Ensimmäinen työpäivä takana loman jälkeen. Itse työpäivä meni ihan kivasti,. Oli oikeastaan aika mukava päästä näkemään tuttuja asiakkaita ja kesäisin asiakkaat tuntuvat olen "kesäfiiliksissä" eli kaikki on iloisia ja hyvän tuulisia. 

Vaikka töissä oli mukavaa painoi mielessä eilis iltainen isojen tyttöjen itku kohtaus.... "Äitiiii, mie en haluu että menet töihin..." "meillä on ollut niin kivaa kun sie oot ollut lomalla ja sun työpäivät on liian pitkiä..." nämä siis isompien tyttöjen suusta sunnuntai iltana. Minikääpiö oli sitä mieltä vaan että "Heippa... mie teen isin kanssa remppaa..."   Vaikka tiedän että tytöt sopeutuu taas työrytmiin ja huomenna ei edes enään muista että äitiä kaipasivatkaan tuntui tuo silti pahalta... pahalta tuntui myös se että tajusin että syksyn tullen alkaa taas kiire.... NO onneksi syksyn on vielä aikaa. Nyt minulla on kolme viikkoa töitä (pari vapaata siinä välissä) ja vielä viikon loma joten nautin kesästä nyt vielä kun voin.  (ja JEEEEE sisko tulee Suomeen 15 yön päästä ) 

Yhden toisaalta raskaan päätöksen tein syksyä ajatellen... En jatka enään agilityä.... Vaikka tykkään siitä kovasti ja vaikka treenien jälkeen on aina hyvä fiilis niin aika ei yksinkertaisesti tule riittämään.. viime vuonna agitunti oli lauantaina ja se oli helpompi jotenkin mutta nyt tunti on tiistai iltaisin ja se on sitten lapsilta ja sellaisesta yhdestä olemisesta heti pois, agiin ei voida mennä koko porukka mutta esimerkiksi metsäretkelle makkaraa paistamaan voidaan mennä ja sinne saadaa sitten Tessakin mukaan.... Ei sovi kaikkien kolmen lapsen harrastukset (vaikka heillä on vain yksi/lapsi), minun zumba, miehen sali , koko perheen yhteinen mukava "harrastus" eli uimahallissa käynti ,  minun päivätyöt ja miehen  kolmivuorotyöt oikein samaan kalenteriin niin ettei uupuminen olisi väistämätön.... ja koska viime vuonna kerran jo romahdin ajattelin tänä vuonna skarpata ajoissa, ja tyhjentää kalenteria ennen kuin huomaan taas haukkovani henkeä sohvan nurkassa ja ennen kuin lapset sanoo minulle että "Äiti sinä et hymyile enään niin paljon kuin ennen...!" (noin siis kävi jokunen aika sitten tuossa kevät talvella)

Harmittaa vaan Tessan puolesta (Vaikka se on vaan koira... ) se kun oli aika hyvässä alussa se agitreenaaminen.... Tosin koiralle riittää kyllä aktiviteettiä kun mies sen kanssa MEJÄ-hommailee ja meidän talossa kun on viisi innokasta lenkittäjää ja koiran kouluttajaa, nytkin mies on Tessaa uittamassa vaikka isot tytötkin sen juuri ennen nukkumaan menoa lenkitti ja äsken tuossa iltasella kolme vuotias minikääpiö koulutti koiraa: " Istu! hyvä juuri noin...!" Maahan, hyvä hienosti"  "Nyt sitten PUHU...."  viimeinen komento meni hieman yli koiran aivokapasiteetin ja kun minikääpiö tarpeeksi monta kertaa vaati koiraa puhumaaan oli Tessa päättänyt varmuuden vuoksi heittäytyä selälleen maahan ja "antautua" jos sitä vaikka olisi apua.   

Mutta siis semmoisia päätöksiä syksyn varalle. Mutta tosiaan... onneksi ei ole syksy vielä.

Tänään töiden lisäksi ollaan käyty kaatopaikalla, romukuorma oli PAKKO käydä tyhjentämässä jotta sinne saadaan tehtyä uusi romukuorma.  Iltasella käväisin myös parin viikon tauo jälkeen zumbailemassa (huh huh... on taidot himpun ruostuneet parissa viikossa). Sillä aikaa tänään  kun minä olin töissä oli mies ja kääpiöt olleet Valksalla uimassa, vesi oli kuulemma kylmää mutta lämmintä...  ota siitä nyt sitten selvää . Nyt lapset ovat nukkuneet jo hyvän aikaa ja minä olen suunnitellut suihkuun menoa saman aikaa.... kohta on pakko tsempata ja ryömiä kellariin hanan alle. .

Mutta siis takana ihan ok päivä ja ainiin... tänään on myös yhden aivan ihanan naisen syntymäpäivä.... ONNEA MARIKA  !