Kolme vuotta sitten suunnilleen samalla kellon lyömällä istuin sohvalla, kaksi vanhinta oli nukkumassa ja sylissä oli ihan pieni käärö. Käärö joka oli syntynyt samaisena päivänä klo 06:05 aamulla. Muistan että istuin sohvalla ja ihmettelin... Muistan kuinka ryppyinen vauva oli ja voin melkein kaivaa muististani sen vauvan tuoksun jonka tuo pikkuinen käärö sai aikaan. Pienen pieni prinsessa. Silloin emme osanneet mieheni kanssa kuvitellakkaan mimmoinen  sisupussi ja pippuri kuopuksesta kehkeytyy.  

  Kaikkien lellikkinähän minikääpiö on tottunut olemaan. Kuin kuninkaallinen hän jakelee isoille siskoilleen käskyjä ja auta armias kun häntä ei suvaita totella, silloin huudetaan, huudetaan niin kovaa että pikku linnut tippuu puusta. "Miksi sinä huudat MINULLE???"  on kysymys joka tulee ällistyneen katseen kera jos tyttöä joutuu ojentamaan tai komentamaan.  Toisinaan tyttö jakelee märkiä moiskuja ja muistaa joka päivä todeta että "Äiti miulla oli sinua ikävä... ja mie olen siun mussukka!". Siskot ovat palvelijoiden roolin ohella tytön idoleita ja KAIKKI tehdään juuri niinkuin siskotkin.  Isi on kiedottu pikkusormen ympärille jo aikaa sitten ja "isin pikku prinsessan rooli " sopii tytölle kuin nenäpäähän... "ISIIIIIII... mutta kun mie tarvitsen tuon söpön pikku seepran... oikeeeeesti, joookooooo...." Ja päälle silmien räpsyttelyä ja anovaa katsetta.... AIka monta seepraa ja muita otuksia on isin ja tyttären kauppareissuilta mukaan päätynyt. Ihmisten lisäksi eläimet on minikääpiön parhaita ystäviä. Tessa ja Hani koira on milloin prinsessoja, milloin vauvoja ja milloin seikkailu leikin lohikäärmeitä. Mielikuvitus on rajaton ja rakkaus eläimiin näyttää olevan suuri.  Oman perheen lisäksi tytöllä on jo oma kaveripiiri. Puheissa vilahtee naapurin Sara tyttö , kerhokaveri Ukko ja Peppi. Mutta vaikka kavereita tuntuu olevan, yksi on kuitenkin ylitse muiden... Wanda,tai minikääpiön mukaan "vanta". Tytön ihan oikeasti "oma paras kaveri". Vanta sitä, Vanta tätä, milloin nään vantan, milloin pääsen leikkimään,MItä Vanta sanoi, mulla on ikävä Vantaa... joka päivä ja joka ikinen ilta mietitään mitähän Vanta nyt tekee, syö, juo jne. Joskus "Vantan" kanssa kinastellaan siitä kuka saa punaisen ponin tai tietyn lapion mutta nopeasti riidat unohtuu ja silloin kun ystävä tarvitsee "suojelua" on Minikääpiö valmiina roikkumaan boxerin kaulapannassa ja auttamaan kaveria "Mee Vanta nopsaan... mie piän Untoa ja suojelen sinua..." 

Punainen naama, kauhea kiljunta ja karjunta kun asiat ei suju, Valloittava hymy ja  suunnaton kikatus silloin kun elämä hymyilee, luja rutistus ja märkä moisku juuri silloin kun itse sitä tuntuu eniten kaipaavansa.... sellainen se on meidän oma rakas pippuripussimme Iina Eveliina 3 v. 

Tässä synttärisankari 3 v ja noin 12 tuntia vanhana Laajakosken hiekkamontulla:

. 

Vertailun vuoksi minikääpiö n. 8 tuntia vanhana juuri sairaalasta kotiuduttuamme....