut hyvältä. Flunssa sai sydämenkin pompottelemaan ihan miten sattuu, inhoittavaa! 

KUn mies ja tytöt sitten viimein tulivat jalkapallosta oli talossa taas tuttu täysi tohina päällä. Vanhin ja keskimmäinen toistensa kurkuissa ja minikääpiö höpöttämässä niin ettei kukaan saa suunvuoroa... aah! niinihanaa ja turvallisen tuntuista! 

Ei siinä sitten kuin lapset nukkumaan ja itse jatkamaan pötköttelyä. ja ajoissa nukkumaan. Nyt olo tuntuu jo flunssan puolesta hieman paremmalta. Kuumemittari näyttelee vaan pienen pieniä lämpölukemia (37.4) ja mikä parasta ääni on palautunut lähes normaaliksi. Keskimmäinen lähti tuosta juuri kouluun ja minikääpiö höpöttää normaaliin tapaansa omia juttujaan, tyttö on innoissaan kavereista jotka tulee tänään hänen ja miehen kanssa leikkikentälle leikkitreffeille.  Vanhin menee vasta kymmeneksi joten hän vetelee vielä sikeitä.  

Tälle illalle ei ole suunnitelmia. KUn tulen töistä jos olo on siedettävä voisi ajatella ehkä hieman retkeilyä tai uimarantaa/hallia mutta sen näkee sitten. 

 Mutta tässä teille kuvia muutamasta viime päivästä: